AnttiKuosmanen

Kerran syytetty, aina tuomittu

Iltalehti julkaisi oman selvityksensä pohjalta viime viikolla uutisen siitä, kuinka moni kansanedustajaehdokas on saanut rikostuomion. Helsingin Sanomat pani paremmaksi ja julkaisi tänään oman selvityksensä pohjalta juttukokonaisuuden siitä, kuinka moni kansanedustajaehdokas on saanut rikossyytteen. Satoja löytyi, vaikka ohimennen kävi ilmi, että ehdokkaat ovat kuitenkin tilastollisesti olleet vähemmän syytettyjen penkillä kuin kansa keskimäärin.

Päällisin puolin tässä ei kai pitäisi olla mitään arvosteltavaa. Uutisen julkaisukriteerit varmaan täyttyivät, ja jos selvitykset on tehty huolellisesti, esitetyt lukumäärät, prosenttiosuudet ja kovimpia tuomioita tai syytteitä saaneiden julkaistut nimetkin ovat varmaan oikein. Mutta kiusallisesti tuntuu kuitenkin, että jotain on vinossa. Mitä se voisi olla?

No, Helsingin Sanomien selvityksessä pistää heti silmään se, että on selvitetty syytteet ja tuomioiden osalta tyydytään sanomaan, että Suomessa noin 95 prosenttia syytteistä johtaa tuomioon. Itse jutussa kuitenkin selostetaan niin syytteitä kuin tuomioitakin.

Jos todella on niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon, se on jo sinällään hieman huolestuttava tieto. Yleensä hyvin korkea tuomitsemisaste on ominaista maille, joissa oikeusvaltiosta ei ole tietoakaan ja joissa rikoksista syytettyjen asema on lähtökohtaisesti heikko. Esimerkiksi kidutuksilla saadaan tuomioasteet nousemaan, sillä rikoksensa tunnustanut on helppo tuomita, oli riippumaton näyttö millainen hyvänsä. Eli: onko todella niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon?

Ensimmäinen moitekin kohdistuu Helsingin Sanomia vastaan, koska se ei vaivautunut kohdistamaan selvitystään tuomioihin. Iltalehti viitsi sen tehdä, joten mahdotonta se ei ole, ja vaikka se olisi vaikeaakin, on moraalisesti alhaista leimata nekin, jotka on oikeudessa vapautettu, oli heitä miten vähän tahansa.

Leimaamisesta nimittäin on kysymys, joko tarkoituksellisesta leimaamisesta tai ajattelemattomasti leimaamisesta. Asia on tosin ”kaksipiippuinen”. Rikos ei ole yksityisasia ja terve oikeudentajukin sallii sen, että kansaa edustamaan pyrkivän nuhteettomuus tai sen puute on tiedossa niin, että äänestäjä voi ottaa sen(kin) huomioon äänestyspäätöstään harkitessaan.

Se toinen ”piippu” on kuitenkin näissä selvityksiä julkistettaessa joko tahallaan tai tahattomasti jätetty huomiotta. Hesari pahemmin kuin Iltalehti kohdistaessaan huomion sekä syyllisiksi todettuihin että syyttömäksi osoittautuneihin heitä erottelematta, mutta vapautusta ei saa Iltalehtikään.

Rikoksesta annetaan rangaistus ja sen kärsittyään ihmisen pitäisi olla sovittanut tekonsa. Kansalaisluottamusta ei enää nykyään tuomita menetetyksi. Tapa, jolla Hesari ja Iltalehti ovat selvityksensä julkistaneet kertoo asenteesta, että rikoksiin syyllistyneet (ja Hesarin tapauksessa myös syyttömästi syytetyt) ovat näiden tiedotusvälineiden mielestä menettäneet yhteiskuntakelpoisuutensa lopullisesti.

Tämä on sukua asenteelle, joka vallitsi esimerkiksi Neuvostoliitossa, Kiinassa ja Pohjois-Koreassa kommunistihallintojen päästyä valtaan. ”Kansanviholliset” eivät koskaan vapautuneet syyllisyydestään, eivät välttämättä edes heidän jälkeläisensä. Ihan niin pitkällä ei Suomessa olla, mutta enteet eivät ole hyvät. Somessa perisyntisyys on jo arkipäivää, ja sieltä se hiipii reaalimaailmaan kuin haju tukkoon menneistä viemäreistä.

Oma lukunsa ovat tietenkin ne poliitikot, joiden kohdalla tämä asenne ei paljastu vain tässä yhdessä vaalien alla tehdyssä uutisessa, vaan joita vastaan on käyty ja käydään jatkuvaa kampanjaa, joka sitä paitsi ei rajoitu heidän todistetusti tekemiinsä rikoksiin, vaan myös todistamattomiin syytöksiin ja juoruihin.

En rupea antamaan tyhjentäviä neuvoja siitä, miten ehdokkaiden rikosasiat olisi pitänyt julkistaa, jotta tällaista leimaamista ei tapahtuisi tai että se ainakin saataisiin minimoitua. Tuomittujen ja vain syytettyjen erottelemisen, mukaan lukien ne, joilla tosin on tuomio, mutta ei vielä lainvoimainen, pitäisi kuitenkin olla selvä asia. Rikoksia on monenlaisia, vakavista vähäpätöisiin, ja se pitäisi tuoda selvästi esille myös tilastolukuja esiteltäessä, ei vain anekdoottimaisesti. Otsikot ovat ylipäänsäkin alkaneet yhä enemmän erkaantua raflaavuudessaan itse juttuteksteistä, niin myös näissä jutuissa, mutta lienee turha odottaa siinä suhteessa parannusta. Ehkä parannusta on muutenkin turha toivoa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

18Suosittele

18 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (27 kommenttia)

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

Eli oikeuslaitos ei Suomessa toimi?

Käyttäjän IlkkaJanhunen kuva
Ilkka Janhunen

Sinulta näköjään meni ohi tämän kirjoituksen keskeinen asiasisältö. Lue vielä kirjoitus uudestaan ja yritä sitten miettiä, mitä olet juuri lukenut niin ei tarvitse esittää tuollaisia kysymyksiä.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto

Ei entiseltä turun päivälehden toimittelijalta kannata odottaa liikoja.
Blogin kirjoittaja oli hieman väärässä. Onhan vasemmiston duunareitten selkänahasta rahoitetut ns työväenlehdet suojatyöpaikkoineen kuolleet lähes tyystin pois. Joten parannusta on tapahtunut.

Käyttäjän EeroPyykkl kuva
Eero Pyykkölä

"Jos todella on niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon, se on jo sinällään hieman huolestuttava tieto. Yleensä hyvin korkea tuomitsemisaste on ominaista maille, joissa oikeusvaltiosta ei ole tietoakaan ja joissa rikoksista syytettyjen asema on lähtökohtaisesti heikko. Esimerkiksi kidutuksilla saadaan tuomioasteet nousemaan, sillä rikoksensa tunnustanut on helppo tuomita, oli riippumaton näyttö millainen hyvänsä. Eli: onko todella niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon?Jos todella on niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon, se on jo sinällään hieman huolestuttava tieto. Yleensä hyvin korkea tuomitsemisaste on ominaista maille, joissa oikeusvaltiosta ei ole tietoakaan ja joissa rikoksista syytettyjen asema on lähtökohtaisesti heikko. Esimerkiksi kidutuksilla saadaan tuomioasteet nousemaan, sillä rikoksensa tunnustanut on helppo tuomita, oli riippumaton näyttö millainen hyvänsä. Eli: onko todella niin, että 95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon?"

Hmm?

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila Vastaus kommenttiin #6

Luetko vain omia kommenttejasi? Vaikka alioikeuden tuomiot muuttuvat jopa 40:ssä prosentissa valituksista, syytteet hylkäävistä hovin tuomioista ei ole kyse. Tuomiot lievenevät siitä syystä, että vastaaja valittaa 90:ssä prosentissa tapauksista. Kaikista käräjäoikeuden rikostuomioista valitetaan vuosittain hovioikeuteen noin 10:ssä prosentissa tapauksista.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Olen itse asiasta samaa mieltä blogistin kanssa, ja HS on liittynyt bulevardilehdistön sosiaalipornon julkaisijoiden joukkioon kylläkin jo aikaisemmin.

Eri mieltä olen syytettyjen ja tuomittujen korkeasta prosentista. Syynä on Suomessa hyvin korkea syytekynnys, jolloin tullaan siihen, että noin 98 % syytetyistä tuomitaan. Rikokset eivät Suomessa ole myöskään erityisen sofistikoituja...

Ohessa tilastoa:

http://tilastokeskus.fi/til/syyttr/2014/syyttr_201...

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Näin juuri. Itse asiassa se oikea huolenaihe on pikemminkin siinä, että onko syytekynnys liiankin korkealla? Tosin tietyllä tavalla nuo luvut ovat vähän harhaanjohtavia, sillä miltei poikkeuksetta ainakin lautamieskokoonpanossa olevissa syyteissä on useita syytekohtia joista saattaa kaatua vaikkapa 3/5 ja silti tulee tuomio. Eli jos laskettaisiin yksittäisten syytekohtien kautta noita prosentteja tulos olisi kovin toisennäköinen.

Käyttäjän AaroKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Koska Suomessa tehdään nykyään huonoja ja epämääräisiä lakeja, niin niitä joudutaan täsmentämään rikosoikeudenkäynneillä. Aikaisemmin on käyty oikeutta siitä, mitkä starttipistoolit ovat luvanvaraisia ampuma-aseita. Tulevaisuudessa käydään todennäköisesti rikosoikeudenkäyntejä siitä mitkä lippaat ovat luvanvaraisia aseiden osia. Jos oikein muistan, niin Jussi Halla-aho perusteli kirjoitustaan, josta sai rikostuomion sillä, että sananvapauden rajoja täytyy testata siksi, että ne tiedettäisiin. Valitettavasti ennakkotapausten tarve joudutaan nykyisessä järjestelmässä tyydyttämään oikeilla rikosjutuilla.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Blogin kirjoittajalta jäi närkästyksensä huumassa huomaamatta julkistamisen peruste: Ehdokkaat ovat pyrkimässä merkittävään julkisen tehtävään. Äänestäjillä on oikeus saada tällaistakin tietoa arvioidakseen ehdokkaiden kelvollisuutta ja edellytyksiä kansanedustajan luottamustehtävään..

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Iltalehden listaa katselin. Ylinopeussakkojahan ne enimmäkseen olivat, mutta oli siellä muutama sellainen rötös, että hakisin toista ehdokasta, jos olisi muuten sattunut pääsemään äänestyskohteeksi.

Jos on ollut syytteessä, muttei tuomittu rangaistukseen, niin sellaisten nimien esillenosto on jo varsin kyseenalaista.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Aivan, ja kun nykyään nuo kunnianloukkausjutut näyttävät olevan muotia niin RL 24:8 (yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen) ja tietenkin kunnianloukkaus voisivat tulla kysymykseen niiden osalta, joiden syytteet ovat kaatuneet.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

→ 9/RJ: ".. Jos on ollut syytteessä, muttei tuomittu rangaistukseen, niin sellaisten nimien esillenosto on jo varsin kyseenalaista..."

Minua aikoinaan eräs etevä juristi valisti, että ainoa tapa virallisesti todeta koeteltu kansalaiskunto on, että on syytetty mutta jätetty tuomitsematta. Nykyään ei taida enää tällaista termiä olla lakikirjassa.

Arvi Hagelin

Luottamusaseman väärinkäyttö voisi olla kansanedustajalle rasite. Hyvävelijärjestelmä voidaan kitkeä pois rajoittamalla edustajakaudet kahteen. Yhdessä kaudessa ehkä ei vielä ehdi muodostua ei-toivottavia riippuvuussuhteita.

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Olihan hesarin juttuun otettu eräs piraatti jonka tuomio ei ole lainvoimainen.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

No niin..... ehdokkaina on myös joitakin poliiseja. Nyt pitäisi sitten tehdä lehtijuttu myös siitä kuka on ottanut kiinni eniten rikollisia...... :-)

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Kansalaisluottamusklausuuli olisi erittäin tärkeä palauttaa takaisin rikoslakiin. Se poistettiin siitä 50 vuotta sitten eli vuonna 1969. Näin vältyttäisiin myös ehdokkailta, joilla olisi tuomiossa kansalaisluottamuksen menettäminen määrätyksi ajaksi. Sillä olisi tervehdyttävä vaikutus koko yhteiskuntaan eduskuntalaitoksesta nyt puhumattakaan.
Käsitykseni mukaan ei ole oikein, että vakaviinkin rikoksiin syyllistyneellä on yhtäläinen äänioikeus kuin henkilöllä, joka ei ole saanut edes ylinopeussakkoa liikenteessä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansalaisluottamus

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

"95 prosenttia syytteistä johtaa Suomessa tuomioon." Jos prosenttiluku on oikea blogistin johtopäätös tästä on, että se osoittaa syytetyn aseman maassamme olevan kuin diktatuurimaissa!??

Olisiko vaan niin, että Suomessa asiat tutkitaan sen verran hyvin ennen syyttämispäätöstä, että mahdollisimman vähän syytettäisiin turhaan ketään? Eikö näin toimita juuri oikeusvaltiossa, joka Suomi, jos mikä varmasti on?

En tiedä kuinka yleistä on valita ehdokkaakseen joskus rikoksesta tuomittu kansanedustajaehdokas. Minä en sellaista kuitenkaan äänestä kuin poikkeustapauksessa, vaikka olisi tuomionsa kuinka kärsinyt. Jotain negatiivista pienikin rötös ehdokkaasta osoittaa.

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Aika oleellista ehdokkaita valittaessa on ollut, että heiltä on kysytty, onko heitä tuomittu tai syytetty rikoksesta. Useimmat puolueiden sihteereistä vastasi lisäksi, että kaikkien taustoja ei ole ehditty tai pystytty selvittämään. Kysymys kuuluukin, mitä nämä ehdokkaiksi päässeet henkilöt ovat vastanneet kysyttäessä. Vaienneet vai valehdelleet, selvittäkää itse mentaliteetilla. Ei minun luottamus tällaisiin henkilöihin kovin korkealle kohoa. Senhän voi sitten siihen esittely materiaaliin laittaa muiden ansiokkaiden suoritusten lisäksi mainintana, olen töpännyt ja syystä ja kärsinyt. Vaan eipä näy.

Käyttäjän mukitalo kuva
Veikko Mäkitalo

Ehkäpä tuo korkea syytekynnys johtuunee ainoastaan siitä, että syytetty suomalainen ei "ilkeä" valehdella kuulusteluissa vaan myöntää, että tuli tehtyä liian kiisselin voimalla. Useimmiten mitätön, elämää haittamaton ehdollinen tuomio kärsitään ja se siitä.

Nyt joku tutkiva journalisti voisi perata vastaavat prosessit turvapaikanhauissa, bussinrattiin tarttumissa, videoklipeistä (kaksoset) jne. Väitän, että edes syytteeseen joutuminen on korkean kynnyksen väärällä puolella, se rasismi rasismi- älämölön välttäminen. Rastuvanoikeuden roudaaminen Afrikkaan Basaramban tapauksessa oli idiotismin lisensiaattityö typeryydessään.

Tuossa ylempänä Max Jussilan kommentti sosiaalipornoistuvasta HS:sta pitää täysin paikkansa. Muistelen lämmöllä Kajavan, Heikinheimon ja poliittisen toimituksen tuotoksia Kekkosen ajan pseudodemokraattisessa Suomessa. Ristikkokin on pystytty "ryssimään" kelvottaman painojäljen takia, ilmeisesti kustannussyistä. YLEssä sensijaan on elpymisen merkkejä, luoinnollinen poistuma vaatii aina noin 2 sukupolvea, eli 40 vuotta. Hyvä blogi, kiitos.

Käyttäjän marttiissakainen kuva
Martti Issakainen

Olennaista on mielestäni minkälaiset lopulliset tuomiot ovat sekä miltä ajan jaksolta tuomiot on poimittu.
Jos mennään riittävän pitkälle taaksepäin tuomitsemattomien määrä vähenee.
En halua hurskastella ,mutta on hyvä pitää mielessä ettei kansa saa "enkeliparlamenttia" tulipa valituksi kuka meistä tahansa.
Kannattaa jättää ensimmäisen kiven heittäminen. Monet paatuneetkin rikolliset ovat kokeneet elämän muutoksen, usein hengellisen herätyksen ja vahvannuskoontulon.
Heidän loppuelämänsä on tuonut kunniaa Jumalalle ja iloa kanssaihmisille.
Eräs tuntemani vankilapastori/ terapeutti totesi kerran ,että kokonaan toivottomia tapauksia ei ole.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

”Jos mennään riittävän pitkälle taaksepäin tuomitsemattomien määrä vähenee.”

Kuinka kauas taaksepäin? Jos olisit välittänyt katsoa linkkaamaani tilastoa, niin vuonna 1950 alioikeuksissa tuomittujen prosenttiluku oli 95,3 ja viisi vuotta sitten 98,1.

Mutta näinhän se on, kun mielipiteet ovat yhtä arvokkaita kuin tosiasiat.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Kuosmasen perustelut ovat sanalla sanoen todella outoja. Esimerkiksi Suomen tutkimusjärjestelmän vertaamninen eräissä maissa kidutuksella saatuihin tuomion perusteluihin.
Suomen oikeuslaitos- ja tutkintajärjestelmä ei kiduta ketään.
Se että 95 % johtaa tuomioon, johtuu vain siitä, että syyttäjät harkistevat hyvin tarkkaan syytekynnyksen ylittymistä.
Se, että tällainen seikka asetetaan kyseenalaiseksi ex-suurlähettilään suulla, ei tue järjestäytyneen yhteiskunnan toimivuutta ja uskottavuutta.

Kansanedustajan moitteettomuuden vähättely on omiaan myös rapauttamaan politiikan uskottavuutta ja samalla sen tärkeimmän osa-alueen eli maan hallituksen luotettavuutta.
Vaikka moitteen alaiselle/tuomitulle kansanedustajalle hyväksytäänkin perustuslain suoma suoja osallistua vaaleihin ja astua kansanedustajan tehtävään, ministerit valitaan kuitenkin heidän joukostaan. Ne suurimman vallan käyttäjät.
Ministereiltä vaaditaankin jo aivan eri asteen nuhteettomuutta.
Vai onko Kuosmanen sitä mieltä, että myöskään tällä ei ole niin suurta merkitystä, kun pyritään ylläpitämään hyvää, ja demokraattista valtion päätöksentekoinstituutiota?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Oikein järkevä mielipide Reijo Paunonen!
Kts. kommenttini 17.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Juurikin näin. Syyttäjien toimintaa valvoo laamanni, joka myös on luupin alla, jos herää tarvetta. Eli herra se on herrallakin.
Oikeuslaitoksemme on ylikuormitettu jo muutenkin, joten tutkintavaihe on tehtävä niin hyvin kuin mahdollista.
Soitellen ei lähdetä tänä päivänä sotaan, vaan pohjana on kovaa faktaa.
Lisäksi ylemmät oikeusasteet ohjeistavat koko ajan käräjäoikeuksia, jotta vältyttäisiin turhilta ylemmänasteen (hovin) käsittelyltä.
Näillä toimilla ei ole tarkoitus kaventaa kansalaisen oikeusturvaa, vaikkakin aina löytyy korjattavaa.
Korjattavaa ja peiliinkatsottavaa löytyy lakimiesjoukosta, jotka ovat useissa tapauksissa yksistään rahan perään, ja laskuttavat ymmärtämättömiä asiakkaitaan surutta.
Käsittelyajat ovat osittain liian pitkiä, ja tulevat etenkin heikommassa asemassa oleville kohtuuttoman kalliiksi.

Käyttäjän MarkkuKoivisto kuva
Markku Koivisto

Miten olisi, jos tehtäisiin sama selvitys kansanedustajiksi valituista, vaikka pelkästään uusista.

Käyttäjän ArtoNurmi kuva
Arto Nurmi

Kyllä nämä vähän leimaamisjutuilta ovat vaikuttaneet.

Erilaisissa vihapuhetuomioissa on lisäksi lähdetty aika lavealle tielle siinä että mikä tulkitaan kansanryhmäksi tai mikä on asetettu julkisesti nähtäville. Vaikuttaisi myös hieman että on hyvin tulkinnallista eri ryhmien tasavertainen kohtelu (esim. Eri uskonnot). Voinee esittää kysymyksen säätääkö lait eduskunta vai siitä tulkintoja vääntävät työryhmät ja tuomarit? Onko kieltolistalla tulevaisuudessa "ei-akateeminen keskustelu" tietyissä aiheissa?

Toinen seikka on ylinopeuspäiväsakot. Onko "oikeasti" kuinka paha rikollinen jos on tehnyt virheen ja jäänyt huomiotta esim. Nopeuden vaihtuminen 100>80 (paljon ajava on jatkuvasti "riskillä") ja tutkaan napsahtaa 103 km/h? Ja että siitä vuosikausia myöhemmin päätyy tällaiseen leimaavaan lehtijuttuun?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset