Päästöt ja mistä ne tulevat

Kansainvälisen ilmastopaneelin äskettäinen, hälyttäviä tietoja ja johtopäätöksiä ilmastonmuutoksesta sisältänyt raportti on poikinut runsaasti kommentaaria. Käyttämäni lähteet, pääasiassa tiedotusvälinet, eivät varmasti ole edustava otos kommentoinnin kaikenkaikkisesta sisällöstä ja sen painottumisesta. Siitä huolimatta uskallan esittää väitteen, että siinä on nousut tai nostettu tikun nokkaan eri päästölähteitä ilman juuri minkäänlaista vastaavuutta siihen, mitkä niistä todellisuudessa ovat suurimmat ja siis eniten ilmaston lämpiämiseen vaikuttavat. Näin ainakin Suomessa.

Aivan ylivoimaisesti eniten on huomiota kiinnitetty kahteen suomalaiseen päästölähteeseen: metsien hakkuisiin (ja siinä yhteydessä metsien muodostamaan hiilinieluun ja sen riittävyyteen), ja maatalouteen. Vaikka en ole palstamillejä mitannutkaan, voi melko turvallisin mielin arvioida, että niiden osuus päästölähteiden saamasta kriittisestä huomiosta on aivan hallitseva.

Tämä alkoi tuntua ärsyttävältä, koska jouduin perehtymään tai sain tilaisuuden – vielä ammatissa ollessani – perehtyä joltisestikin siihen, mistä kasvihuonepäästöt tosiasiassa ovat pääosin peräisin. Esimerkiksi OECD-lähettiläänä vastuualueeseeni kuului muun muassa energiajärjestö IEA, joka tekee joka vuosi erittäin laajan ja kattavan ennusteen maailman energiatilanteesta ja sen näköaloista, mukaan lukien eri energiamuotojen aiheuttamat päästöt.

Kaivoin esiin tilatotietoja siitä, miten suuret ja mistä ovat peräsin kasvihuonepäästöt Suomessa. Tilastokeskus niitä julkaiseekin (ei varmaan ainoana mutta turvaudun nyt siihen). Vuodelta 2017 kuva muodostuu tällaiseksi (Tilastokeskuksen julkaisu jota tässä käytin, löytyy täältä https://tilastokeskus.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-05-24_kat_001_fi.html):

Kokonaispäästöt:                       56,1 mtn, josta

Energiasektori                            41,6 mtn (josta neljäsosa puupolttoaineita)

Teolliset prosessit                        6,0 mtn

Maatalous                                     6,5 mtn

Jätteiden käsittely                        1,9 mtn

Tilastokeskus ei isällytä lukuihinsa tarkkaa tietoa niin sanotun LULUCF-sektorin (maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) päästöistä, mutta edellä viittamassani nettisivustossa on graafi, josta voi päätellä niiden olevan noin 10 mtn suuruiset. Sen sijaan ilmoitetaan kyseisen sektorin hiilinielun suuruus: 27,1 mtn.

Kuin tilauksesta oli The Economist -lehden viimeisimmässä numerossa artikkeli, jossa selostetaan ilmastotavoitteiden edellyttämien toimien mittaluokkaa maailmanlaajuisesti. Se on hirmuinen mittaluokka, sillä yhä edelleen maailmaan energiantuotannosta perustuu 85 prosenttia fossiilisiin polttoaineisiin. Pelkkä teräksen ja sementin tuotanto – molemmat erikseen – aiheuttaa hiilidioksidipäästöjä enemmän kuin mikään muu maa paitsi Kiina ja Yhdysvallat. LULUCF-sektorin päästöjen suuruus on The Economistin mukaan maailmanlaajuisesti samaa luokkaa kuin Suomessa, noin neljännes.

On tietysti jonkin verran simppeliä verrata tästä informaatiosta ilmenevää maatalouden ja metsätalouden osuutta kokonaispäästöistä, noin neljännes, siihen, että niiden saama palstatila, mukaan lukien vaatimukset päästöjen vähentämisestä ovat olleet aivan hallitsevia (mahtaako 90 prosenttiakaan riittää?). Jotain se kuitenkin kertoo tarkoitushakuisuudesta, jolla tätä asiaa on julkisuudessa käsitelty. Ehkä kyse ei ole organisoidusta, jostain johdetusta kampanjasta, vaan valitettavasti niin tyypillisestä sopuli-ilmiöstä. Oli miten oli, syntynyt tai luotu vaikutelma on todellisuuden kanssa diametrisessä ristiriidassa.

Ilmaston muutos eli sen lämpeneminen sinänsä on käsitykseni mukaan todistettu niin vakuuttavasti kuin tuollainen ilmiö ylipäänsä on todistettavissa (kaksoissokkotestejähän ei siitä voida järjestää). Myös ihmisen toiminnan vaikutuksesta lämpenemiseen, jota on tapahtumassa ihmisestä riippumattakin, on vakuuttavaa näyttöä. Ja sivumennen sanoen, entä sitten, vaikka ihmisellä ei olisi ilmiöön osaa eikä arpaa? Lämpenemisen seuraukset ovat joka tapauksessa katastrofaaliset, jos se saa jatkua nykyistä tahtia, ja sitä vastaan olisi siten tehtävä mitä voidaan, vaikka sitä ei olisi itse aiheutettukaan. Ehkä kaikkein absurdein argumentti ilmastonmuutosväittelyssä onkin se, että koska sille ei mitään voi, ei siksi tarvitsekaan tehdä mitään. Torjuntakeinojen valintaan kuitenkin vaikuttaa suuresti se, mistä lämpeneminen tarkkaan ottaen johtuu, ja koska ihmisen osa siinä on todistettu, se vaikuttaa asiaan.

Tätä kritiikkiäni ei siis pidä sekoittaa ilmastonmuutoksen vähättelijöiden ja muiden populististen demagogien argumentointiin, jossa on käytetty runsain mitoin myös väitettä, että Suomen pikkiriikkinen osuus koko maailman päästökuormasta oikeuttaa meidät olemaan tekemättä mitään. Eivät nämä prosenttiosuudet ole peruste myöskään sille, että maataloudessa (tai metsätaloudessa ja -teollisuudessa) ei tarvitse tehdä mitään päästöjen vähentämiseksi ja että sellaista ei saa vaatiakaan. Mutta jos yhden neljäsosan päästöistä tuottava osa taloudesta saa yhdeksän kymmenesosaa asiaa koskevasta julkisuudesta, jotain on pahasti vialla.

Vielä pahemmin mennään vikaan, jos päästöjen vähentämiseen tähtäävät toimenpiteetkin painotetaan tämän mielikuvan pohjalta eikä siltä pohjalta, mistä päästöjen valtaosa on todellisuudessa peräisin. Riski siihen on todellinen, varsinkin kun vaalit ovat tulossa ja vaalilupaukset alkavat sinkoilla.

AnttiKuosmanen
Helsinki

Filosofian maisteri, suurlähettiläs

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu