"Säästyisi muutamia miljardeja"
Professori Roope Uusitalo ei ollut ensimmäinen, joka kyseenalaisti hävittäjähankintojen tarpeen, tai ainakin tarvittavien hävittäjien määrän, mutta kolumnissaan Suomen Kuvalehdessä hän antoi hankinnan kyseenalaistamiselle ja -alaistajille runsaasti lisää uskottavuutta asemansa takia. Itse asiassa juuri hänen takiaan hankintojen kyseenalaistaminen sai uskottavuuteensa, koska niillä jotka sitä olivat aikaisemmin jo tehneet, ei juuri ole uskottavuutta. He ovat joko ääriasenteellisia friikkejä ja haihattelijoita, jonkin asialla olevia trolleja tai maanpuolustuksen ideologisista syistä (koska kapitalismia ei ole syytä puolustaa) kyseenalaistavia poliitikkoja.
Kuitenkin voisi varsinkin professorilta odottaa jonkinlaista analyyttista otetta kun hän jotain sanoo, vaikka hyväksyisikin sen, että hän sanoo jotain asiasta, josta ei välttämättä tiedä sen enempää kuin kuka tahansa kansalainen. Uusitalo ei kuitenkaan ainakaan kolumnissaan sanonut yhtään mitään analyyttistä, tokaisipa vain, että jos hankittaisiin vain 47 hävittäjää 64:n asemesta, ”säästyisi joitakin miljardeja”.
Niin Uusitalo – kuten myös hänen kannanottoaan kärkkäästi hyväksi käyttäneet – työnsivät todistustaakan omasta kannastaan vastapuolelle. Hän myös – joko tahtoen tai tahtomattaan – käänsi huomion hävittäjien käyttötarkoituksesta niiden hintaan, ikään kuin olisi yhdentekevää, mitä niillä on tarkoitus tehdä. Sehän on myös hankintaa ideologisista syistä vastustavien tapa argumentoida: paasataan suurista kustannuksista ikään kuin maan puolustuskyvyllä ei olisi mitään merkitystä. (On tosin niitäkin, jotka väittävät, että ilmapuolustuksen voisi paremmin hoitaa maasta käsin, mutta en pysty sisällyttämään kaikkea tähän lyhyeen kirjoitukseen.)
Miksi professori Uusitalon mielestä juuri 47 hävittäjää olisi riittävä määrä? Miten hän järjestäisi ilmavalvonnan ja -puolustuksen 47 hävittäjällä? Sama kysymys pitää esittää myös muille hankinnan kyseenalaistajille, jotka vaativat ”kriittistä keskustelua” hankinnasta. Hankinnan ”politisoimistakin” on vaadittu, samalla ilmeisellä tarkoitusperällä, tehdä hankinnasta tavanomainen budjettikiistelyn välikappale.
Sinänsä tietenkin kaikki, mikä vaatii poliittisten elinten päätöksiä, on määritelmällisesti ”poliittista”. Selkokielellä kyse on valinnoista: onko ilmapuolustuskyvyn säilyttäminen tärkeämpi päämäärä kuin jotkut muut asiat; tai pikemminkin, onko se vähäisempi päämäärä kuin jotkut muut asiat. Siihen vastaamiseksi on kohdattava kysymys siitä, mitä ilmapuolustuskyvyn (tarkoituksellisesta) heikentämisestä, kenties romuttumisesta, seuraisi verrattuna siihen, mitä seuraisi noille muille asioille, jos sen ei annettaisi heikentyä.
Puolustusministeri Niinistön asiantuntemus puolustusasioissa oltiin kyllä kärkkäitä kyseenalaistamaan, vaikka voisi luulla, että hän olisi kolmen ja puolen vuoden ministeripestin aikana niistä jotain oppinut, mutta professori Uusitalon omaa asiantuntemattomuutta, jota mikään hänen opinnoissaan tai toimissaan ei ole mitenkään korjannut, ei kukaan muu kuin juuri Niinistö kyseenalaistanut. Niinistön tapa vastata Uusitalolle oli tosin sävyltään yliolkainen ja väittelytaktisesti huonosti harkittu, koska se voitiin sävynsä takia mitätöidä, vaikka totuuden ilmaisikin. Toisaalta, menihän viesti perille paremmin kuin korrekti kielenkäyttö.
Minä olen esittänyt omat perusteluni hävittäjien tarpeellisuudesta blogeissani, enkä käy niitä enää toistamaan. Korostan vain tässäkin, että sekä niiden tarpeellisuutta puolustavien että niiden, jotka sen kiistävät, olisi perusteltava näkemyksensä sotilaallista suorituskykyä koskevilla argumenteilla. Vastustajista niiden, jotka ylipäänsä kiistävät sotilaallisen puolustuskyvyn tarpeen tai ainakin hävittäjien merkityksen sen ylläpitämisessä, olisi myös perusteltava, miksi Suomi ei tarvitse ilmataistelukykyä. Ja koska tämä näkökohta kytkeytyy erottamattomasti näkemykseen siitä, millaista kansainvälistä asemaa debatööri pitää Suomelle tavoiteltavana, olisi tuotava selvästi esille se, mitä he tässä suhteessa tavoittelevat.
Niiltä, jotka kyseenalaistavat hävittäjien hankinnan tarpeellisuuden Venäjän takia, pitäisi erikseen vaatia selvitystä siitä, miksi he perustelevat kantaansa kahdella toisensa poissulkevalla väitteellä: 1) Venäjän sotilaallinen kyky on niin heikko, että sen hyökkäystä ei tarvitse pelätä eikä sitä vastaan siis tarvitse varustautua; 2) Venäjän asevoimat, eritoten ilmavoimat, ovat niin voimakkaat, että ne tuhoaisivat Suomen hävittäjät jo kentille – ja kun näin on, ei kannata varustautua. Ajatusmalli on sama kuin niillä, jotka sanovat, että ilmastonmuutos on luonnon aiheuttama ja koska sille ei siksi voi mitään, voidaan ihan hyvin ollakin tekemättä mitään.
Tiedoksi niille, jotka mahdollisesti haluavat haasteeseeni vastata: se väite, jota myös viljellään, että kyseessä on hyökkäysaseiden hankinta ja että Suomi on ryhtynyt aggressiivisen roistovaltion, Yhdysvaltain, käsikassaraksi Venäjää vastaan, ei pure eikä sitä siis kannata toistaa. Yhdysvalloilla on oma syntitaakkansa kannettavanaan, mutta hyökkäyssodan valmistelu Venäjää vastaan ei siihen sisälly. Salaliittoteorioilla, jotka kummallisen hyvin muistuttavat tsaarin Venäjän salaisen poliisin 1800-luvun lopulla kasaan kyhäämää ”Siionin viisaiden pöytäkirjaa” juutalaisten maailmanlaajuista salaliitosta, ei ylipäänsä kannata yrittää vastata.
Hävittäjälaivasto on kallis hankkia ja ylläpitää, ja on selvää, että myös sen uusimisen kustannukset on pidettävä mukana kuvassa kun valintaa suoritetaan. Sekin on selvää, että valinnalla on vaikutuksia siihen, miten Suomeen suhtaudutaan eri puolilla sotilaallisena toimijanana ja kumppanina (ja potentiaalisena vastustajana). On hankittava edullisinta mitä näiden premissien ehdoilla on saatavissa, ja on aivan oikein vaatia hankintaa valmistelevilta pitävät perustelut valinnalleen, kun niin pitkälle päästään.
Olisi kuitenkin aivan vastuutonta – tai vielä pahempaa – rinnastaa puolustuskyvyn ja kansainvälisen aseman kannalta keskeinen hankinta mihin tahansa määrärahanahisteluun, jossa voidaan tehdä mitä tahansa kompromisseja, jotta ”säästyisi joitakin miljardeja”. Voi jospa maailma olisikin sellainen, että moisia vekottimia ei lainkaan tarvittaisi. Mutta kun se ei ole sellainen.
Hankittavien hävittäjien alkuperä ja lukumäärä ovat poliittisia kysymyksiä. Saab on arvioinut Suomen hankinnat aiemmin 45 hävittäjän suuruiseksi. Puolustusvoimat haluaa 64 hävittäjää. Arvioisin itse, että hankittava määrä asettuu jonnekin 45 ja 64 välille.
Ilmoita asiaton viesti
Vaikka tämä on tietysti vanhojen kaivelua, niin Uusitalon lausumasta tulee väistämättä mieleen se Cajanderin (hänkin pätevä mies omalla alallaan) kesäkuussa 1939 esittämä lausahdus, jossa hän ilmoitti tyytyväisyytensä sen johdosta, että Suomen puolustuslaitoksen hankintamenoja on siirretty seuraaville vuosille todeten: ”Mitä silloin olisimme hankkineet, esimerkiksi lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä ynnä muuta, olisivat jo nyt suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin…”
Puolustusvälineitä hankitaan sitä varten, että niitä ei tarvittaisi käyttää ja määrä täytyy mitoittaa niin, että puolustuskyky kestää myös kalustomenetyksiä.
Ilmoita asiaton viesti
”Puolustusvälineitä hankitaan sitä varten, että niitä ei tarvittaisi käyttää ja määrä täytyy mitoittaa niin, että puolustuskyky kestää myös RUNSAITA kalustomenetyksiä.”
1943-44 oli jatkuva ”ilmasilta” Suomen ja Saksan välillä. Hanssin-Jukka sahasi väliä tiuhaan kuljettamassa pilotteja Mersun tehtaille hakemaan uutta kalustoa.
Ei Suomi silloinkaan ostanut parasta mahdollista kalustoa, mutta ostettiin parasta, mitä oli ostettavissa. Käsittääkseni Saksa ei myynyt FW 190D ”Dora” malleja eikä Messerchmittin aivan viimeisimpiä evaluaatioversioita Suomelle.
Lensimme siis MT-109 G2 ja G6 malleilla, vaikka saksalaispiloteilla oli käytössä G10, G14 ja K-versiot ja Focke-Wulffin 190D ja TA-152 versiot, sekä tukku eri mallisia suihkuhävittäjiä, joskaan niitä ei olisi edes riittänyt myytäväksi eikä niitä olisi lastentautien ja materiaaliongelmien takia kannattanut edes ostaa.
Kriisissä kalliit hävittäjät muuttuvat kulutustavaraksi. Näin ollen niitä on oltava sen verran, että aina on jokin kottero ilmassa tarvittaessa.
60 on luku, joka sallittiin Suomen ilmavoimille Moskovasta käsin sanelemalla. Moskovan rauhansopimus 1944 III-luku 13 artikla kohta c.
Tämä rajoittaa hankintoja sen verran, ettei kyseistä lukua uskalleta ylittää ainakaan ensilinjan hävittäjien osalta merkittävästi. Harjoitushävittäjiähän ei enää nykyään lasketa kokonaisvahvuuteen, vaikka Hawk on sinänsä kelpo rynnäkkökone.
Ilmavoimat, mukaanlukien laivaston ilmavoimat ja reservilentokoneet, joiden kokonaisvahvuus on 60 lentokonetta ja 3,000 miestä. Suomi älköön pitäkö tai hankkiko lentokoneita, jotka ovat suunnitellut ensisijassa pommituskoneiksi sisäpuolisin pomminkuljetuslaittein.
Merkittävämpi luku on se, paljonko valtion perse kestää sijoittaa keskeiseen ”turvallisuuselementtiin” ja mitä niiden johdosta karsitaan pois. 64 konetta elinkaarikustannuksineen maksaa jotain helvetin ja perkeleellisen paljon väliltä.
Mitä tulee F-35 hävittäjään, niin sen asekuorma sijoittuu nimenomaisesti rungon sisälle 1944 rauhansopimuksen vastaisesti, eli Venäjä voi tulkita sen puhtaaksi pommikoneeksi eli hyökkäysaseeksi.
Sillä, että se ostetaan torjuntahävittäjänä, ei venäläisten kannalta ole mitään merkitystä.
Ruotsin suhteellisesti samankokoista ilmatilaa vahtii yli 200 JAS Gripeniä ja siihen vielä jokunen Wiggen päälle. Suomen ja Ruotsin yhteenlasketut ilmavoimat ovatkin jo eurooppalaisittain valtavat.
Virallinen Ruotsi käänsi selkänsä Suomelle 1939 eikä siitä jatkosodassakaan ollut iloa muutoin kuin rahastamassa aseista käsi ojossa.
Sen varaan ei voi laskea, että huolimatta orastavasta puolustusyhteistyöstä Ruotsin linja muuttuisi sotilaallisen kriisin puhjetessa.
Ilmoita asiaton viesti
Tähän on syytä huomauttaa, että Suomi ilmoitti 21.9.1990 rauhansopimuksen asevoimien rajoituksia koskevien määräysten menettäneen merkityksensä (poikkeuksena ydinaseet). Neuvostoliitto, joka veteli silloin jo viimeisiään, protestoi tätä vastaan, mutta ilmoituksesta pidettiin kiinni. Venäjä, Neuvostoliiton seuraajavaltio, on ollut asiasta hiljaa. Kun kohta 30 vuotta on kulunut, Suomen ilmoituksen riitauttaminen olisi pelkkä poliittinen mielenosoitus. Signaaliarvoa sellaisella ilmoituksella kyllä olisi: se todistaisi ikävistä aikeista.
Ilmoita asiaton viesti
Kuosmanen on oikeassa. Ainoa asia, joka tähän voidaan lisätä, on se, että jokaisen, joka vetoaa Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloihin, niin hänen tulisi lukea ”Treaty on the Final Settlement with Respect to Germany” -sopimuksen (1990) kolmas artikla ja verrata sitä Pariisin rauhansopimuksen sotilasartikloihin:
https://en.wikisource.org/wiki/Treaty_on_the_Final…
Kyseinen artikla kielsi yhdistyneeltä Saksalta joukkotuhoaseet, se rajoitti Saksan asevoimien kokoa 370.000 sotilaaseen, joista maa- ja ilmavoimiin saa korkeintaan kuulua 345,000 sotilasta.
Kun tätä artiklaa verrataan Pariisin rauhansopimuksen Suomeen kohdistuneisiin sotilasartikloihin, niin huomataan, että Pariisin rauhansopimuksessa Suomi koki voittajan oikeutta, ja vuoden 1990 sopimuksessa pyrittiin lepyttämään Saksaa. Tästä seuraa luonnollisesti se kysymys, että kun Saksa oli yksi pääsyyllistä II maailmansotaan, niin miksi sitä oikeudenmukaisuuden nimissä pitäisi kohdella paremmin kuin Suomea, joka alunperin joutui talvisotaan ja II maailmansotaan vastoin omaa tahtoaan?
Aiheesta ”Pariisin rauhansopimuksen tulkinnoista ja Saksan kysymyksestä Suomen ulkopolitiikassa 1987-1990” Marjo Uutela teki väitöskirjan, joka valmistui tammikuussa 2018:
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/2…
Jos Pariisin rauhansopimuksen sotilasartiklojen kumoaminen aiheena kiinnostaa, niin suosittelen kyseisen väitöskirjan lukemista.
Ilmoita asiaton viesti
Nato-jäsenyys tulisi kaikkein halvimmaksi. Se pienentää kalustotarvetta, että kasvattaa turvallisuutta. Samaan aikaan. Perin vihervasemmistolainen näkemys siis.
Jos ei käyttäisi kaikkia energiaa oikeassa olemisensa todisteluun, riittäisi muutama joule ratkaisun miettimiseen.
Ilmoita asiaton viesti
> …..jos hankittaisiin vain 47 hävittäjää 64:n asemesta, ”säästyisi joitakin miljardeja”…..
ooo
Pidetään asiat yksinkertaisina. Tuohan on totta.
Viro säästää joka päivä ehkä kymmeniä tuhansia euroja tulemalla toimeen ilman hävittäjiä. Negatiivinen velkakello?
Ilmoita asiaton viesti
Kansalaisena ja evakon poikana ensinnäkin mitä pikimmin olisi neuvoteltava Naton täysjäsenyys valmiiksi siis kun joku aamu heräämme olemme Naton täys jäseniä. Tämä on presidenttimme tehtävä.
Monitoimihävittäjäksi sopiviva on USA ja Iso-Britanian suunnittelema Nato sopiva Lockheed Martin F-35A näitä 70 kpl a 89,2 milj.yht.on 6244 milj.lisäksi Lockheed Martin F-35B pystysuoraan nousevia 30 kpl a 115,5 yht 3465 milj.nämä yhteensä noin hieman alle 10 miljardia 30 vuoden käyttöiälle 323 milj. vuosi.
Hiukan perspektiiviä on se että meillä maksetaan vuodessa valtion kassasta yli 2 miljardia siis yli 2000 milj.asumistukea joka negatiivistä syrjintää kun kaikkien pitää asua jossakin.
Ilmoita asiaton viesti
Yleensä tulee ongelmia silloin kun asiantuntemattomat hölmöt pääsevät päättämään asioista. Itse olen sillä kannalla että ne joilla on asioista eniten tietämystä ja kokemusta, osaavat yleensä parhaiten päättää ja perustella, mitä tarvitaan.
Joku Uusitalo voi kysellä määrien perään ja perustella säästöillä jotain mutta mitä sitten? Jos lopetamme armeijan ja liitymme Venäjään, säästämme paljon enemmän. Toisaalta, mitäpä jos lopetamme professorivirat Suomesta ja leikkaamme yliopistoilta 1,5 miljardia valtiorahoituksesta? Noilla säästyneillä rahoilla saamme ne puuttuvat 15 hävittäjää.
Ilmoita asiaton viesti
> 7 Hölmö kysymys
Kiinan rynniessä maailman herraksi pitäisikö meidän edes kysyä tarjousta kiinalaisesta versiosta J-31 eikä vain Euroopan ulkopuolisista mm. amerikkalaisesta J-35. Suurvalta-asema kun saattaa muuttua nykyisen tai seuraavan hävittäjäpolven elinjakson aikana.
https://en.wikipedia.org/wiki/Shenyang_FC-31
Vladimir Barkovsky of Russian Aircraft Corporation MiG has stated that, despite some design flaws, the J-31 ”looks like a good machine.” Although it contains features already in use on the U.S. fifth generation fighter designs, it is ”not a copy but a well done indigenous design.
Ilmoita asiaton viesti
”1) Venäjän sotilaallinen kyky on niin heikko, että sen hyökkäystä ei tarvitse pelätä eikä sitä vastaan siis tarvitse varustautua; 2) Venäjän asevoimat, eritoten ilmavoimat, ovat niin voimakkaat, että ne tuhoaisivat Suomen hävittäjät jo kentille -”
Pitääkö tämä nyt lukea niin että 64 hävittäjää on oikea määrä Venäjää vastaan sotiessa? Mihin laskutoimitukseen tämä perustuu? Wikipedia kertoo Venäjällä olevan 1295 hävittäjää, 767 rynnäkkökonetta, 368 strategista pommikonetta ja viitisen sataa lentokonetta muissa tehtävissä.
Eikö meidän pitäisi ostaa ainakin sama määrä koneita? Niistä saisi ehkä kunnon tukkualennuksen.
Ilmoita asiaton viesti
Eiköhän alan ammattilaiset tiedä parhaan hintalaatusuhteen.
Suomen puolustukselle olisi ehkä halvempi ratkaisu rakentaa pieniä ydinpommeja ja niitä kiidättäviä maaliin toimittavia ohjuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Ydinaseet voisivat olla kyllä kustannustehokas ratkaisu.
Lentokoneista kyllä mietin, asioista mitään tietämättömänä, että miten tuolla suunnitellulla konemäärällä ihan oikeasti meinataan pärjätä Venäjää vastaan? Onhan lehdistössäkin upseerit puhuneet taktiikoista ja parvitaistelusta ynnä vaikka mistä, mutta eivätkä ne siellä Venäjällä sitten tiedä mitään ilmataistelusta? Jos ne voivat lennättää parikymmentä hävittäjää yhtä Suomen hävittäjää vastaan ja samaan aikaan kolata Suomen maaston Pohjanmaan tasalle pommikoneillaan, niin mikä tässä nyt on ollut se johtoajatus?
Ilmoita asiaton viesti
>Eiköhän alan ammattilaiset tiedä parhaan hintalaatusuhteen…..
ooo
Miten he selviäisivät Pekan yllä esittämästä laskutoimituksesta?
Ilmoita asiaton viesti
Todennäköisesti aloittaisivat toteamalla, että uusin tyyppi on 20 vuotta sitten käyttöönotettu Su 33 joita on vain 50 kpl ja muut ovat sitten selvästi vanhempia vuosikertoja.
Ilmoita asiaton viesti
Joopa joo…
Ilmoita asiaton viesti
Alkakaapa nahistelemaan asevarustelusta,niin nopeasti jopa itsekin älyäisitte kuinka järjetöntä se on.
Ilmoita asiaton viesti
Ostetaanpa 80 kpl Saabia, 64:n jenkkilinnun asemasta.
Ilmoita asiaton viesti