AnttiKuosmanen

Malleus maleficarum 21. vuosisadalla

Amerikoissa leviää yliopistojen kampuksilla katolisen kirkon (protestanttien tekosia kaunistelematta) vuosisatoja sitten harjoittamaa inkvisitiota muistuttava ilmiö, jota tosin eivät harjoita yliopistot opiskelijoitaan kohtaan (mikä vertautuisi inkvisitioon alamaisia kohtaan), vaan opiskelijat opettajia kohtaan, siis he jotka perinteisesti ovat koetelleet ilmaisuvapauden rajoja ja taistelleet niiden kiristämistä vastaan. Heihin on kyllä liittynyt myös henkilökuntaa, mutta inkvisiittoreiden saavuttama menestys johtuu pääasiassa siitä, että tiedekuntien, ja jopa yliopistojen, johto on alkanut lammasmaisesti mukautua tähän inkvisitioon. Se ilmenee muun muassa tiettyjen luennoitsijoiden esiintymisten kieltämisenä. Ja onhan tämä sama ilmiö alkanut nostaa päätään Suomessakin, kuten olemme lehdistä lukeneet.

Samankaltaista puhdasoppista uskonkiihkoa esiintyy Amerikoissa erinäisten, hyvin vanhojenkin kirjojen sensurointivaatimuksina. On yritetty sensuroida, mutta ei kaiketi siihen vielä pystytty, klassikkokirjailijoiden teoksia. Tulilinjalla ovat olleet muun muassa Mark Twainin Tom Sawyer- ja Huckleberry Finn -teokset, joissa esiintyy nykyaikana halventaviksi muuttuneita, mutta romaanien kuvaamana aikana yleisessä käytössä olleita termejä Amerikan värillisestä (tämä ”coloured”-sana on muuten myös kieltolistalla) väestönosasta. Sellaiset sanat kuin ”negro”, joka oli vielä pitkälle 1900-luvulle aivan neutraali sanonta, saati ”nigger”, joka kait on aina ollut halventava, vaikkei niin halventava kuin nykyään, pitäisi näiden inkvisiittoreiden mielestä poistaa kirjoista, tai sitten niitä ei pitäisi enää missään saada lukea.

Miksi tämä tuli mieleen juuri nyt? Kuinka ollakaan, ”Huckleberry Finn” on juuri käännetty uudelleen suomeksi (kuulemma jo neljäs käännös), ja ”nigger” on siinä käännetty sanalla ”neekeri”. Asiasta Hesariin kirjoittanut toimittaja on englanninkielisen sanan uskaltanut juttuunsa kirjoittaa, mutta tuntuu itsekin pelästyvän sitä mitä on tehnyt. Alun perin päätin kuitenkin tämän kirjoittaa siksi, että Helsingin Sanomat julkaisi jo muutama aika sitten myös laajan, mihinkään uuteen kirjakäännökseen liittymättömän artikkelin, jossa samat asenteet olivat näkyvästi esillä. Meille kerrottiin, että ”neekeri”, englanniksi ”negro”, on nykyään niin paha sana, että sitä ei saa käyttää, ei edes kirjoittaja itse artikkelissaan enää sen jälkeen kun se oli kerran mainittu. (Kieltonsa vastaisesti hän sitä kuitenkin sitä käytti vielä uudemmankin kerran.)

”Nigga”, oikeammin edellä mainittu ”nigger” on puolestaan niin paha sana, että sitä ei ilmeisesti voi edes kääntää, vaikka sen juuri ja juuri voi (Suomessa?) englanniksi esiin kirjoittaa. Huckleberry Finnin uuteen käännökseenkään sitä ei ollut uskallettu kääntää oikein, sillä eihän ”neekeri” ole oikea ”niggerin” käännös suomeksi, vaan se on ”nekru”. Hyvin halventava sanahan se on, on aina ollut, mutta ei halventavampi kuin ”nigger” alkukielellä. Ironista on, että Amerikassa tietyissä alakulttuureissa, varsinkin rikollisissa, mustat (sorry, tämäkin sana on kielletty) ovat tätä sanaa käyttäneet ja käyttävät itsestään, epäilemättä uhmakkaana protestina sen halventavaa merkitystä kohtaan. Valkoihoisen ei varmasti kannata niissä piireissä sitä käyttää, mutta mihin joudutaan, jos kielteisiä merkityksiä sisältäviä sanoja ei saa kirjoittaa näkyviin edes niiden käyttöä kuvaavien ilmiöiden selostamisessa?

Tämä tällainen, että nykyisyyden lisäksi historiakin on putsattava ikävistä asioista, tuo jo mieleen George Orwellin kuuluisan teoksen ”1984”, jossa romaanihenkilö Winston Smithin työnä on tehdä juuri tätä, ennen kuin hänkin joutuu palvelemansa koneiston uhriksi. Omasta, reaalisesta ajastamme löytyy myös tätä totalitääristä mentaliteettia kuvastavia ilmiöitä, vaikka en olekaan havainnut (tosin en pysty havaitsemaan kaikkea), että vanhoja kirjoja olisi meillä vielä vaadittu sensuroitaviksi vääristä ilmaisuista. Ehkä niitä sen sijaan aletaan vaatia kokonaan kiellettäviksi.

Jopa tieteiden, saati menneisyyden, sensurointi on vain osa laajempaa ilmiötä, tai oikeastaan ilmiöjoukkoa, joka kummallisella tavalla tuntuu jäytävän niin suomalaista kuin muitakin läntisiä yhteiskuntia. Yhtäältä on murenemassa valistuksen ajan filosofinen perusta maailman tarkastelulle: järkeen ja järkiperäiseen tarkasteluun perustuva tapa nähdä maailma korvautuu – tai oikeammin regressoituu – aikaisempaan, maagiseen, maailmankuvaan, eikä edes luonnontieteisiin perustuvan teknologian yhä jatkuva voittokulkukaan näytä tätä estävän. Ehkä jopa päinvastoin. Se ilmenee muun muassa siten, että kun ihmisen jotkut ominaisuudet kuten ihonväri, sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen ovat aiheuttaneet syrjintää, aletaan väittää, että kyseisiä ominaisuuksia ei olekaan olemassa tai että ne ovat ”sosiaalisia konstrukteja”, mikä tosiasiassa tarkoittaa samaa. Syrjintää tällainen ei tietenkään poista, mutta johtaa sen sijaan loputtomaan suohon, kun entisten, halventaviksi muuttuneiden ilmaisujen tilalle on keksittävä yhä uusia. Kuten jatkumo ”nigger”, ”negro”, ”black” todistaa. Eiköhän nykyisin vielä poliittisesti korrekti (kai näin on?) ”African-American” kohta myös ala muuttua halventavaksi ja sen sijalle joudutaan keksimään jotain muuta.

Samankaltaisesta rationaalisuuden jos kohta myös kohtuuden ja kompromissihalun hylkäämisestä on toisaalta kysymys myös siinä, että jo hylätyiksi uskotut ideologiat – tai ehkä pitäisi puhua ideologisesta ajattelutavasta yleensä, riippumatta mikä on ideologian sisältö sinänsä – ovat jälleen nostamassa päätään. Ideologian ominaislaatuhan on siinä, että joku teesi korotetaan ehdottomaksi totuudeksi, yli kaiken muun, ja sen takia ollaan valmis polkemaan maahan kaikki muu. Sen vastakohta, mutta tavallaan myös ympyrään kaaren toisessa päässä eli takaisin alkupisteessä, on populismi, jossa ei ole mitään liikkeelle panevaa aatetta, vain vastakohtaisuuksia kyynisesti luova ja hyväksikäyttävä vallantavoittelu. Mitään varsinaisesti uuttahan kummassakaan ei ole, mutta uusia ovat olosuhteet, joissa ne nyt elävät ja uusia ovat myös välineet, joilla niitä tehokkaimmin levitetään. Jälki on sen mukaista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Wow. Analogiaa rakennetaan.

Yritätkö tässä nyt väittää että inkvisitio yleisesti ja "Malleus Maleficarum" spesifisti harjoittivat toimintaa jossa ydintoimintojen ytimessä oli "tiettyjen luennoitsijoiden esiintymisten kieltäminen?" Aka siis se että ei anna omia tilojaan kenen tahansa käyttöön? (Sehän ei ole edes sensuuria. Sensuuria ei ole se, että ei anna omistamiaan tiloja vapaasti kenen tahansa käyttöön. Sensuuria ei ole esimerkiksi se, että omistaa lehden eikä päätoimittajana suostu julkaisemaan joka ikistä kolumnia jonka heille lähetän. Tai jos on niin tiettyjen lehtien julkaisupolitiikka alkaisi näyttämään erikoiselta...)

Noin niinkuin Noitavasaran näköisteoksen omistajana (ja käännöksen omistajana) näyttää aika erilaiselta materiaalilta.

Mielestäni tälläiset rinnastukset on aika asiattomia. Osoittavat tilannetajuttomuutta ja uhriutumista = sitä mikä nykyajassa on syvästi pielessä kaikessa poliittisessa pelissä puolueesta riippumatta. Asiaa ei helpota että ei kuvata todellisia tekoja vaan tuomiota tehdään kuvitelluista rikoksista, kuten väitteestä joissa jotain vaaditaan sensuroitavaksi. Vaikka sitten tunnustetaan että tästä ei löydy esimerkkejä. Ts. ajatusrikos jossa rikos on se että joku toinen pistää päähäsi jonkun ajatuksen ja tuomitsee sitten tämän. Tempun rinnalla jää Orwellkin toiseksi.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset