AnttiKuosmanen

Perustuslaki ideologian palveluksessa

THL:n ylijohtaja Marina Erhola ja professori Heikki Hiilamo uskalsivat lopulta (HS 13.3.2019) sanoa rumat sanat sellaisina kuin ne ovat. Eduskunnan valiokuntien käyttämät asiantuntijat ajoivat sote-uudistuksen kaatamista periaatteellisista (lue: ideologisista) ja intressisyistä, ja vastakkaista mieltä olevat jätettiin pimentoon. Toinen huomionarvoinen puheenvuoro: Kimmo Sasi, joka oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja 2000-luvun alkuvuosina, kun nykyinen perustuslaki oli uusi ja sen tulkintakäytännöt syntyivät, on katsonut, että perustuslain tulkinta on muuttunut siitä, mitä sen laatijat alun perin tarkoittivat.

Erhola ja Hiilamo viittasivat ”valiokuntiin” mainitsematta perustuslakivaliokuntaa nimeltä, mutta heidän kritiikkinsä sopii myös sen käyttämiin asiantuntijoihin. Niin he kuin Sasikaan eivät kuitenkaan menneet asian ytimeen asti. Ydin ei ole perustuslain tulkinta, vaan sen teksti, joka mahdollistaa Erholan ja Hiilamon esille nostaman asiantuntijoiden käyttäytymisen ja sen, että tulkinnat ovat Sasin toteamalla tavalla muuttuneet. Sote-uudistuksesta tuli siihen liittyvien ristiriitojen takia näkyvin esimerkki, mutta mitenkään ainoa se ei ole. Soten kohdalla vastaan sitä paitsi tulivat enemmänkin eräät muut perustuslain tulkinnat (esimerkiksi kuntien itsehallinnollinen asema ja väitteet kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamisesta) kuin ne, joihin seuraavassa puutun.

Laeissa pitäisi määritellä oikeuksia ja velvollisuuksia, käskyjä ja kieltoja, ja perustuslaissa lisäksi – kuten siinä määritelläänkin - valtion keskeiset instituutiot, niiden toimivalta ja suhteet toisiinsa. Päinvastoin kun mitä Suomen voimassa olevaan perustuslakiin on sisällytetty, niissä ei pitäisi olla ideologisten tavoitteiden edistämistä koskevia vaatimus- ja toivomusluonteisia määräyksiä, jotka on tungettu sinne senhetkisen, ailahtelevan ja manipuloinnille alttiin yleisen mielipiteen miellyttämiseksi. Eikä sellaista, minkä saavuttaminen edellyttää kansantalouden olevan riittävän suuri ja kasvavan riittävän nopeasti, ikään kuin kansantalous ja sitä kautta kysynnän ja tarjonnan lakikin olisi lainsäätäjän komentovallassa. Se ei ole ja siksi ”poliittinen tahto”, jota on tapana kuuluttaa ainoana tarvittavana edellytyksenä halutuille uudistuksille, tarkoittaa tosiasiassa vain tahtojan halua jakaa kansantalouden tuotos etuuksina ja veroina tietyllä tavalla, ottaa joiltakin ja antaa joillekin.

Vastausta kaipaa kysymys, missä määrin tällaisia määräyksiä sisällytettiin perustuslakiin ylevän, talouden asettamista rajoista piittaamattoman ihanteellisuuden ja missä määrin tulevia ideologispohjaisia poliittisia taisteluja ennakoivan laskelmoinnin pohjalta. Pidän mahdollisena, että joillakin lain laatijoista ja sitä ajaneista oli viimemainittuja motiiveja. Vastausta kaipaa niin ikään kysymys, miksi perustuslakivaliokunnan jäsenet antoivat näiden, ideologisten ja intressisyiden motivoimien asiantuntijoiden vedättää itseään.

Luin perustuslain läpi etsiäkseni sieltä sen tyyppisiä määräyksiä, joita ideologia sävyttää ja joissa taloudelliset rajoitukset on ohitettu tai ainakin annettu mahdollisuus niiden ohittamiseen. Niitähän löytyi, joskaan ei ole aina helppo vetää rajaa resursseja vaativien ja resursseja vaatimattomien asioiden välille. Seuraavassa olevat esimerkit rajoittuvat perustuslain perusoikeus-osioon. Yksivärisen ideologisen tulkinnan mahdollistavia määräyksiä on muissakin perustuslain osioissa, mutta jääköön niiden käsittely toiseen kertaan.

6 § 2 mom.

”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.”

Tässä momentissa on kolmekin ongelmallista asiaa: ”ilman hyväksyttävää perustetta”, ”eri asemaan” ja ”muu henkilöön liittyvä syy”; kaksi ensimmäistä koska ne ovat subjektiivisia eikä niitä mitenkään määritellä, kolmas, koska se subjektiivisuuden lisäksi (”henkilöön liittyvä”) tekee luettelosta loppumattoman. Ovatko esimerkiksi asuinpaikka tai taloudellinen asema ”hyväksyttävä peruste” tai ”muu henkilöön liittyvä syy”, joka oikeuttaa ”eri asemaan” asettamisen?

6 § 4 mom.

Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Tämä on toivomusluonteinen (”edistetään”) määräys. Pykälän nojalla on mahdollista vaatia yhä uusia oikeuksia, ja vaikka siinä sanotaan, että niistä on tarkemmin säädettävä lailla, juuri tällaista lakia tai lakeja säädettäessä on mahdollista vedota perustuslakiin aina kun jokin vaatijan haluama etuus siitä jäisi puuttumaan.

16 § 2 mom.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada kykyjensä ja erityisten tarpeidensa mukaisesti myös muuta kuin perusopetusta sekä kehittää itseään.

Pykälä on astetta sitovampi kuin edellä oleva (”on turvattava”), mutta kuitenkin toivomusluonteinen ja subjektiivinen (mitä tarkoittaa ”turvattava”?) sekä luo niin ikään mahdollisuuden vaatia aina vain uusia oikeuksia. ”Kehittää itseään” on lisäksi tavattoman epämääräinen ja subjektiivinen ilmaus, täysin sopimaton lakitekstiin.

18 § 2 mom.

Julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön. Oikeudesta työllistävään koulutukseen säädetään lailla.

Myös tämä on toivomusluonteinen (”on edistettävä”, ”pyrittävä turvaamaan”) määräys, minkä lisäksi ”oikeus työhön” on täysin hämärä ilmaus. Onko jokaisella esimerkiksi oikeus vaatia julkiselta vallalta työtä, jos ei sitä itse onnistu hankkimaan?

19 §

Jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon.

Lailla taataan jokaiselle oikeus perustoimeentulon turvaan työttömyyden, sairauden, työkyvyttömyyden ja vanhuuden aikana sekä lapsen syntymän ja huoltajan menetyksen perusteella.

Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu.

Julkisen vallan tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta asuntoon ja tukea asumisen omatoimista järjestämistä.

1 mom. ei määritellä mitenkään, mikä on ihmisarvoista tai välttämätöntä, joten termit mahdollistavat minkä tahansa etuuden vaatimisen perusoikeutena (ja minkä tahansa etuuden poistamisen tai vähentämisen vastustamisen perusoikeuksien loukkauksena).

2 mom. ei määritellä mitenkään, mitä perustoimeentulo ja sen turva tarkoittaa, joten se mahdollistaa samankaltaisen vaatimisen ja vastustamisen kuin 1 mom. kohdalla.

3 mom. sama koskee termiä ”riittävä”, ja myös ”turvaaminen” on jätetty määrittelemättä. Mikä riittää turvaamiseksi ja mikä on siinä suhteessa riittämätöntä?’

4. mom. on epämääräisillä termeillä ilmaistu hurskas toivomus (”tehtävänä on edistää jokaisen oikeutta”, ”tukea omatoimista järjestämistä”), ja epämääräisyydessään peruste yhä uusille etuusvaatimuksille.

20 §

Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille.

Julkisen vallan on pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

1 mom. vastuu kuuluu kaikille -tyyppinen määräys on täysin epämääräinen: pitääkö ”kaikki” panna vastuuseen sen rikkomisesta vai voidaanko se tehdä ”kenelle tahansa”; miten ”kaikille” voidaan sälyttää tehtävä sen noudattamisesta?

2 mom. on toivomusluonteinen (”pyrittävä turvaamaan” oikeus ja ”mahdollisuus vaikuttaa” päätöksentekoon). Sitä paitsi: miksi vain oikeus ”terveelliseen” ympäristöön? Voiko ympäristöä pilata mielin määrin kunhan vain tekee sen niin, että sillä ei vaaranneta terveyttä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Vuoden 2000 perustuslaki on sosialidemokraattinen ohjelma- ja utopiajulistus. Se tulkinta, että perustuslaki koskisi jokaista Suomessa oleskelevaa, ei kestä päivänvaloa. Tämä pykälä näyttää kuitenkin koskevan vain rajoitettua porukkaa:

9 §

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Taloudellinen rajako ei ole ideologinen?

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mielenkiintoinen kirjoitus, joka vahvistaa tuntojani siitä, että Suomella on edessään huonot ajat.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset