Ovatko meikäläiset resurssi vai taakka yhteiskunnalle?
Helsingissä järjestettiin 9.-10.7.2019 ”High-level Forum on the Silver Economy”. ”Silver” tarkoitti vanhuutta, vanhenemista ja muuta sellaista (”hopeahapsetko” olivat antaneet idean nimestä?), eritoten sitä, miten teollistuneiden länsimaiden, Japanin ja Kiinan yhteiskunnat tähän kasvavaan haasteeseen vastaavat. Paikalla oli paljon väkeä, tosin vielä enemmän oli mukaan kutsuttu, mutta loma-aika vaati veronsa, vaikka tilaisuuden puhujakaarti oli korkeinta mitä Suomesta löytyy (ei sentään presidentti), ja osallistujia 45 maasta.
Olin kutsuttuna paikalla ja siis ilmeisesti jonkun mielestä ”high-level”; ainakin kelvollinen heitä kuuntelemaan. Palkitsen kutsujan kirjoittamalla näkyviin ajatuksia, joita ajattelin foorumin aikana, enkä rajoitu vain niihin ajatuksiin, jotka välittömästi liittyivät lukuisten puheiden ja paneelikeskustelujen antiin. Koska en edusta enää mitään instituutiota, kriittiset huomiot, joita jäljempänä joitakin on, menevät minun ja vain minun nimiini.
Kriittisin huomioni koskee sävyä, jolla asiaa käsiteltiin. Vika ei ollut perusviestissä, jota kaikki puhujat jakoivat, nimittäin että ikääntyneet ihmiset halutaan nähdä resurssina eikä taakkana. Viimemainittukin puoli ikääntymiseen kuitenkin liittyy, ja hieman naiivilta ja epäaidoltakin tuntui sen tunkeminen taka-alalle, ja positiivisen puolen ylikorostaminen. Itse asian kannalta oli ehkä vähämerkityksellistä, mutta ärsyttävältä tuntui ”tekopirteys” ja yltiömyönteisyys, jolla asioita esitettiin (eivät tosin kaikki siihen syyllistyneet). Ikääntyneiden yhteiskunnallisen hyödyllisyyden todistelu olisi saanut uskottavuuslisää siitä, että puhujiksi ja keskustelijoiksi olisi kutsuttu edes joku niistä, jotka olivat koko konferenssin asialistan kohde, siis vanhus, omana itsenään, kertomaan, millaista ikäihmisen, toisaalta terveen ja vielä voimissaan olevan ja toisaalta sairaan ja väistämätöntä loppua odottelevan, kokemus olemisestaan oikeasti on. Jos kattavasta agendasta ja esiintyjäjoukosta pitää etsiä aukko, se oli tämä.
Muistan lapsena löytäneeni vanhempieni kirjahyllystä paksun kirjan, jonka nimi oli ”Suuri kaskukirja”. Siinä oli sadoittain anekdootteja, joukossa varmaan sekä todellisuuspohjaisia että keksittyjä. Ikääntymisteema pullautti muististani esiin seuraavanlaisen: Kulkumies (niitä oli vielä lapsuudessani tai ainakin niitä oli ollut kirjan laatimisen aikoihin) saapuu illan jo hämärtyessä taloon. Hän seisahtuu ovenpieleen, tervehtii mutta ei saa vastaukseksi kuin hiljaisuuden. Kun kuitenkaan ei poiskaan käsketä, hän jää ja katsoo tarkemmin ympärilleen. Tällainen näkymä avautuu: mies ja nainen istuvat pöydän ääressä syöden äänettöminä illallistaan. Nurkassa on pieni pulpetti, jonka ääressä istuu vanhus syöden puulusikalla keittoa; käsi vapisee ja keittoa on roiskunut pöydälle ja rinnuksille. Lattialla istuu poikanen veistäen puukolla puukapulaa. Tunnelma on painostava. Sitä keventääkseen kulkumies kysyy pojalta: ”Mitä sinä siinä veistät?” Poika vastaa kirkkaalla lapsenäänellään: ”Teen isälle lusikkaa, jonka hän saa, kun on hänen vuoronsa siirtyä nurkkaan.”
Silver Forumin lopuksi oli paneelikeskustelu ikärasismista. Se on keskustelijoiden mukaan edelleen täysin hyväksyttyä, päinvastoin kuin moni muu syrjintä kuten sukupuoli, sukupuolinen suuntautuminen ja muu vastaava. Niin ikään, jo nelivuotiaat ovat oppineet ikääntymiseen, vanhuuteen ja vanhuksiin liittyvät stereotypiat, jotka yleensä ovat kielteisiä. Kaskukirjasta lukemani juttu tuntuisi vahvistavan asian, ja vaikka se ehkä on keksitty juttu, siinä kiteytyy paljon siitä, mistä ”ylisukupolvisuudessa” (kaamea uudissana) on todellisuudessa kysymys. Mutta samalla tuo juttu vei ajatukseni omille teilleen, pohtimaan sitä, mikä on määrittänyt suhtatumista ihmisyhteisöjen niihin jäseniin, jotka eivät sitä välittömästi, tässä ja nyt, suoraan hyödytä. Nuoruuden palvonta, joka on ollut keskeinen, yksi keskeisimpiä kulttuuri-ilmiöitä vuosikymmenten ajan ja josta yksi esimerkki on myös nuorten suosiminen työmarkkinoilla, jäi huomiotta.
Osanottajille jaetussa materiaalissa oli mukana roomalaisen valtiomies-filosofi Ciceron (Marcus Tullius Cicero, 106-43 eea.) kirjoittama teos vanhuudesta. Historiallista syvyyttä siis tavoiteltiin, vaikka Ciceroon ei yksikään puhuja tai keskustelija viitannut. Ei viitannut kukaan myöskään amerikkalaisen professori Jared Diamondin teoksessaan ”The World until Yesterday” esittämään havahduttavaan kuvaukseen siitä, mitä jotkut hänen tutkimansa alkuasukasheimot tekevät yhteisön säilymisen puolesta. Diamondin mukaan, jos nainen synnyttää epämuodostuneen lapsen, kaksoset tai lapsi syntyy ennen kuin edellinen pystyy kävelemään vaeltavan heimon kanssa omin jaloin, hän surmaa nämä (kaksosista siis toisen). Entä vanhukset, jotka eivät enää pysy mukana tai muuten muodostuvat taakaksi? Nämä usein surmaavat itse itsensä tai heidät surmataan heidän omalla suostumuksellaan. Paikoilleen asettuminen maanviljelyn myötä muutti selviytymisedellytyksiä radikaalisti: lapsia voi synnyttää peräjälkeen ja isovanhemmille syntyi kysyntää heidän hoivaajinaan.
Mitä tällä on tekemistä nykyajan jälkiteollisten, teknologisesti pitkälle kehittyneiden yhteiskuntien kanssa? Pinnalta katsoen ei paljon, mutta syvemmälle katsoen ongelma on edelleen sama: mitä tehdä niille, joista muiden olisi huolehdittava, kun siihen tarvittavat voimavarat ovat niin suuret, että yhteisön elinvoima alkaa olla uhattuna? Sehän on näköala, joka on edessä kaikissa vauraissa maissa, joissa huoltosuhde on uhkaavasti heikkenemässä, ja eräissä vähemmänkin vauraissa maissa, eritoten Kiinassa, jonka väestö vanhenee kovaa vauhtia jo ennen kuin siitä tulee vauras (jos koskaan tulee).
Ymmärrettävästi ei metsästäjä-keräilijäyhteisön ratkaisu tähän ongelmaan ollut esillä Silver Forumissa (ja varmuuden vuoksi: ei se ole minunkaan suosittelemani ratkaisu). Kuitenkin myös nykyajan yhteiskuntien on jotenkin ongelma ratkaistava, sillä rajattomasti ei resursseja riitä hoitamaan yhä suurempaa vanhusväestön määrää, varsinkin kun (vaikka tämä ei ollut foorumissa esillä) huollettavien määrä lisääntyy myös nuoremmasta päästä työelämään siirtymisen myöhentyessä hiljalleen koko ajan. Teknologia voi auttaa sitä kautta, että yhä tuottavampi supistuva työvoima pystyy tuottamaan tarpeeksi huollettavan väestönosan elättämiseen, mutta ei ole ollenkaan varmaa, että he ovat siihen rajattomiin halukkaita. Toisaalta ainakin demokratioissa ikääntyvän väestön kasvu antaa heille yhä suuremman poliittisen voiman, jonka avulla haalia itselleen yhä suuremman osan työssä käyvien tuotoksesta.
Näkökulman muuttaminen siten, että heidät nähdään resurssina, ei taakkana, on sinänsä ideana hyvä, joskaan ei vasta nyt keksitty, mutta tuskinpa se on mikään yleislääke työllisyysasteen nostamiseen, joka lienee ainoa todella tehoava tapa parantaa huoltosuhdetta. Mutta ehkäpä foorumin kymmenien puheenvuorojen tarkempi seulonta nostaa esiin osaratkaisuja, joista on kasattavissa nykyistä tehokkaampaa politiikkaa tämän megatrendin kääntämiseen; siitä voidaan varmaan olla yhtä mieltä, että megatrendi se on, samaa luokkaa ilmastonmuutos ja väestönkasvu, vain pari mainitakseni.
→ ”..Toisaalta ainakin demokratioissa ikääntyvän väestön kasvu antaa heille yhä suuremman poliittisen voiman, jonka avulla haalia itselleen yhä suuremman osan työssä käyvien tuotoksesta…”
Erinomaista pohdintaa maailmaa mullistavasta asiasta ja ’poliittisesta karjasta’. Muistaakseni keisari Augustukselta kävi käsky, että orjan tullessa vanhaksi (työkyvyttömäksi) ei häntä saanut enää tappaa, kuten tapana oli. Lasten ja nuorten äänioikeudettomuutta perustellaan paljolti sillä, että he ovat huollettavia. Jospa tehtäisi niin, että eläkkeen nosto-oikeuden edellytyksenä on luopuminen äänioikeudesta. Se olisi jossakin mielessä tasapuolista äänioikeudettomia kohtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Luulin ettei ikäsyrjintää ole, mutta tuo äänioikeuden poistaminen eläkeläisiltä olisi kyllä juuri sitä. Toivottavasti se oli vitsi.
Aika vanhoja miehiä ovat muuten myös nykyinen presidenttimme Niinistö ja ulkoministerimme Haavisto. Jälkimmäinen kutsuttiin taas hätiin kun piti pelastaa vihreät aallonpohjasta ja nostaa hallituspuolueeksi. Ja Pekkahan teki sen. Nyt vihreillä on kolme ministeriä. Koskaan ennen ei ole ollut näin monta.
Pekka Haavisto oli mukana kun vihreä liike syntyi Koijärvellä 1979. Ilmainen vinkki vihreille nuorille: ruvetkaa painamaan vihreitä t-paitoja, joissa lukee Kiitos 1979.
Ilmoita asiaton viesti
→2/ML: ”.. Luulin ettei ikäsyrjintää ole .. ”
Tarkoitat mahdollisesti lasten ja nuorten äänestyksessä huomioon ottamatta ja puolimuumioiden naruttamista äänestämään. Tuli mieleeni kun olen kuunnellut äänestyken avustavaa henkilökuntaa.
Ei se ollut vitsi, vaan epäkohta, johon ei uskalleta puuttua.
(Oletko kuullut varsinaisuomalaiselta vitsiä?)
Ilmoita asiaton viesti
Montakin.
Ilmoita asiaton viesti
Tietenkään ette haluaisi sitä kuulla, mutta taakkahan meidän harmaantuva väestömme on. Erityisen huolestuttavaa on, ettei tuo helpota edes suurten ikäluokkien siirtyessä manan maille. Nykyisellä 1,4 hedelmällisyysluvulla taakka ei tule edes helpottumaan.
Tietysti olisi mukana nähdä vireissä vanhuksissa myös mahdollisuus, mutta maailman muutoksen vain kiihtyessä, meillä on yhä vähemmän vanhuksia, jotka jaksavat loputtomasti seurata aikaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Kolmannen iän pituus myös yksi vaikuttaja monitahoisessa asiassa. Jäät 65 vuotiaana eläkkeelle ja elät 95 vuotiaaksi. Eläkevuosia kertyy siis 30 vuotta. Se on pitkä aika, varsinkin jos eläketulo ei ole riittävä, kuten itsellä tullee käymään. Työeläkekertymä ekalta 30 työvuodelta on noin 600e ja tulotaso ei ole enää vuosiin noussut eikä tulle nousemaan merkittävästi.. Säästöjä 30 vuoden eläkevuosille jaettuna pitää olla huomattava summa ja omistusasuntokin on aika hankala omaisuus ylläpidettäväksi 30v periodilla. Asunnon arvo ehtii nollaantuakkin siinä ajassa ja remontteihinkin ja ylläpitoon kuluu jo niin huomattava summa että..
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kirjoitus!
Kiitos siitä.
Tässä maassa on elämää ennen vaaleja = ehdokkaat lupailevat vaikka mitä. Ja ihan sama, onko kunta- vai eduskuntavaalit. Ikäihmiset ovat hyvä kohde, joille lupauksia lirkutellaan. Että jos vaikka ääniä saisi.
Sitten alkaa elämä vaalien jälkeen http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenv…
ja pikkujakkuja käännetään senkun keretään!
En tiedä, millainen aloite pitäisi isosten päättäjien eteen työntää, ehdottaa, mutta tarvetta olisi, että heille määrättäisiin vähintään viikon pakkotutustuminen ikäihmisten arkeen ja lähinnä sellaisten, jotka sinnittelevät nk. kotihoidossa. Minä en tästä hoitajamitoitus -toohotuksesta (onko 0,7, enemmän tai vähemmän) niin kamalasti innostu, sillä ovat vanhukset sitten kotihoidossa tai laitoksissa, niin tarpeen mukaanhan sitä hoitajaa tarvitaan. Tällä hetkellä, kun laitospaikan saanti on monelle tuskan takana (ja maksaa paljon) niin kotihoidossa, niin kutsutussa kotihoidossa on ihmisiä, joille ei välttämättä riittäisi edes kansanedustajien nyt kinaamat hoitajaluvut!
http://marjattahalkilahtiblogituusisuomifi.puheenv…
Ilmoita asiaton viesti
”Ovatko meikäläiset resurssi vai taakka yhteiskunnalle?”
Vastaukseni on: sekä että!
Resurssina näen vahvasti sen, että lasten perheet saavat tarvitsemaansa apua tilanteissa, jolloin yhteiskunnan palvelut ovat joko riittämättömät tai niitä ei ole.
Useimmiten, koulujen lomat ajoittuvat heikosti vanhempien lomiin. Pienet eka-, toka- ja vielä kolmasluokkalaisetkin, jäävät yksin kotiin, kun kaikille ei ole tarjolla kerhoja tai muita aktiviteetteja, saati ruokaa.
Kyse on tuolloin lasten heitteillejätöstä. Yhteiskunta vaikenee tästä epäkohdasta täysin. Suorastaan pesee kätensä.
Tuolloin isovanhemmat kutsutaan hätiin. Yhteiskunta ei rahoita isovanhempien työtä, vaan se katsotaan täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaksi.
Taakaksi ikäihmiset tulevat yhteiskunnalle silloin, kun hoidettavilla vanhuksilla ei ole säästöjä eikä omaisuutta realisoitavaksi.
Mutta, ’taakka’ on kenties väärä sana, sillä suurin osa ikääntyneistä on tehnyt työnsä yhteiskunnan hyväksi ja maksanut veronsa yhteiseen eläkevarantojen kassaan.
Vanhan ihmisen arvo näyttää olevan nyky-yhteiskunnissa hauras. Toisaalta on myös nähtävissä kulttuuriset erot. Iän tuoman kokemuksen ja viisauden arvostuksen väheksyntä, on luettava länsimaiden, rahan perässä juoksevien kulttuureiden, häpeäksi.
On aina hyvä muistaa, että ihminen on sama, lapsuudesta vanhuuteen. Tunnekokemus hylätyksi tulemisesta ei muutu, tapahtuipa se sitten lapsena tai vanhana.
Kukaan ei säästy ikääntymiseltä, eikä rahalla pidä mitata oikeutta tulla vanhaksi.
Ilmoita asiaton viesti
Ikääntyvä ihminen ei ole taakka nin kauan kuin jaksaa ja pystyy itse huolehtimaan asioistaan ja itsestään. Olennaista tässä ei ole ikä, vaan kunto. Loppuajan raihnaisuusaikana vanhus on taakka sekä omaisille, jos heitä on ja yhteiskunnalle. Tavoittena nykyään onkin, että vanhus pyssyisi mahdollisimman pitkään omatoimisena.
Toisten kohdalla se onnistuu, mutta jos muisti katoaa, menee siinä elämä saman tien ja loppu on vain hengissä pysymistä. Ratkaisevaa ei ole vanhusten määrä sinällään, vaan se, miten pitkään he pärjäävät omillaan, jolloin he eivät ole rasite kenellekään. Eläkkeensä he ovat työllään ansainneet.
Ilmoita asiaton viesti
Kuitenkin, nykyään käytävässä keskustelussa vanhat ihmiset, siis ei vanhukset, nähdään taakkana siitä hetkestä kun he lopettavat tuottavan työn ja siirtyvät elämään ansaitsemallaan eläkkeellä.
On tätä jatkuvaa eläkevarojen riittämättömyyttä, lasten rahojen syömistä, huoltosuhdetta sinne ja tänne.
Siis vanhan ihmisen ei katsota pärjäävän omillaan kun hän on siirtynyt eläkkeelle.
Suuri joukko vanhoista ihmisistä tekee arvokasta työt juuri aikaisemmin mainittuna lastensa auttajina, monet sekä fyysisesti että myös taloudellisesti. Ja suuri joukko tekee myös ansiotyötä vielä eläkeiässäkin osallistuen yhteiskunnan verotulojen kasvattamiseen.
Sitten tulee osalla tuo väistämätön mutta niin epätoivottu vaihe kun tulee muista riippuvaiseksi.
Kokemuksesta voin sanoa että tuo tilanne ei ole niitä kaikkein mukavimpia: Yksin, kaikkien hylkäämänä, hätäisesti tarpeellisen minimin saavana makaa yksin jossain tyhjässä huoneessa josta ei edes kunnolla näe ulos.
Mitä tuohon Kuosmasen kirjoitukseen tulee ja ratkaisuun tällaiseen ongelmaan, kannattaa lukea Ira Levinin kirja This Perfect day, En vacker dag. (ei ole tietääkseni suomennettu).
Kirja on kirjoitettu 1970.
Ilmoita asiaton viesti
Taakka koen itsekin olevani. Persujen puolueohjelman mukaan ei Suomeen muuttamista pitäisi sallia niille jotka eivät pysty aukottomasti todistamaan olevansa yhteiskunnalle hyödyksi. Meitä ulkomailla olevia eläkeläisiä on aika paljon, ja tottakai surettaa se että olemme muuttuneet nykyisessä ajattelussa ”haittamamuiksi”, jota termiä meistä nykyään käytetään.
Onneksi sentään joissain maissa vanhuksia vielä jopa arvostetaan.
Ilmoita asiaton viesti
Ja ei kun Perussuomalaiset.
Eikö voisi olla edes yksi, asiallinen ja ajankohtainen blogikirjoitus ilman tuota yhtä ja samaa?
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä voisi sitten kun persut sallivat meidän eläkeläisten maahanmuuton.
Ilmoita asiaton viesti
Lapsellista. Onko kukaan estänyt sinua palaamasta ja kuinka ihmeessä Perussuomalaiset edes voivat estää sinua palaamasta? Mikäli tarkoitat tuolla ”persut” Perussuomalaisia?
Toisaalta, eihän trolleja olekaan joten kuinka he voisivat palata jonnekin?
Ilmoita asiaton viesti
Jäykkä eläkeikäraja on typeryyttä ! Olen seitsemänkymppinen ja teen kovasti töitä ja syksyllä ryhdyn lapsentekoon, nuori morsian on jo katsottuna ! Pirteä äitini on 96 v.
Ilmoita asiaton viesti
Toivottavasti jalkasi nousee yhtä kekkeesti tulevan lapsesi yo-juhlissa.
Itse olen vasta 76 ja eilen Kapakanmäen lavatansseissa meinasi loppuillasta parin polkan jälkeen tulla hiki.
Ilmoita asiaton viesti
Jokainen lapsi tarvitsee äidin ja isän lisäksi myös mummon ja ukin.
Ilmoita asiaton viesti
Voisi tietysti olla, että ansioeläke sidottaisiin jonkinlaiseen suhteelliseen terveydentilaan ja toimintakykyyn (joko siihen, mikä eläköityessä oli, tai johonkin -uhm- omin toimin ylläpidettävissä olevaan). Sitä mukaa kun kunto ja siis kyky nauttia eläkkeestä vähenisi, myös eläketta (ja samalla henkilökohtaista vapautta) rajoitettaisiin.
Jonkinlainen eläkkeen rajoitus siis tulisi loppuiästä, ja alkuosa olisi eräänlainen sopeutumiskausi, jossa saavutetusta elintasosta opitaan luopumaan. Tällainen järjestely voisi olla pysyvä, sillä on viisasta varautua ja jopa pyrkiä väestömäärän pysyvään pienentymiseen (eli vanhojen ikäluokkien entistä suurempaan osuuteen).
Ilmoita asiaton viesti
No enpä ole…
Kuka määrittelee? Kenen kaveri saa mitäkin?
Kun se nyt menee niin että rahan tarve kasvaa sitä mukaa kuin kunto huononeen. Siis hoito maksaa enemmän ja enemmän.
Ja vielä rajoitettaisiin henkilökohtaista vapautta? Keskitysleireihin (-kö)?
Jo nykyinen järjestelmä pienentää automaattisesti eläkkeen määrää koska se ei seuraa inflaatiota, sitä oikeata.
Ilmoita asiaton viesti
Jocke Rantanen, olet oikeasssa ja minä väärässä. Mutta silti melkein ainoa keino huoltosuhteen ratkaisuun on pienentää eläkkeitä jollain tapaa. Jos muu väestö ei jaksa elättää eläkeläistä tietyllä elintasolla, niin sitten eläkeläisen elintasoa lasketaan?
Ilmoita asiaton viesti
Olettaisin, koska en ole taloustieteilijä, että meillä suurin syy nk. kestävyysvajeeseen on liian korkea verotus jolla ylläpidetään täysin tarpeetonta byrokratiaa.
Tästä seuraa sekä elinkustannusten kalleus että työttömyys koska emme pärjää kilpailussa ja kotimainen ostovoima on liian alhainen.
Ja mm. nykyhallitus, kuten edellisetkin, puhuvat paljon byrokratian vähentämisestä mutta jokainen on vuorollaan vain lisännyt kaikenlaista sääntelyä.
Ilmoita asiaton viesti
Eläkerahastot kasvavat huolimatta siitä, että itsekin suuriin ikäluokkiin kuuluvana olemme jo niitä kuluttamassa. Ikäihmisten tilanteissa ja vanhustenhoidossa voisi kehittää uudenlaisia yhteisöllisiä ratkaisuja, joissa elämänkokemus, osaaminen ja henkinen hyvinvointi kohtaavat.
Ei rakenneta uusia rakennuksia vaan käytetään vaikkapa maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla tyhjiksi jääneitä isoja rakennuksia. Tavallisiin arkipuuhiin voivat ja saavat osallistua oman halunsa mukaan niihin pysyvät eläkeläiset. Hoitavaa henkilökuntaa tarvitaan vähemmän. Vasta loppuvaiheessa on tarjolla samantyyppisiä hoitokoteja kuten saattohoitoyksiköt!
Ilmoita asiaton viesti