AnttiKuosmanen

Onko Trumpilla turvallisuuspoliittista doktriinia – tai onko Yhdysvalloilla?

Olin äskettäin Ulkopoliittisen instituutin seminaarissa, jossa oli teemana Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikka presidentti Trumpin kaudella. Onko muodostumassa peräti uusi doktriini, kysyttiin seminaarin otsakkeessa. Kysymykseen ei tullut selvää vastausta, mutta puheiden ja keskustelun sävystä voi päätellä, että ei mitään sellaista ole syntymässä, mikä ansaitsisi doktriinin nimen. Dosentti Markku Ruotsila tosin sanoi jokin aika sitten Suomen Kuvalehdessä, että Trump ajaa tosiasiassa aivan perinteistä republikaanista politiikkaa, mutta minusta hän liittyy tällä näkemyksellään siihen yhä kummallisen suureen joukkoon, joka haluaa etsiä ja löytää hänestä rationaalisen poliitikon, joka kyllä ”kesyyntyy” kun aikaa kuluu. Joissain asioissa Trumpin jääräpäiset päähänpinttymät osuvatkin yksiin republikaanien ajamien asioiden kanssa, mutta kyllä impulsiivinen koheltaminen vaikuttaisi sattuvammalta termiltä kuin ”doktriini” kuvaamamaan hänen toimintaansa.

Seminaarin pääpuhuja, George C. Marshall European Center for Security Studies -nimisen tutkimuslaitoksen dekaani Andrew A. Michta, piti presidentti Trumpia merkitykseltään historiallisena hahmona Yhdysvaltain presidenttien joukossa kolmesta syystä: 1) hän ei ole poliitikko eikä ole koskaan ollut sotilas, 2) hänen vaalivoittonsa oli ainutlaatuisin sitten vuoden 1928; hän saavutti sen paitsi demokraatteja myös omaa puoluettaan vastaan ja 3) hän tulee ehkä nimittäneeksi kolme korkeimman oikeuden tuomaria ja siksi määrittämään Yhdysvaltain politiikkaa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Michan katsomuksen mukaan maailmassa eletään nyt ”käännepistettä”, jota luonnehtii kolme sellaista isoa asiaa, joita koskevat odotukset 1980-90 -lukujen vaihteesta eteenpäin ovat osoittautuneet vääriksi: 1) Venäjästä ei tullut liberaalia demokratiaa ja se on vuosista 2008-14 lähtien noussut revisionistiseksi vallaksi, joka on kasvattanut huomattavasti sotilaallista voimaansa, 2) Kiinasta ei tullut liberaalia markkinataloutta, vaan se on kasvattanut sotilaallista voimaansa talouskasvun antamilla resursseilla ja väärinkäyttänyt – Yhdysvaltain löperyyden takia – multilateraalista kauppajärjestelmää siirtääkseen (myös varastamalla) teknologiaa ja saadakseen kauppaetuja, 3) ”eurooppalainen federalismi” on tullut tiensä päähän. Syventämis- ja laajentamisidea ei enää toimi ja taisi jopa käydä niin, että sen suhteen mentiin Lissabonin sopimuksessa (luonnehdinta olisi sopinut paremmin perustuslakihankkeeseen, jonka sopimus korvasi) jo liian pitkälle luomalla instituutioita, jotka sopivat paremmin valtiolle kuin sopimuksiin perustuvalle järjestölle. Euroopassa kasvaa myös turvallisuuspoliittinen ”regionalisoituminen”: pohjoisen EU:n turvahuolet kohdistuvat itään, eteläisen EU:n taas etelään.

Tätä kansainvälistä taustaa vasten olisi tarkasteltava Yhdysvaltain uusimpia kansallisen turvallisuuden ja puolustuksen strategioita, jotka julkaistiin viime vuonna. Viimemainitussa on merkillepantavaa se, että Yhdysvalloissa on alettu palata kohti tavanomaisemman sodankäyntikyvyn parantamista (mikä kertoo siitä, että siitä alettiin sielläkin kylmän sodan jälkeisessä ilmapiirissä luopua). Varustelumenoja on kasvatettava 3-5 prosenttia vuodessa ja tämän on jatkuttava pitkään. Reaganin käynnistämää varusteluohjelmaa tällainenkaan tahti ei kuitenkaan vielä vastaisi.

Kaiken kaikkiaan: ulkomaailman olisi syytä huomata, että millainen Trump puheineen ja tviitteineen onkin, hänen ympärillään on kokenut turvallisuuspoliittinen tiimi. ”Pitää erottaa meteli viestistä” (noise from message), valisti puhuja yleisöään. Erikseen hän varoitti Eurooppaa ”strategisen autonomian” tavoittelusta: ketä vastaan pitäisi olla autonominen, Amerikkaako?

Seminaarissa oli kolme muutakin puhujaa, mutta referoin tässä vain yhtä heistä, Keskuskauppakamarin entistä ja Nordic West Officen nykyistä toimitusjohtajaa Risto E. J. Penttilää. Hän ei pitänyt Venäjää enää suurpolitiikan isoimpien toimijoiden veroisena. Maailma on jakaantumassa kolmeen ”imperiumiin”, jos kohta ei imperiumeihin perinteisessä vaan modernissa, teknologis-taloudellisessa mielessä. Nämä ovat Yhdysvallat, Kiina ja Eurooppa (Ranska/Saksa -akseli). Venäjälle jää ja se on myös jo hyväksynyt Kiinan junioripartnerin osan tässä maailmassa. Muutamia muitakin varteenotettavia valtioita toki on, mutta imperiumia niistä ei ole luomaan.

Minussa nämä visiot nostattivat joitakin vastaväitteitä, vaikka niistä paljastuva maailmankuva vastaa paljossa myös omaani. Ensimmäinen vastaväite koskee kehotusta erottaa meteli viestistä, ja sen esittivät myös yleisöstä keskusteluun osallistuneet. Miten viestin voi ylipäänsä erottaa Trumpin metelistä? Onko ehkä niin, että tässä tapauksessa meteli on se viesti? Ja (omassa mielessäni): entä jos todellinen viesti on vielä pahempi kuin meteli?

Toiseksi, kuinka perusteltua on puhua pätevästä turvallisuuspoliittisesta tiimistä Trumpin ympärillä? Siitä taisi olla seminaarin aikaan jäljellä enää puolustusministeri Mattis ja Valkoisen talon kansliapäällikkö Kelly. Kellyn erosta ilmoitettiin pian ja tämän aamun uutiset tietävät Mattisinkin lähtevän. Talous- ja kauppapuolella puhdistus on ollut perusteellinen jo aikaisemmin. Minun käsitykseni on, että Trumpin Nato-nuivuudessakaan ei ole kysymys ensisijaisesti rahoista, vaan perustavanlaatuisesta suhtautumisesta liittosuhteisiin. Hän myy turvallisuutta kuin mafiapomo suojelua. Asenne on käynyt selvääkin selvemmäksi kerta toisensa jälkeen, viimeksi Mattisin erokirjeestä ja vähän aikaisemmin esimerkiksi ulkoministeri Pompeon äskettäisestä, Brysselissä pidetystä puheesta ilmenevästä ”strategisesta” näkemyksestä, jonka mukaan nykyistä parempi ja Kiinan uhkaa vastaan tehokas ”liberaali” (sic!) maailmanjärjestys syntyy, kun kaikki maat ajavat omia etujaan piittaamatta mitään muiden eduista, ja nykyisen järjestelmän keskeiset instituutiot lähtien YK:sta ja päätyen EU:hun (johon Yhdysvallat ei kuulu ja jonka olemassaolo ei sille kuulu) romutetaan.

Kolmanneksi, vaikka haastajien ilmaantuminen Yhdysvaltain johtoasemalle tulikin esiin, voimasuhteiden muutosta, jota sen ”pivot” Aasiaan ja siihen liittyvä suhteellinen vetäytyminen Euroopasta jo Obaman kaudella (ja sitä ennenkin) heijastaa, jäi turhan vähälle huomiolle. Se voi tietysti olla vaikea myöntää tai edes tiedostaa, mutta silti tosiasia nimenomaan Kiinan suhteen, mutta näkyy myös esimerkiksi Lähi-idässä.

Neljänneksi, Venäjä ei tosiaankaan pysty resurssiensa rajallisuuden vuoksi ainakaan imperiumiksi kehittymään (Euroopallekin se pärjää vain jos onnistuu sen yhtenäisyyden horjuttamisessa), mutta Kiinan ja sen suhdetta ei kuvaa kumppanuus, eikä varsinkaan juniorikumppanuus. Kiina tuskin pitää Venäjää kumppaninaan eikä ainakaan liittolaisenaan, ja Venäjä ei varmasti hyväksy juniorin statusta. Heikommuuteensa se tosin joutuu hammasta purren alistumaan, mutta koko suhde perustuu taktisiin etulaskelmiin tyyppiä ”viholliseni vihollinen on ystäväni”.

Viidenneksi, eikö Angela Merkelin puhe siitä, että Euroopan on otettava kohtalonsa omiin käsiinsä ja EU:n globaalin turvallisuusstrategian teesi strategisesta autonomiasta olisi tulkittava pikemminkin hätähuudoksi kuin Amerikkaa vastaan varustautumiseksi? Onhan Trump asettanut kyseenalaiseksi ei vain Amerikan tuen ja turvan vaan koko EU:n sekä omillaan että viimeksi ulkoministeri Pompeon lausunnoilla että nimittämällä EU-lähettilääkseen miehen, joka ilmoitti tehtäväkseen EU:n tuhoamisen.

Kuudenneksi, vaikka hyväksyisi imperiumi-termin retorisena tehokeinona tässä yhteydessä, on pakko kysyä, kuvaako se edes sellaisena oikein Eurooppaa. EU:lla on tosin eräänlainen ”imperiumi” jäsenmaiden entisen siirtomaiden – ja tätä nykyä monien muidenkin maiden – kanssa tehtyjen vapaakauppa- ja muiden preferenssijärjestelyjen muodossa, mutta ei sillä ole niidenkään suhteen johtoasemaa, jota retorinenkaan imperiumi edellyttäisi. EU itsessäänkään ei pysty toimimaan suurvallan tavoin ja saa itse asiassa tehdä kaikkensa, että ei lankeaisi muiden valta- ja hajotuspyyteiden uhriksi. Tässä suhteessa se muistuttaa ehkä eniten – jos historiasta analogioita etsitään – Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa ja tai ehkä vielä paremmin Itävalta-Unkarin keisarikuntaa ja niitäkin niiden myöhäisinä, heikkouden aikoina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän seppokalevi kuva
Seppo Turunen

Hyvä katsaus. Tähän myllerrykseen tuo oman lisänsä Brexit-prosessi joka on jo kuluttanut ja tulee toteutuessaan kuluttamaan valtavasti energiaa (poliittinen ja taloudellinen) erityisesti briteiltä itseltään. Ja onhan se brittien lähtö EU:n kannaltakin iso menetys (vaikka Natossa jatkaakin). EU on varsin suojattomassa tilassa.

Käyttäjän MauriLindgren kuva
Mauri Lindgren

Trumpin aikana nimitetyt tuomarit saattavat vaikuttaa vaikka 30 vuotta.Tuomarien määrän lisääminen on kongressin käsissä.

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Tässä lisää impulsiivista koheltamista otsikkoaiheeseen liittyen, Trump twiittasi hetki sitten:

"There has never been a president who has been tougher (but fair) on China or Russia - Never, just look at the facts. The Fake News tries so hard to paint the opposite picture."

Ahkerille analyytikoille tilanne on vaikea, kun linjanvetojen sijasta on tarjolla vain meteliä ja itsekehua.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Kohujen aiheuttajana Trump on mestari. Muuta ei sitten omakehun lisäksi ole tai on linjatonta kohellusta.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Vaikutelmani on, että Trump on politiikallaan eristämässä USA:ta muusta maailmasta ja tämä herättää kauhua USA:n poliitikkopiireissä.

Trump ei ole poliitikko; voisiko olla, että hän ei sen takia ymmärrä, että loputon sotien käyminen ympäri maailmaa on juurikin se doktriini, jonka USA on omaksunut toisesta maailmansodasta lähtien? Voisiko olla, että hän tosissaan kuvittelee rauhan tavoittelemisen olevan yksi USA:n päämääristä? Kuulostaa epätodennäköiseltä; onhan hän sentään liikemies ja tietää, mikä on kannattavaa liiketoimintaa: ensin sodalla tuhotaan ja sen jälkeen jälleenrakennetaan ja voitot juoksevat kummassakin vaiheessa eri teollisuudenaloille.

Yksi seikka, jota blogisti ei mainitse, mutta joka mielestäni kuuluisi puheena olevaan teemaan, on BRICS-maiden keskinäinen yhteistyö (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina ja Etelä-Afrikka). Niillä on yhteensä huomattava osa maapallon väestöstä ja taloudesta.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"... ensin sodalla tuhotaan ja sen jälkeen jälleenrakennetaan ja voitot juoksevat kummassakin vaiheessa eri teollisuudenaloille."

No joo, kyllähän Syyriassa riittää rakennusfirmoille bisnestä noin 200 - 300 miljardin edestä. Venäjähän on jo esittänyt, että EU rahoittaisi sen, jotta pääsisi eroon syyrialaisista pakolaisista. Tokihan Venäjä tuntuu oleva itse valmis EU:n rahoituksella toteuttamaan nuo jälleenrakentamisen hankkeet. Ei siellä kuulemma EU-maiden rakennusfirmoija tarvita, vain EU:n rahoja. Kukahan niitä rahavirtoja hallinnoisi ?

Ei taida mennä EU:ssa läpi tämä Venäjän "rakentavassa hengessä" tekemä esitys.

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

"... ulkomaailman olisi syytä huomata, että millainen Trump puheineen ja tviitteineen onkin, hänen ympärillään on kokenut turvallisuuspoliittinen tiimi."

Yksi tuon turvallisuuspoliittisen tiimin jäsen, puolustusministeri James Mattis, lähti juuri. Ketkähän Trumpin turvallisuuspoliittisessa tiimissä vielä edustavat kokemusta ja laajaa näkemystä ?

Käyttäjän markkulehto kuva
Markku Lehto

”eurooppalainen federalismi” on tullut tiensä päähän.

Tuossa tulee mieleen se Naton pääsihteerin älähdys, kun Merkel ja Macron esittivät ajatuksia siitä, että EU:n pitäisi saada aikaan viimeinkin se "Euroopan armeija" ( sitähän voisi kutsua vaikka European Union Defence Forces, EUDF ). Olisiko niin että pääsihteeri Stoltenberg oli saanut rapakon takaa tehtäväkseen varottaa EU:ta liian itsenäisestä sekä yhteisestä puolustuspolitiikasta ja yhteisten puolustusvoimien rakentamisesta ? Siinä vielä on sekin, että Stoltenberg on norjalainen ja Norja ei kuulu EU:hun. Että mikä on ulkopuolinen Stoltenberg neuvomaan EU:ta sen puolustusratkaisujen tekemisessä.

ks. esim. Iltalehti, 20.11.2018 , Naton pääsihteeri jyrähti Euroopan armeijasta haaveileville: ”Nato säilyy Euroopan puolustuksen peruskalliona”
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a223835f-d03...

Juuri katsoin entisen puolustusvoimien komentajan, Gustav Hägglundin, haastatteluohjelman. Hän kertoi yrittäneensä omalta osaltaan ajaa EU:n yhteistä puolustusta, joka olisi toinen vahva pilari USA:n rinnalla Natossa. Ja onhan meidän tasavallan presidenttikin, Sauli Niinistö, asiaa nostanut jo vuosia esiin. Siis EU:n yhteistä puolustusta. Hänhän ei ole koskaan tietääkseni sanonut EU:n yhteisen puolustuksen poissulkevan Natoon kuulumista.

Taitaa olla niin, että EUDF:n kehittäminen herättää närää paitsi Venäjällä, niin myös rapakon takana olevassa nykyisessä hallinnossa.

On hyvä tässä myös muistaa ja tiedostaa, että USA tarvitsee oman valtakuntansa puolustamiseksi ystäviä myös tällä puolella Atlanttia, näin ohjusten aikakaudella.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Kirjoitin 8.1.2017: Trumpin astuessa valtaan tulemme elämään arvaamattomia aikoja. Siinä voi olla edessä tilanne ”pitäkää hatuistanne kiinni.”

Trump ”puhaltelee” aina välillä ”trumpettiin” ja Robert Mueller jatkaa tutkimuksia.

Uskon, että Mueller shakkipelitermiä käyttäen shakkaa ensi vuonna ja tekee Trumpista ”Matin”. Hän ilmeisesti odottaa uuden kongressin astuvan toimeen, jonka jälkeen ”pyörät alkavat pyöriä.”

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

"Trumpin oppi-isä jätti presidentille perinnöksi uhkailun, liioittelun ja piittaamattomuuden"
Viite:
https://www.satakunnankansa.fi/maailma/trumpin-opp...

https://en.wikipedia.org/wiki/Roy_Cohn

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Poikkeuksellisen hieno kirjoitus.

Nostan itselleni tekstistä seuraavat pääpointit, hieman soveltaen.

- Trump mafiapomo joka kerää Euroopalta suojelurahaa, uhkaa luopumisella perinteisista liittolaissuhteista, haluaa Euroopan vastaavan omasta tulevaisuudestaan ja puolustuksestaan; ottaa uudet keinot käyttöön Kiinan haasteen vuoksi; siirtää maailman painopisteen Tyynelle merelle;

- Eurooppa vanha aktikvariaatin pitäjä jolla liikevaihto ei meinaa riittää vuokraan, palkoihin, saati sitten Trumpin vaatimiin suojelurahoihin (tai omaan puolustukseen). Heikko entinen manner, joka ei suoriudu perustehtävistään; liittovaltiokehityksen voi unohtaa; jäljellä vain naurettava moraalinen erinomaisuus; ilman oman väestön tukea.

- Venäjä liian köyhä isoksi peluriksi.

- Kiina tulee joka tapauksessa.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Yksi asia unohtui, nimittäin Trumpin fyysinen ja henkinen kunto. Samalla asiallahan arvuuteltiin Clintonin tapauksessa. Valta valvottaa, ja olemme nähneet useiden mieskuntoisten herrojen harmaantuvan soikeassa huoneessa. Onko Venäjä piilottanut säteileviä aineksia istuimen pehmuksiin? Ei, vaan jobi on rankka ja päivät pitkiä.

Trumpilla näyttää olleen melkoisen terävä pää nuorempana, mutta monet nykyiset oireet viittaavat krooniseen unipulaan. Muellerin ponnistelut lienevät turhia, mitään juridisesti sitovaa tuskin ilmenee, media vain haukkuu vääriä puita leipänsä eteen, mutta lääkärinpulpetti voi ratkaista impeachment -asian.

Trumpillekin toivon hyvää joulua ja kaikkien aikojen parasta lääkeparia: hyviä harrastuksia ja paljon unta palloon. NSA:n laaja verkosto kyllä nappaa tämänkin viestin varmemmin kuin Joulupukki lasten kirjeet!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset