Miksi Esko Aho on tähtäimessä?

Helsingin Sanomien toimittaja Tommi Niemisen Twitter-reaktio Esko Ahon hänen juttuunsa esittämään kritiikkiin on aika pöyristyttävä. Hänen olisi, niin kuin näköjään on jo kehotettukin, parasta esittää todisteiden kera, mitä oikein on täsmälleen tapahtunut jutun tarkistusvaiheessa, ja mikä siinä on ollut surkuhupaisaa niin kuin hän sanoo. Miten Aho yritti estää jutun julkaisemisen, jos yritti? Miten ja millä seurauksilla hän uhkaili, jos se julkaistaan? Ja millä tavalla hän kieltäytyi yksilöimästä väitteitään ja mikä siinä tavassa oli lapsellista? Hän voisi saman tien valottaa omaa pätevyyttään arvioida Suomen entisen pääministerin, 63-vuotiaan valtiomiehen henkistä tasoa.

Luettuani Esko Ahon avoimen kirjeen toimituksille en nähnyt siinä mitään sellaista, mikä muodostaisi perustelun toimittaja Niemisen väitteille, joten joko on tapahtunut jotain muuta tai sitten Niemisen väitteet ovat täysin perää vailla. Yhden niistä on hänen päätoimittajansa Kaius Niemi asiallisesti ottaen jo dementoinut, vaikka hän pukeekin dementointinsa ylenkatseelliseen toteamukseen, että Esko Aho ei pysty HS:ää uhkailemaan.

Minulle kuten joillekin muillekin, jopa toimittajille, muodostui käsitys tästä Esko Ahon haastattelusta heti sen luettuani, ja sen käsitykseni tueksi minulla on paitsi nuorena hankkimani kieltämättä lyhyt, vain muutaman vuoden pituinen toimittajakokemus myös sittemmin hankkimani erittäin pitkä diplomaattikokemus. Molemmissa ammateissa on osattava käyttää kieltä ja pystyttävä havaitsemaan sen hienovaraisimpiakin vivahteita. Mitä haastattelun luonteesta lie etukäteen sovittukin, sen pohjalta tehdyn jutun todellinen pointti oli Esko Ahon Sperbank-toiminnan tekeminen epäilyksenalaiseksi ja hänen maineensa tahraaminen. Oliko se jo etukäteen tarkoitus vai oliko se muodostunut tarkoitukseksi vasta haastattelua tehdessä ja sen pohjalta juttua kirjoitettaessa, sitä en voi tietää, mutta vahingossa ei tällaista tulosta saa aikaan. En voi tietää sitäkään, oliko hän ainoa kohde, vai oliko kohde myös hänen puolueensa, joka valmistautuu vaikeassa asemassa eduskuntavaaleihin, mutta uskallan luottaa Hesarin väen ammattitaitoon sen verran, että tuskin tämäkään näkökohta on jäänyt heiltä vahingossa huomaamatta.

Pääministeri Sipilää vastaan nostatettiin vuosi pari sitten perättömiä juttuja niin Talvivaaran kuin Chempoliksen tiimoilta. Hän ei ehkä silloin Talvivaaran kohdalla tajunnut, että kyse oli masinoidusta poliittisesta hyökkäyksestä, ja antoi siksi suhteellisen kokemattomana tunteilleen vallan. Se oli hänen virheensä. Esko Aholta ei kokemusta puutu, ei myöskään eikä varsinkaan poliittisten hyökkäysten kohteeksi joutumisesta, mutta voihan olla, että hänen vainunsa on kuitenkin tämän haastattelun tiimoilta pettänyt. Ainakin on nyt selvää, että ainakaan Helsingin Sanomien kanssa tekemisissä ollessaan ei kannata yrittää sopia mitään; sellainen sitoo vain Sinua, ei Hesaria.

Toimittaja Pekka Ervasti näyttää epäilevän, että Aho saa nyt maksaa kalavelkoja siitä, että olisi jyrännyt tai ylenkatsonut toimittajia. Epäilys on tarpeeksi raadollinen ollakseen huomionarvoinen. Mutta jos se sattuisi pitämään paikkansa, mitä se kertoisi ”vastuullisesta journalismista”, jolla muun muassa Hesari ratsastaa? Henkilökohtainen kostoko on vastuullista journalismia? Kosto mistä täsmälleen ottaen, se olisi myös hyvä saada kuulla, jos siitä on kysymys. Ja miksi juuri nyt, mitä sellaista on tapahtunut, joka tekisi sen liikkeelle laukaisemisen ymmärrettäväksi?

AnttiKuosmanen
Helsinki

Filosofian maisteri, suurlähettiläs

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu