AnttiKuosmanen

Demokratiat taistelevat elämästään

Entinen Tanskan ulkoministeriön taloudellisten asioiden ja kauppapolitiikan valtiosihteeri, nykyisin jo varsin iäkkäänä miehenä Singaporessa vaikuttava Jørgen Ørstrøm-Møller, kirjoitti taannoin ajatuksia herättävän kolumnin kuudesta demokratiaa uhkaavasta vaarasta (linkitin se Facebookiinkin). Kommentoin sitä nyt tarkemmin.

Kuinka edustava demokratia on?

Ongelmana on tässä se, että kansanedustajien on noudatettava puolueensa linjaa eikä parlamentaarinen demokratia siksi pysty heijastamaan kansan tahtoa. Seurauksena on ollut, että hallitukset eivät enää helposti saa enemmistöä kannalleen eivätkä edustajat voi äänestää omantuntonsa mukaisesti. Esimerkit löytyvät kuitenkin lähinnä Yhdysvalloista ja Britanniasta, joissa kaksipuoluejärjestelmä on kärjistänyt poliittisten mielipiteiden polarisaatiota entisestään. Suomen kaltaisissa maissa voidaan tosin havaita samaa ainakin sikäli, että puoluekenttä pirstaloituu ja mielipidekirjo laajenee niin, että toimivia hallituksia on entistä vaikeampi saada kokoon.

Demokratian ”edustavuuden” asemesta olisin kuitenkin taipuvainen näkemään ongelmana ”edustuksellisuuden” murenemisen ja kasvavat vaatimukset korvata se erilaisilla suoran demokratian muodoilla. Suora demokratia ilmaantui maailmaan ensiksi antiikin Kreikassa ja Roomassa, ja se johti molemmissa umpikujaan. Ensin mainitussa syynä oli sen rappeutuminen kansankiihottajien temmellyskentäksi. Viimemainitussa lisäksi siksi, että valtakunta kasvoi liian suureksi. Edustuksellisuus, ensin säätyihin, sittemmin vaaleihin perustuva, mahdollisti sen käyttöönoton suurissakin valtioissa.

Nyttemmin edustuksellinen demokratia on joutunut uhan alle sekä siksi, että teknologia nykyisin mahdollistaisi suoran demokratian myös suurissa aluevaltioissa että siksi, että samainen teknologia myös mahdollistaa valittujen edustajien painostamisen käyttäytymään yhtä vastuuttomasti kuin antiikin ajan kansankiihottajain manipuloimat kansankokoukset. Ostrakismia ja kansankokouksen langettamia kuolemantuomioita ei vielä ole kirjaimellisesti käytössä, mutta virtuaalisesti ”mob rule” on jo arkipäivää, kuten poliittiset ruumiitkin.

Järjestelmästä elävät ja vaurauden luojat

Monissa maissa alkaa hyvinvointivaltion edunsaajain määrä nousta samalle tasolle kuin niiden määrä, jotka etuja rahoittavat. Niinpä edunsaajat, varsinkin kun heihin lisätään tukibyrokratian pyörittäjät, alkavat päästä määräämään vaurauden luomisen ehdoista. Edunsaajat eivät enää pidä etuja asiana, jonka varaan jäädään, jos toimeentulo jostain syystä (työttömyys, ammattitaidon vanheneminen tms.) lakkaa, toisin sanoen jonakin väliaikaisena. He alkavat vaatia valtiolta ”tarjouksia”, jotka he voivat joko hyväksyä tai hylätä, ja silti vaatia itselleen etuuksia.

Havainto, että edunsaajat saattavat, ainakin yhdessä etuja hallinnoivan virkamiehistön kanssa, saada poliittisen enemmistön, ei ole uusi Suomessakaan, ainakaan kunnissa, mutta tarkkanäköinen se on. Sen sijaan on vaikea – ainakin minun – ymmärtää, mitä Møller tarkoittaa ”tarjouksilla valtiolta”, ellei se sitten ole tapa ilmaista, että valtion täytyy huolehtia heille myös työpaikka tai muu ajanviettotapa sen lisäksi, että he edelleen saavat nauttia etuuksistaankin.

Kaikille maksettava perustulo olisi tapa vastata tähän tendenssiin, mutta samalla se myös osoittaa, millaisiin esteisiin perustulohankkeet luultavasti törmäisivät. Toisaalta olisivat benzyskowiczit, jotka jo nyt parhaimpaan populistityyliin nostattavat tunteita ”laiskureiden elättämistä” vastaan, toisaalta viherpiipertäjät, jotka eivät näe muuta mahdollisuutta – eivätkä monet muuta tavoittelekaan – kuin että perustulo annettaisiin kaikkien tai useimpien nykyisten tukien päälle.

Etuuksien määrä on kasvamassa

Poliitikkojen on ollut nieltävä se, että on hirveän vaikea peruuttaa kerran myönnettyjä hyvinvointietuuksia. Päinvastoin, vaaleja voitetaan lupaamalla niitä lisää. Äänestäjät ymmärsivät joskus muinoin, että tuet oli tarkoitettu tilanteisiin, joissa he eivät pystyneet huolehtimaan itsestään. Tämä aika on mennyt, ja nykyiset sukupolvet eivät ole muunlaista aikaa kuin hyvinvointipalvelut tunteneetkaan. Niinpä he pitävät niitä oikeutenaan. Yhteiskuntamoraalin kannalta seuraukset ovat tuhoisat, ja todistekin löytyy: muinainen Rooma, jossa kerran ylpeä kansa muuttui vallantavoittelijoiden (ja myöhemmin keisarien) leipää ja sirkushuveja odottavaksi roskajoukoksi.

Niin pitkällä ei vielä olla nykyaikana eikä niin pitkälle ehkä päästäkään, muun muassa siksi, että nyt leipää ja sirkushuveja on järjestettävä kautta valtakunnan eikä vain oman maan Roomalle, mutta samantyyppiselle kehitykselle on kyllä aineksia. Vielä enemmän on aineksia tulojen ja varallisuuden yhä epätasaisemmalle jakaantumiselle, elämänmahdollisuuksien kutistumiselle ja toivottomuudelle sekä näistä kumpuavalle kaunalle ja raivolle, jonka purkautumisesta nähdään esimerkkejä Ranskassa.

Politiikasta on tullut ammatti

Edustuksellisen demokratian vahvuus oli, että se ”edusti”, nimittäin että parlamentin kokoonpano heijasti kansan kokoonpanoa (vaikka naisia oli vähän). Useimmat edustajat olivat hankkineet kokemusta poliittisten organisaatioiden ulkopuolelta ennen politiikkaan tuloaan ja jatkoivatpa monet ammatissaan vielä edustajinakin. Niinpä työväkeä edustavat olivat (ainakin olleet) työläisiä, viljelijöiden edusmiehet viljelijöitä ja niin edelleen.

Nyt tällaiset edustajat ovat harvinaisuuksia. Useimmat ovat nousseet esiin nuoresta asti puolueorganisaatioiden kautta eikä heillä ole ollut paljon kosketusta niiden ulkopuoliseen elämään. Politiikasta tulee tällaisille poliitikoille helposti vain peliä ja heistä luokkana eristäytynyt ja itseään ylläpitävä eliitti, mikä kasvattaa kansan ja sen ”edustajien” välistä kuilua ja ruokkii tunnetta, että ”systeemi” ei heitä kuuntele eikä heistä välitä.

Omat kokemukseni suomalaisista poliitikoista eivät ole aivan noin dystooppisia, vaikka Møllerin kuvaama ilmiö sinänsä varmasti pätee Suomessakin. Poliitikolla on maassa, jossa on vallalla henkilövaali, oltava kyky vakuuttaa äänestäjät puolelleen, eikä se onnistu eristäytymällä äänestäjistä. Peliäkin politiikka on, mutta ei vain peliä. Sen sijaan poliitikon kohtalo riippuu nykyisin enemmän kuin koskaan ennen tunnettuudesta, ja siinä hän on riippuvainen, suorastaan epäterveellä tavalla, mediasta, sekä perinteisestä että nykyään yhä enemmän sosiaalisesta. Viimemainittuakaan hän ei itse henkilökohtaisesti pysty ”pyörittämään”, ja on itse asiassa aikamoinen mysteeri, miten sosiaalisessa mediassa noustaan taustakohinan yläpuolelle, jos nimeä ei ole ensin saatu sosiaalisen median ulkopuolella, jota taas dominoi perinteinen media.

Sosiaalinen verkostoituminen

Sosiaalinen media on riistänyt poliittiselta järjestelmältä aloiteoikeuden, sanoo Møller. Enää ei ole niin, että poliitikko kertoo äänestäjille mitä aikoo, vaan nykyisin on myös päinvastoin. Puolueet ovat muuttuneet proaktiivisista reaktiivisiksi toimijoiksi, jotka juoksevat asioiden perässä ja yrittävät vastata muiden asettamiin kysymyksiin. Se ei herätä äänestäjien luottamusta. Eikä tässä kaikki: Yhdysvalloista nähdään, miten presidentti käyttää sosiaalisia verkostoja levittääkseen omaa informaatiotaan häiriöntekomielessä. Varsinkin tviittaus rajoitettuine merkkimäärineen pakottaa yksinkertaistamaan monimutkaisia asiakysymyksiä, kun mahdollisimman monen huomion herättäminen on tärkeintä.

Poliitikot ovat menettäneet otteensa kansasta erityisesti maahanmuutossa

Pitkään globalisaatio merkitsi vapaata kauppaa ja ulkomaisia investointeja. Asenteet sitä kohtaan muuttuivat, kun ihmiset kohtasivat sen henkilökohtaisella tasolla eri lailla käyttäytyvien, eri kulttuureista peräisin olevien ja erilaisia uskontoja harjoittavien ihmisten hahmossa. Uhatuksi ei tunnettu enää vain työpaikkoja, vaan myös jokapäiväinen elämä kauppakeskuksissa, työpaikoilla, naapurustossa ja lasten kouluissa. Konkreettisesti ilmiötä voi kuvata maassa asuvien mutta muualla syntyneiden väestöosuuksilla, jotka tyypillisesti vaihtelevat 8 ja 18 prosentin välillä Euroopassa (Møllerin listalla ei ollut Sveitsiä, jossa se on vielä suurempi, ei myöskään Suomea, jossa se on hieman yli 6, ei myöskään Itä-Euroopan maita, joissa se on yhä vähäinen).

Vastaanottajamaiden poliittiset järjestelmät ovat epäonnistuneet tämän kysymyksen käsittelyssä. Kantaväestöä ei ole valmistettu tällaiseen maahanmuuttoon eikä tulijoita valmennettu siihen, että heidän on sopeuduttava vastaanottajamaihin eikä päinvastoin. Molemmat tuntevat itsensä petetyiksi ja luovat toimintatilaa populistisille puolueille.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Liberaalit demokratiat kokevat parhaillaan yhteiskunnissaan yhteenottoa vähemmän koulutetun enemmistön ja korkeammin koulutetun vähemmistön välillä. Sosiaalinen media on antanut ensin mainitulle jotain mitä sillä ei ole ennen ollut: pääsyn mediaan ja mahdollisuuden määrätä siitä mitä on yhteiskunnan asialistalla. Lopputuloksen määrää se, miten demokratiat onnistuvat estämään hallituksia käyttämästä valtaansa väärin ihmisten tietosuojaa murtamalla. Toiseksi, kansalaisille on saatava perille se, että on heidän asiansa estää valeuutisia ja muuta vahingollista informaatiota leviämästä. Filosofi John Lockeen (1632-1704) vedoten Møller kuuluttaa itsekuria vapauden käytössä niiltä, jotka vapautta nauttivat.

On pakko sanoa, että taas kerran vaikuttaa diagnoosi tarkemmalta kuin ehdotettu hoito tehokkaalta. Jos demokratiat tosiaan taistelevat elämästään, eivät ne taida näillä kahdella reseptillä taudistaan toipua. Toisekseen, uhkia ei tule ainoastaan demokratioiden sisältä, niin todellisia kuin ne ovatkin, vaan myös ulkopuolelta. Se on kuitenkin eri tarina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

9Suosittele

9 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (38 kommenttia)

Ilkka Huotari

"Poliitikot ovat menettäneet otteensa kansasta erityisesti maahanmuutossa"

Minusta näyttää, että poliitikot on menettäneet otteensa erityisesti todellisuudesta. Todellisuus on maahanmuutossa jotain aivan muuta, kuin mitä he ovat kansalle yrittäneet myydä.

Joku toinen voi analysoida, onko tämä kansan tarkoituksellista harhautusta, vai ovatko he oikeasti menettäneet otteensa todellisuudesta.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Todellisuus on maahanmuutossa jotain aivan muuta, kuin mitä he ovat kansalle yrittäneet myydä."

Todellisuus ei ole ainakaan sitä mitä erilaiset vaikuttajaryhmät yrittävät todellisuutena uskotella. Totuuden kaupittelijat tarjoavat yleensä omaa totuuttaan tiettyjen erikoistapausten tai valeuutisten kautta.

Totuutta ei varmaan kukaan tiedä, mutta todellisuus maahanmuutosta lienee yhtä monimuotoinen ja vaihteleva kuin mitä on totuus ihmisistä yleensä.

Se joka esittelee totuutena jotain muuta kuin monimuotoisuutta pyrkii synnyttämään harhakuvia, luultavasti omien uskomustensa tai ennakkoluulojensa pönkittämiseksi, tai ehkä poliittisten valtapyrkimysten edistämiseksi.

"Joku toinen voi analysoida, onko tämä kansan tarkoituksellista harhautusta, vai ovatko he oikeasti menettäneet otteensa todellisuudesta."

Kiihotuksessa kansanryhmää vastaan, tai muussa vihapuheessa kyse on joko siitä että ote todellisuudesta on menetetty, tai sitten se on ihan vain tarkoituksellisesta harhautuksesta.

Ilkka Huotari

Todellisuus on juurikin sitä, mitä vaikuttajaryhmät ovat sanoneet.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #9

"Todellisuus on juurikin sitä, mitä vaikuttajaryhmät ovat sanoneet."

Minä ja sinä ja "vaikuttajaryhmät" tiedämme todellisuudesta ehkä saman verran kuin mitä luolaan kahlittu tietää maailmasta luolan aukon suulla häilyvien varjojen perusteella.

Totuus on aina moninverroin laajempi ja monimutkaisempi asia kuin mitä mikään asiantuntijaryhmä pystyy kertomaan ja ymmärtämään. Eikä tämäkään mikään totuus ole, vain yksi mahdollinen versio totuudesta.

Varmaa on ainoastaan se että ne jotka väittävät julistavansa totuutta ovat vuorenvarmasti väärässä ainakin siinä että heidän totuutensa olisi millään tavalla yksiselitteisesti totuus.

Se joka puhuu omista ajatuksistaan totuksina puhuu oikeastaan vain omista uskomuksistaan.

Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #10

Se, mistä voi tietää, että totuuden pystyy tietämään: kaikki tapahtunut on ennustettu aiemmin. Ja on käynyt juuri niin, kuin on ennustettu.

Tämä olisi jopa tieteessä hyväksytty tapa tietää todellisuus ja faktat. Siis se, että pystyy ennustamaan tapahtumat oikein.

Ja nyt se tapahtui tässä "ihmistieteessä" tai "yhteiskuntatieteessä" -- mikä ei ole mitään kovaa luonnontiedettä, eikä yhtä eksaktia.

Mutta niin vain tapahtui, että kävi niin kuin oli ennustettu.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #11

"Mutta niin vain tapahtui, että kävi niin kuin oli ennustettu."

Kaiken aikaa ennustetaan kaikenlaista, niin taloudessa, kuin politiikassa ja kaikissa muissakin asioissa.

Olisi tilastollisesti aika mahdoton tilanne ellei joku erilaisista toistensa kanssa ristiriitaisista ennusteista joskus jonkin tulkinnan mukaan toteutuisi.

Ilkka Huotari Vastaus kommenttiin #12

No, se ennustaminen oli helppoa, koska sama on tapahtunut kaikkialla muuallakin.

Kun se on tapahtunut kaikkialla, kyse ei taida olla enää vain sattumasta...

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #17

"Kun se on tapahtunut kaikkialla, kyse ei taida olla enää vain sattumasta..."

Rikoksia tapahtuu kaikkialla. on tapahtunut kaikkina aikoina ja kaikkien kansojen ja kulttuurien piirissä.

Onko se vain sattumaa?

No, jätän vastaamatta.

Ainakin on kovin helppo ennustaa että rikollisuutta on jatkossakin,
se ei vaadi edes älykkyyttä, tai mitään profeetallisia kykyjä edes. ;)

Käyttäjän RikuJungell kuva
Riku Jungell Vastaus kommenttiin #10

Täydet pisteet Artolle tästä kommentista. Viisauksien sarjaan kuuluu, että se, joka on täysin varma oman kantanse ja käsityksensä oikeellisuudesta ja paikkansapitävyydestä, on mitä todennäköisemmin väärässä. Jos ei sattumalta faktuaalisesti, niin ainakin perusteiltaan ja järkeilyltään. Viisauden siemen kasvaa epäilyllä ja omien totuuksien kyseenalaistamisella.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

Otan kantaa kahteen esille nostettuun asiaan:

1)

"Sen sijaan on vaikea – ainakin minun – ymmärtää, mitä Møller tarkoittaa 'tarjouksilla valtiolta', ellei se sitten ole tapa ilmaista, että valtion täytyy huolehtia heille myös työpaikka.."

Tämä työpaikkaan huolehtiminen ei ole ollenkaan pöllömpi idea, etenkin jos kyseessä olisi _ensimmäiseen_ työpaikkaan huolehtiminen.

Tämä olisi paljon parempi vaihtoehto kuin se, että opettamalla opetetaan väkeä siihen, että parasta vain istua käsien päällä kotisohvalla tekemättä mitään.

Kaikilla nuorilla ei ole vanhempia, jotka voivat puhua lapsilleen työpaikan omalta tai asiakkaidensa työpaikalta, aluksi kesätyöpaikaksi ja myöhemmin juurikin tuoksi ensimmäiseksi työpaikaksi.

Jos siirtyminen koulusta työhön lykkääntyy, jää työhön oppiminen – ja nyt tarkoitan mihin hyvänsä vastuuta sisältävään tehtävään oppimista – puuttumaan strategisesti merkittävässä kohdassa:

koulunkäynnin aikana on sentään opittu se, että jonnekin mennään määräaikaan ja siellä jossakin ollaan osa yhteisöä.

Näiden kahden asian merkitystä ei tulisi vähätellä.

On erittäin huono asia, jos koulupäivän/työpäivän aloittamisen malli katkeaa, samoin kuin osallisuus yhteisön toimintaan yhteisön täysivaltaisena jäsenenä.

Se, että ihminen väkisin jätetään kotisohvalle vastikkeetta saatu raha käsissään, vaikka hänellä olisi myötäsyntyinen halu ja pyrkimys olla oman ihmisyhteisönsä jäsen, on varsin vahingollista.

Siksi pitäisinkin aivan erinomaisena, jos valtiolla olisi velvollisuus huolehtia nuorelle ensimmäinen työpaikka, mikäli hän ei itse kykene sitä itselleen hommaamaan. (Eihän uuden työpaikan hankkiminen aikuisellekaan aina ole niin helppoa.)

Suomessa on paljon pulaa esimerkiksi maatalousalan työntekijöistä, jotka taitavat suomenkieltä. ELY-keskukset maksavat, oliko 2-3 kuukauden palkan työttömälle, yli 50-vuotiaalle työnhakijalle, mikäli maatilayrittäjä palkkaa hänet. Palkka ei siis mene tällöin maatilayrittäjän pussista.

Mutta jatkossa toki menee, jos yrittäjä on tyytyväinen työntekijäänsä ja työntekijä työpaikkaansa, ja työsuhde jatkuu.

Miksi ei tätä voisi soveltaa myös ikätaulukon toisesta päästä eli tukea maatilayrittäjää, jos hän ottaa töihin nuoren, joka tulee ensimmäiseen työpaikkaansa?

Juuri näin myös L&T:n auton ajavan ohi. Siinä luki: "Huono uutinen pikkupojille: roska-auton kuljettajaa ei enää ole, mutta raaka-aineen kerääjä on – ja se vasta siisti jätkä on."

Varmasti työttömille nuorille löytyisi työtehtäviä, kun tähän alettaisiin käyttää ajatusta ja ymmärrettäisiin, miten vahingollista on nuorten ihmisten pysyttäminen väkisin kotisohvalla ja vastikkeettoman rahan tunkeminen taskuun.

Kyllähän siihen oppii, mutta se varmasti ei ole nuoren ensisijainen toive.

Ihminen on laumaeläin ja haluaa olla osana omaa yhteisöään, sen arvostettuna ja täysivaltaisena jäsenenä.

– – –

Sitten toinen asia:

2)

"Enää ei ole niin, että poliitikko kertoo äänestäjille mitä aikoo, vaan nykyisin on myös päinvastoin. Puolueet ovat muuttuneet proaktiivisista reaktiivisiksi toimijoiksi, jotka juoksevat asioiden perässä ja yrittävät vastata muiden asettamiin kysymyksiin."

Poikkeuksen tästä on nähdäkseni tehnyt Perussuomalaisten Jussi Halla-aho, joka nimenomaan kertoi, mitä hän aikoo ja miksi aikoo (rajoittaa haittamaahanmuuttoa).

Hän myös käytti sosiaalista mediaa viestintäänsä. Tässä kohtaa sosiaalinen media ei millään tavalla ole riistänyt poliitikolta aloiteoikeutta vaan päinvastoin on tukenut sitä. Mitä nyt viime aikoina vasta on ilmennyt esimerkiksi tämä Halla-ahon Twitter-tilin sulkeminen. Mutta siis: näihin päiviin asti kuvio pelitti ja pelitti poliitikon omilla ehdoilla.

Halla-aho kykeni jopa pistämään valtamedian potalle kieltäytymällä sellaisten haastattelijoiden haastatteluista, jotka eivät olleet osoittautuneet hänen luottamuksensa arvoisiksi. Vahva läsnäolo sosiaalisessa mediassa aikaansai sen, että Halla-aho pystyi valitsemaan, mille sanomalehdille antoi haastatteluja, ja mille ei.

Nähdäkseni tämä on edellyttänyt sitä, että äänestäjät ovat todellakin halunneet kuulla, mitä Jussi Halla-aholla on ollut sanottavana ja myös itse osallistuneet hänen viestinsä levittämiseen (kuten myös allekirjoittanut).

Tästä voitaneen vetää se johtopäätös, että Halla-ahon aloite perustui totuuteen, joka on myös äänestäjäkunnan itsensä havaittavissa.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

"Halla-ahon aloite perustui totuuteen, joka on myös äänestäjäkunnan itsensä havaittavissa."

Onhan vahva määritelmä. Halla-ahon aloite ei perustu totuuteen, vaan siihen, mitä hän ja samoin ajattelevat totena pitävät. Siihen hänen äänestäjäkuntansa rajautuukin.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#5

Niin, ajeleeko niitä autoja ulkomailla väkijoukkoon vai ei? Vai miten se nyt meni?

Dataa riittää. Halla-aho varoitti, ja varoittaa edelleen, suomalaisia ihan aiheesta. Levottomuutta on haittamaahanmuuton myötä luvassa.

Eikö yhtään jäljet pelota, kun katsoo Ruotsiin, Iso-Britanniaan, Saksaan, Ranskaan, Italiaan...?

Luetaan sitä Scriptaa; siellä on nimiä ja päivämääriä.

http://www.halla-aho.com/scripta/

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Hyvä blogi!

"Vastaanottajamaiden poliittiset järjestelmät ovat epäonnistuneet tämän kysymyksen käsittelyssä. Kantaväestöä ei ole valmistettu tällaiseen maahanmuuttoon eikä tulijoita valmennettu siihen, että heidän on sopeuduttava vastaanottajamaihin eikä päinvastoin. Molemmat tuntevat itsensä petetyiksi ja luovat toimintatilaa populistisille puolueille."

Tuosta minulle tuli mieleen Suomen romanit. Romaneilla ei aikoinaan ollut oppivelvollisuutta samoin perustein kuin muilla. Perustelu kuului esimerkiksi, ettei koulutus romaneille tärkeää koska he hoitavat lähinnä hevosia. Eikö tämä ole rasismia? Ei vaadita mitää kun katsotaan toisten olevan toisen luokan kansalaisia?

Sama juttu turvapaikanhakijoiden kanssa. Heiltäkään ei vaadita mitään. Kumpi rasismin muoto on vahingollisempaa - kantaväestön voimakaskin kritiikki vai pienen porukan kaiken pahankin hyväksyvä (esim tyttöjen silpominen ja pakkoavioliitit) mentaliteetti koska se nyt vaan kuuluu kulttuuriin.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Eivä poliitikot, eivät hallitsijat, eikä oikeastaan kukaan ole koskaan osannut ennustaa tulevaisuutta sellaisena kuin se on toteutunut. Tämän havaitsi hyvin tarkasti filosofi David Hume. Hänen giljotiinimäärityksensä mukaan "Siitä, miten asiat ovat, ei voi päätellä, miten niiden pitää olla." Sama asia on muotoiltu suomeksi myös näin: "Siitä, miten asiat ovat, ei seuraa mitään siihen nähden, miten asioiden pitää olla."

Tähän ansaan menevät kuitenkin useimmat yheiskunnan kehittäjät. Lajimmin tähän törmasivät kommunistit. Neuvostoliitossa he kuvittelivat tietävänsä, mitä ihmiset tarvitsevat ja päättivät valtion tasolla järjestää tuotannon sen mukaisesti. Umpikujaan se johti. Ihmeen kauan eli runsaat 50 vuotta järjestelmä kesti. Aivan varmasti II maailmansota, jonka voittajiin Neuvostioliitto kuului, pitkitti sortumista.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

"Aivan varmasti II maailmansota, jonka voittajiin Neuvostioliitto kuului, pitkitti sortumista". Olet todennäköisesti myös tässä oikeassa. Venezuelassa 20 vuotta näyttää riittäneen.

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Pakolaisasiassa otan esiin yhden näkökohdan, jolla on helppo erottaa siirtolainen ja pakolainen. Mieleeni on jäänyt, että maailmassa on pakolaisleireillä ihan oikeita pakolaisia yli 15 miljoonaa ja heidän statuksestaan ei ole mitään epäselvyyttä. Sen sijaan jonkin länsimaan rajalle saapuva ei ole välttämättä ollenkaan pakolainen vaan on todennäköisemmin aidosti siirtolainen. Vastaanottajamaalta menee paljon resursseja tämän asian selvittämiseen.

Ehdotan yksinkertaista ratkaisua. Niinkauan kuin on pakolaisleireillä ihmisiä, niin pakolaisia vastaanottavat maat voivat hakea sieltä hallitusti haluamansa määrän pakolaisia ja ilmoittaa muille ryhmille, että turvallisesta maasta maahan yrittäviä ei päästetä sisään.

Vuonna 2015 alkaneeseen Syyrian pakolaistulvaan yhdistyi Afrikasta tuleva siirtolaisuus ja EU:n poliitikot jähmettyivät. Nyt muut EU-maat ovat pistäneet rajansa kiinni, mutta ei Suomi, koska EU:n etu menee Suomen edun edelle. Suomi olisi esimerkiksi voinut hakea lentokoneilla Syyrian/Turkin pakolaisleireiltä avoimesti valikoiden lapsiperheitä, joilla on oikea ammattitaito. Ei olisi tullut terroristeja eikä raiskaajia.Meillä kun on koko ajan pulaa nimenomaan käsin työstä tekevistä ihmisistä kuten metallimiehistä. Pohjanmaan konepajat kouluttavat Venäjältä tulevia akateemisiä ihmisiä näihin ammateihin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Meiltä puuttuu politiikot, jotka uskaltavat sanoa, että Suomen etu ensin ja oikein toimien helpotamme myös oikeaa pakolaisongelmaa maailamassa. Nyt Suomen pakolaispolitiikka luo vain kustannuksia ja ongelmia vuosikymmeniksi.

Käyttäjän ReijoPaunonen kuva
Reijo Paunonen

Hyhvä huomio.
Suomessa on tahallisesti jätetty täsmentämättä pakolaisuuden (UNCHRn myöntämä status) ja Suomen rajojen yli rajoituksetta tulevien ero.

Käyttäjän MattiJuhani kuva
Matti Loikkanen

"Ehdotan yksinkertaista ratkaisua."

Kun on kysessä maahanmuutto tai ilmastonmuutos, kaikki yksinkertaiset ja järkevät ratkaisut sysätään syrjään. Suomalainen veronmaksaja kun on tunnetusti sitkeää lajia!

Käyttäjän Keijo Lindgren kuva
Keijo Lindgren

Aikanaan kun luin ruotsalaista päivälehteä joka kertoi uudesta budjetista ja siinä oli koko sivu mitä tulevat kansalaiset saamaan.
Ihmettelin kovasti mutta nyt se on jo normaalia Suomessakin.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Olen ollut aina sitä mieltä, että demokratian vahvuus on siinä, että se kykenee korjaamaan virheensä, tavallisesti siirtämällä syrjään ne toimijat ja/tai puolueet, jotka osoittautuvat kelvottomiksi ja nostamalla paremmalta vaikuttavan vaihtoehdon hoitamaan asioita. Nyt ole alkanut tulla epäileväksi. Yksi syy on nettosaajien määrän lisääntyminen suhteessa nettomaksajiin. Liian suuri osa kansasta kokee hyötyvänsä siitä, jopa pitävän perusoikeutenaan sitä, että nettomaksajien synnyttämää tuottoa ulosmitataan heidän hyväkseen. Toinen on suurimittainen maahanmuutto josta saattaa seurata se, että merkittävä osa äänestäjistä ei identifioidu tähän maahan vaan katsoo sitä lähinnä oman hyötynsä näkökulmasta. Kolmas on poliittisen kentän pirstoutuminen pieniksi ryhmiksi, josta seurauksen voi olla päätöksentekokyvyn katoaminen, kuten tapahtui Weimarin tasavallassa. Ongelmansa on myös suorassa demokratiassa, sillä kansalaiset osaavat kyllä yleensä hyvin kertoa sen, mitä tuloksia he haluavat, mutta ovat huonoja määrittelelemään niitä keinoja, joilla ne tulokset voidaan saada aikaan. On alkanut hiljalleen tuntua siltä, että demokratia kaivaa innolla maata omien jalkojensa alta.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Demokratia on tosiaan heikoilla, siksi kansainvälisten yksiköiden ja liittoutumien kokoa pitäisi pienentää. Ne ovat muuttuneet heikkojen kansallisvaltioiden viimeisten aarteiden saalistamisen työkaluiksi. Eihän kansallisvaltioilla tietenkään ole paljonkaan toivoa yksinään, mutta vielä vähemmän yhdessä.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#20

Nimenomaan: suomalaisten pitää olla Suomi-laivan ruorissa. Suomalaiset tuntevat parhaiten omat väylänsä, ankkuripaikkansa ja karikkonsa.

EU:n ylivaltaa pitää rajoittaa, jotta ruori ei pyöri holtittomasti vieraissa käsissä, suomalaisten vahingoksi.

Kun EU-jäsenyydestä äänestettiin, sanallakaan ei mainittu maahanmuutosta, mistään "taakanjaosta" puhumattakaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"EU:n ylivaltaa pitää rajoittaa, jotta ruori ei pyöri holtittomasti vieraissa käsissä, suomalaisten vahingoksi."

Ilman ylintä valtaa Eurooppa palaa pian samanlaisen valtiollisen anarkian tilaan missä se on ollut koko ajan itsenäisten valtakuntien aikana, kun jokainen maa ajoi holtittomasti omaa etuaan.

On Euroopassa tosin ennen ollut yhteisenä tekijänä Rooman paavi, joka yritti pitää jöötä yli kansakuntien, mutta huonolla menestyksellä.

Kun paavin "kirkkovaltio" hajosi Luttherin protestanttisen vallankumouksen myötä, eurooppalaiset lähes tuhosivat toinen toisensa kolmikymmenvuotisessa sodassa Saksanmaalla ja siellä sotatantereella pyörivät vahvasti suomalaisetkin sotilaat (hakkapeliitat) mukana jo silloin.

----------------------------

Jos Eurooppa taas hajoitetaan, nyt hajoittamalla EU, siitä ei voi olla seurauksena mitään muuta kuin taas lisää sotaa ja tuhoa.

Tuho voi alkaa jo Irlannista, missä EU ja Englanti eivät pääse yksimielisyyteen uusista rajamuodollisuuksista protestanttisen Pohjois-Irlannin ja katolisen Irlannin välillä ja missä väkivaltaisuudet puhkeavat uudestaan Pohjois-Irlannin katolisten ja protestanttien välillä.

Tällä kertaa siihen sotaan osallistuu Englannin lisäksi yhtenä osapuolena myös EU. joka tällä kertaa on katollisten puolella, Englannin tukiessa Pohjois-Irlannin protestantteja, jotka tällä hetkellä toimivat Mayn hallituksen tukipönkkänä.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #22

"Ilman ylintä valtaa Eurooppa palaa pian samanlaisen valtiollisen anarkian tilaan missä se on ollut koko ajan itsenäisten valtakuntien aikana"
Kansallisvaltioiden Eurooppa kyllä oli melkoinen menestystarina. Tuskinpa tämä pieni Euraasian mantereen niemeke olisi muuten tällä maapallolla aikoinaan noussut niin hallitsevaan asemaan.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Kansallisvaltioiden Eurooppa kyllä oli melkoinen menestystarina. Tuskinpa tämä pieni Euraasian mantereen niemeke olisi muuten tällä maapallolla aikoinaan noussut niin hallitsevaan asemaan."

KAnsallisvaltioilla ei ollut Eurooppalaisen kehityksen kannalta mitään merkitystä. Euroopan kehitys tapahtui nimenomaan globaalilla tavalla, kun eri alojen tutkijat ja tiedemiehet tekivät yhteistyötä rajojen yli, rajoista välittämättä.

Teknologian ja aatteiden kehittyminen tapahtui samalla tavalla, rajoista välittämättä. Rajojen yli kulkivat vapaasti niin hyvät kuin pahatkin aatteet. Hyvistä aatteista mainittakoot demokratian ja tasa-arvon aatteet. Pahoista aatteista mainittakoot kansallismieliset aatteet, rotuopit, kansallissosialistiset ja kommunistiset aatteet.

Myös tämä nykypäivänä joka paikassa esiin tunkeva populismi on luonteeltaan globaalia, eli kansainvälistä, vaikka se pyrkiikin hajoittamaan maailman ja saattamaan aikaan konflikteja ja sotia maiden välillä.

Toisin sanoan.
Kaikenlainen yhteistyö ja yhteen hiileen puhaltaminen on positiivista ja hyvää, kun taas kaikenlainen poliittinen separatismi on kaiken pahan alkujuuri ja se on myös kaikkien sotien äiti.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Globaalin talouden vapauttaminen on ajanut valtiojärjestelmän kriisiin. Järjestelmän luotettavuus ja ennustettavuus on kadonnut täysin.

Näennäisen yhteiskuntarauhan säilyttämisen nimissä eurooppalaiset keskuspankit ovat ryhtyneet viimeisenä keinonaan rahoittamaan valtioiden alijäämiä, vaikka EU-sopimukset ja lait nimenomaan kieltävät sen. Suomi velkaantuu ja ottaa lisää lainaa Suomen Pankilta. Seteleitä painetaan kilpaa, mutta kuinka kauan?

Demokratian merkitystä kapitalismissa vähennetään erottamalla talous ja demokratia toisistaan. Valta on talouseliitillä. Viimeisten vuosikymmenten aikana valtioiden kasvava velka ja talouden liberalisoiminen ovat siirtäneet valtaa talouseliitille. Kansallisen politiikan mahdollisuudet vaikuttaa merkittäviin asioihin yhteiskunnassa ovat kaventuneet kaikissa länsimaissa.

Uusi köyhälistö on syntymässä ”vauraaseen” Eurooppaan. Kun loppuun asti ketjutettu rakennustyömaa Suomessa on kansoitettu virolaisilla, puolalaisilla, romanialaisilla, jne. työntekijöillä, tyhmemmät ylistävät EU:ta ”työvoiman liikkuvuudesta”. Kyse on kuitenkin palkkojen polkemisesta, laadun romahtamisesta ja rakennusliikkeiden voiton maksimoinnista nimenomaan EU:n siunauksella.

Esimerkki, yksinkertainen, jotta se tajutaan: Suomessa rakennusliike A tekee sopimuksen puolalaisen rakennusliike B:n kanssa urakasta. Puolasta lähetetään duunarit hoitamaan ko. urakka. Palkkaa puolalaiset saavat saman verran kuin kotimaassaan, eivät suinkaan suomalaista palkkatasoa vastaavaa ansiota. Tätä se globalisoituminen on, mutta kun ei sitä näytetä ymmärrettävän edes eduskunnassa. Hurratkaa nyt tälle, kaikenmaailmaan ”vapauksien” ylistäjät. Pian Suomessa saa vapaasti nähdä nälkää, kukaan ei ole estämässä.

Muuten: tiede oli kansainvälistä jo kauan ennen kansallisvaltioita. Mercedes ja BMW ovat globalisaatiosta huolimatta saksalaisia tuotemerkkejä, ja ne myös mielletään sellaisiksi, olipa auto sitten tehty Kiinassa tai Yhdysvalloissa. IKEA on samoin ehdoin ruotsalainen, KONE suomalainen.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#25

Herttinen sentään, Max, tämäkin ihmeen päivä tuli: olen kanssasi täysin samaa mieltä.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Muuten: tiede oli kansainvälistä jo kauan ennen kansallisvaltioita. Mercedes ja BMW ovat globalisaatiosta huolimatta saksalaisia tuotemerkkejä, ja ne myös mielletään sellaisiksi, olipa auto sitten tehty Kiinassa tai Yhdysvalloissa. IKEA on samoin ehdoin ruotsalainen, KONE suomalainen."

Kansallisuus näiden tuotemerkkien osalta on pelkkä myytti, jolla ei ole mitään todellisuuspohjaa.

Nyt on viimeksi otsikoissa ollut yritys nimeltä Wärtsilä, joka mielletään suomalaiseksi ja jolla on historiallinen maakunnallinen tausta, sen juuret on karjalassa.

Tänä päivänä Wärtsilä, kuten edellä mainitsemasi yritykset ovat vahvasti globaaleja. Ne toimivat kansainvälisillä markkinoilla sekä tavaran tuottajina että markkinoijina. Jos ostaa wäersilän tekemän tuotteen, se voi olla valmistettu missä maassa tahansa, myös Suomessa.

KAnsallismielisyys sopi ehkä paremmin sellaiseen maailmaan jossa tuotanto oli paikallisempaa ja tavarat kulutettiin siellä missä ne tehtiinkin.

Tänäkin päivänä sellainen paikallisuus, eli kansallismielisyys, on toki mahdollista, se ei ole kiellettyä globaalissa maailmantaloudessa, mutta näyttää siltä että kansainvälinen toiminta on tehokkaampaa, eli menestyäkseen yrityksen pitää yrittää kansainvälistyä niin pian kuin mahdollista.

Tämän päivän maailmaan kansallismielisyys sopii vielä huonommin kuin siihen vanhaan maailmaan joka tosin on olemassa vain kansallismielisten mielikuvituksessa. Oikeasti maailma on aina ollut jonkin verran globaali, eli eri maapallon alueet ovat olleet riippuvaisia toistensa kanssa tehtävästä kaupankäynnistä aina, niin myös Suomi.

Kansallismielisyyden aate ja ideologia ei siis ole koskaan sopinut mihinkään maailmanaikaan, eikä mihinkään maahan, muuten kuin sodan kiihotusvälineenä.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Et kyennyt vastaamaan kommenttiini muutoin kuin lässyttämällä. Viestini ydin oli kyllä muualla kuin kansallismielisyydessä, mutta ei näyttänyt menneen taaskaan perille.

Jos jokin tuote, kuten auto, mielletään saksalaiseksi, niin ei se, mitä sinä kirjoitit, muuta sitä tosiasiaa. Ei se mikään "myytti" ole vaikka autot valmistettaisiin Timbuktun pajalla, kuten kirjoitin, mutta eihän sekään mennyt perille.

Kyse oli globalisaation haitoista, joita EU pyrkii kaikin tavoin edistämään. Tuota esimerkkiäni ei näytetä tajuttavan lainkaan, eikä sen kaltaisen toiminnan yleistymisen haittoja.

Käyttäjän hexu980 kuva
Heikki Aukee

EU:ssa Suomi tekee itse päätöksiä eli on laatimassa Suomen rajat ylittäviä sopimuksia eri asioihin liittyen. Vaihtoehto on, että ei olla tekemässä niitä sopimuksia EU:ssa, vaan toimeenpannaan EU:n tekemät päätökset sellaisenaan ollenkaan pääsemättä vaikuttamaan päätöksiin.

Suomi on umpiperä, mitätön maa maailmassa, mitä mikään muu valtio Venäjää ja Ruotsia lukuun ottamatta ei ota huomioon. EU:n ulkopuolisille maille Suomella on merkitystä enemmän EU:n jäsenenä, kuin ulkopuolella olemalla. Näin se vaan on.

Jos EU ei miellytä, sopii keksiä parempi toteutuskelpoinen vaihtoehto. Suomi ei voi lakkauttaa EU:ta omalla lainsäädännöllään, joten ratkaisu ei silloin ole "erotaan EU:sta" ja aletaan käymään vaan kauppaa keskenämme.

Tähän mennessä Brysselissä ovat tehneet parempia päätöksiä kansalaisten näkökulmasta, kuin mihin omat virkamiehet ja poliitikot kykenevät. Jos joku kykenee laittamaan terveysbisneksen kuriin, se tulee tapahtumaan EU:n eikä Suomen toimesta.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#27

"Suomi on umpiperä, mitätön maa maailmassa"

Johan tuli isänmaallista tekstiä. Onko koskaan käynyt mielessä, että monille suomalaisille Suomi kuitenkin on paras maa maailmassa?

Luja näyttää olevan usko EU:n kaikkivoipaisuuteen. Milloin mahtaa tapahtua herääminen?

Sokea luottamus EU:hun toimijana on omaan älyynsä luottamattoman asenne.

Pistää kysymään, että miten ihmeessä Suomessa ollenkaan pärjättiinkään ennen EU:ta?

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Onko koskaan käynyt mielessä, että monille suomalaisille Suomi kuitenkin on paras maa maailmassa?"

Jotkut pitää umpiperistä ja tykkää asua sellaisessa.
Minä olen yksi niistä jotka tykkää umpiperä Suomesta, enkä edes oikein tykkää siitä että umpiperää ei sanota umpiperäksi.

"Pistää kysymään, että miten ihmeessä Suomessa ollenkaan pärjättiinkään ennen EU:ta?"

Paljon huonommin.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas Vastaus kommenttiin #34

#34

Vihavainen, valehteles vähemmän :-)

1) Ennen EU:ta Suomessa oli enemmän maatiloja eli enemmän omavaraisuutta.

Toistan tässä jälleen kerran sen mitä monesti aikaisemminkin olen painottanut: kun maatilayritys lopettaa toimintansa, se on ns. lopullinen ratkaisu; eläimet ja koneet myydään, pellot pannaan vuokralle, juuri tähän tilaan liittyvä tietotaito (mikrosäiden, maaperän ja sadannan osalta joka tila on uniikki) ja osaaminen ei enää siirry perintönä seuraavalle sukupolvelle (omille jälkeläisille tai suvun ulkopuolelta tulevalle tilan jatkajalle) vaan menee haltijoidensa mukana hautaan, yleisellä tasolla häviää tietotaitoa maatalouteen liittyen.

2) Euro valuuttana on Suomelle jatkuvasti liian kallis;

Suomi korkeana elinkustannusten ja pitkien välimatkojen maana ei paini samassa sarjassa jonkun Saksan ja Ranskan kanssa, jotka kukoistavat kaukana Suomen välillä lähes arktisista olosuhteista. Suomalaisten eurolla saa vähemmän kuin saksalaisten eurolla (vaikka Lidl kokee korjata tätä asiaa).

3) Suomi poikkeaa monessa suhteessa muista EU-masita, mutta silti Suomen lainsäädäntöä pyritään tasapäistämään EU-yhteensopivaksi sellaisiltakin osin, jotka ovat täysin vastoin Suomen etua.

Pöllöimpänä esimerkkinä tuon tähän vaikkapa kalojen käsittelyn. Suomalainen ei voi ymmärtää, miksi kaloja ei saisi myydä torilla ja miksi merestä kalastettuja kaloja ei voisi huuhdella pelkällä merivedellä (makea vesi muuttaa ne harmaiksi).

Myös elintarvikelainsäädäntömme oli tiukempaa ennen EU:ta. Pieni maa pyrki suojelemaan mahdollisimman tarkasti niitä vähiä resursseja, joita täällä oli ja oli tarkkana sen kanssa, mitä rajan yli tuotiin. Tämän ansiosta olemme säätyneet monilta kasvi- ja eläintaudeilta, jotka riivaavat muita EU-maita.

Myös ruuan alkuperä jäljitettiin hyvin tarkasti, tarkemmin kuin nyt. Vasta saatiin taas kuulla, että Puolasta tulee sairaiden eläinten lihaa. Tätä ei olisi päässyt käymään ennen EU:ta.

Meillä on edelleen Evirassa puikoissa huippuihmisiä, mutta vastoin lakia hekään eivät voi toimia, ja EU-lainsäädäntö on elintarvikkeiden osalta sallivampi kuin ennen EU:ta.

4) EU:n tänne mobilisoima haittamaahanmuutto syö varallisuutta, joka tulisi käyttää maan omien kansalaisten hyväksi. Viime päivinä on keskusteltu vanhustenhoidosta, joten tästä aiheesta tuskin tarvitsee sanoa enempää?

Lisäksi se heikentää turvallisuutta ja täten turvallisuuden ylläpidon kustannukset kasvavat. Tsekkaa esimerkiksi poliisin uusien autojen hinta ja hämmästy. Rikollisuus kasvattaa kuluja myös oikeuslaitoksissa ja vankeinhoidossa.

5) Suomen menestystekijä on pitkään ollut hyvin koulutettu kansa. Nyt koulutustakin pyritään yhdenmukaistamaan, kts.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bolognan_prosessi

On hyvin todennäköistä, että yhdenmukaistamispyrkimykset vetävät suomalaisen koulutuksen tasoa alaspäin. Jo nyt ollaan peruskoulun tasolla ihmeissään, kun sen voi läpäistä lukutaidotonkin. Miten tässä näin on päässyt käymään?

Voisin jatkaa listaa, mutta jätän tähän. EU pakottaa jäsenmaitaan käyttämään rahaa sellaiseen, johon itsenäisen päätöksenteon perusteella ei välttämättä kohdistettaisi varallisuutta.

Ulkomaanvelka on käsittämättömät 100 miljardia! Toteutamme näitä EU-visioita velkarahalla:

http://velkakello.fi/

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen Vastaus kommenttiin #37

"Vihavainen, valehteles vähemmän :-)"

Aurinkoinen hymysi piristää minun sunnuntaiaamuni :)

1)

Kun minä olin lapsi, elettiin vielä toista aikaa. Oli paljon pientiloja, muutama hehtaari viljelysmaata, muutama kanttura navetassa, sikoja, lampaita ja vasikoita karsinoissa. Lehmillä oli toki juoma-automaatit, mutta muille eläimille kannettiin vesi sangossa. Lanta luotiin talikolla navetan taakse isoihin tunkioihin ja virtsa virtasi vapaasti sitä varten tehtyihin kaivoihin, osin myös vesistöihin, jos niitä sattui olemaan lähellä.

Talon työt tehtiin hevosvetoisilla peleillä ja hevonen myös kuljetti kylän maidot meijeriin, kirnuttavaksi voiksi.

Metsätyöt tehtiin pokasahalla, kirveellä, petkeleellä ja kuorimaraudalla. Sinne metsään mentiin lumihangen läpi jalan tai suksilla, hankeen jäi polku tai latu. Eväät syötiin metsässä nuotion lämmössä. Tukit ja pöllit tuotiin metsästä tien varteen hevosen ja reen avulla.

Tämä oli kenties jossain mielessä ihanaa aikaa, romanttistakin, elettiin lähellä luontoa, luonnon ehdoin. Oli paljon raitista ilmaa ja ruumiillista työtä, mikä piti kropan kunnossa.

Mutta tuotanto oli nykytyotantoon nähden tehotonta ja elämä oli niukkaa. Maataloustuotteet olivat kalliita. Suurin osa väestöstä oli maatalouselinkeinon parissa juuri sen suhteellisen tehottomuuden takia, ruoka ei olisi muuten riittänyt koko kansan elättämiseen, eikä sitä ollut kuin niukasti. Jäi vähän vapaita käsiä tekemään muita yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä töitä, kuten hoivaa ja palvelua ja vientiteollisuutta palvelevia töitä, joilla olisi saatu rahaa ostaa etelän hedelmiä ja muita ulkomaan tuotteita.

Tosin, olihan se niin ettei tuohon aikaan ollut paljon muuta tarjollakaan ostettavaksi kuin ruokaa ja vähän vaatteita. Talotkin piti tehdä niin että ensin piti mennä pystymetsästä kaatamaan talovärkkiä. Kattotiilet tai päreet tehtiin itse ja seiniin laudoitusten väliin, pantiin tervapaperia ja sahanpurua, ellei taloa sitten tehty kokonaan umpihirrestä.

--------------------

Sellaista se oli, se ihana aika. Kyllä minä sen muistan. Vielä on niitä taloja ja navetoita pystyssäkin, todisteena vanhasta maailmasta.

Sitten kyllä kehitys oli varsin nopeaa. Tuli traktoreita ja koneita. Maatalouskonsultit opettivat viljelijöille uusia ja parempia viljelystapoja, tuli uusia parempia viljelylajikkeita, tuli keinolannoitteet. Eläinlääkärit pitivät lehmät, vasikat ja possut terveinä, lypsykoneet alkoivat lypsää lehmät ja puimurit alkoivat puimaan viljat.

Syntyi ylituotantoa, tuli viljavuoret ja voivuoret. Niitä vuoria piti sitten yrittää purkaa dumppaamalla ylituotantoa ulkomaille.

Mutta eihän niillä hinnoilla joita silloin niistä tuotteista sai, pystytty kattamaan tuotantokustannuksia ja valtio joutui maksamaan tuottajille ylimääräistä, jotta ne olisivat pysyneet hengissä.

Syntyi poliittinen kriisi, kun kaupunkien asukkaat eivät halunneet maksaa maatalouden ylituotannosta. Maataloustuotantoa piti yrittää purkaa, tuli pakettipellot ja tuotannon rajoituksia.

Pienviljelijät tunsivat olevansa ahtaalla. Vennamo yritti puolustaa pienviljelijää. Puhuttiin talonpojan tappolinjasta. Pienviljelijöiden äänet eivät kuitenkaan riittäneet pienviljelijäväestöä pelastamaan. Pientiloja ajettiin alas ja väkeä muutti maaseudulta pois, kaupunkilähiöihin ja Ruotsiin.

Vientiteollisuus sai Suomen maatalousväestöstä työvoimaa Ruotsissa ja Suomessa, erityisesti Ruotsissa.

------------------

Tällä hetkella pientilat on ajettu alas, jäljellä on suurtiloja ja tehomaataloutta. EU on osasyy siihen ettei ylijäämä- maanviljelystuotteita enää voida dumpata alihintaan muualle ja tuotannon rakenteet ovat tervehtyneet EU:n alueella niin että eri osissa Eurooppaa tuotetaan niitä tuotteita mitä missäkin on edullisinta tuottaa.

Maataloustuotanto on siis Euroopan osalta tasapainossa, mutta EU:n on pakko suojata omaa maataloustuotantoaan muualta tulevalta halpatuinnilta, että Euroopassa säilyisi maataloustuotantoa, se on tärkeä poliittinen ja strateginen valinta.

----------------------------

Kas.
Olen vasta ykköskohdassa ja jo näin pitkästi tarinaa.

En halua nyt pilata pyhäpäivääsi vastaamalla muihin kohtiin.
Toivottavasti jaksoit tämän lukea loppuun asti.

Tämä tarina on nimittäin tosi. :)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"EU:ssa Suomi tekee itse päätöksiä eli on laatimassa Suomen rajat ylittäviä sopimuksia eri asioihin liittyen."

Suomella on 1% päätösvalta EU:ssa ja isot maat kävelevät tämänkin yli jatkuvasti.

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Tämän viimeisimmän kommentin takia teen poikkeuksen käytäntööni ja vastaan. Päätöksenteko EU:ssa on monimutkaista, mutta jos nyt katsotaan kaikkein yksinkertaisinta tapausta, Suomella on 2 prosentin ääniosuus EU:n neuvostossa, kun Saksalla, suurimmalla jäsenmaalla, se on 8 prosenttia, siis 4 kertaa suurempi. Saksa on 15 kertaa isompi maa kuin Suomi. Äänivalta ei kuitenkaan ole kaikki, tärkeä on myös vaikutusvalta, ja sitä voi hankkia ilman ylärajaa. Ja muistettakoon, että EU:n ulkopuolella ääniä on 0, minkä esimerkiksi britit ovat parhaillaan tuskallisesti tajuamassa.

Käyttäjän johannasirenkaplas kuva
Johanna Sirén-Kaplas

#30

Eikö vaikutusvalta ole suorassa suhteessa äänivaltaan?

Mitä muuta vaikutusvaltaa pienellä Suomella on? Mikä olisi se vipuvarsi, jolla pieni maa kerää taakseen sellaista vääntöä, että se isoisten EU-pöydissä tuntuisi?

Kyllähän meidän kanssamme keskustellaan, ja ihmiset toki kuuntelevat kohteliaasti, mitä meillä on sanottavaa. Se ei maksa mitään ja vie vain vähän aikaa. Mutta siinä se.

Käyntikortteja ei voi syödä. Pino niitä ei myöskään katkaise haittamaahanmuuttoa.

Tässä vielä Henri Alakylän tuore näkemys Brexitistä:

http://susijumala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/268941-...

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Suomen vaikutusvalta EU:ssa on hiukan näennäinen. Saamme haluamiamme asioita läpi, koska ainakin toistaiseksi haluamme täsmälleen samaa kuin Saksa. Mutta jos joskus tulisi asia, josta olisimme yksin eri mieltä... Tuskinpa edes media uskaltaisi ottaa asiaa puheeksi, saati vähänkin uratietoisemmat poliitikot.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset