AnttiKuosmanen

Heimo-ismikö korvaa kansallistunteen?

Olin 7.11.2018 seminaarissa, jossa aiheena oli Yhdysvaltain kongressin edellisenä päivänä pidettyjen välivaalien tulokset ja seuraukset, sikäli kuin niitä vielä siinä vaiheessa pystyttiin analysoimaan. Kovin syvällisesti ei pystytty, mikä ei ole tässä moite, korkeintaan vihje, että vaalien analysointia ei ehkä kannattaisi yrittäkään heti seuraavana aamuna, kun tuloslaskentakin on vielä kesken.

Englanninkielellä pidetyssä tilaisuudessa mainittiin käsite ”tribalism” kuvaamaan kehitystä, jota on oltu havaitsevinaan Yhdysvaltain väestössä ja miksei muuallakin, kun puhutaan polarisaatiosta eri väestöryhmien välillä.  Yhdeksi anekdoottimaiseksi indikaattoriksi tällaisesta esitettiin, että kiinteistövälittäjiltä on alettu yhä useammin kysyä, asuuko myytävän asunnon alueella demokraatteja vai republikaaneja. ”Tribalismi” merkitsisi siis tässä yhteydessä jakaantumista poliittisen katsomuksen mukaisesti, ja Yhdysvalloissahan se silloin merkitsee jakaantumista kahtia, koska valtapuolueita on siellä vain kaksi eikä muilla ole kuin marginaalista merkitystä.

Kielitoimiston sanakirjasta ei löytynyt tribalismia, joten sitä ei liene hyväksytty suomen kielen sanaksi; englantilais-suomalaisessa suursanakirjassa niin on tehty. Minun kai pitäisi siis esittää sille hyvä suomenkielinen vastine, kun olen niin julkisesti kuin yksityisesti yhtynyt niihin, jotka kantavat huolta suomen kielen köyhtymisestä kyökkikieleksi. En tähän hätään sellaista keksinyt, eikä ”heimo-ismi” oikein taida sellaiseksi kelvata. ”Heimolaisuus” taitaa myös olla kelvoton, koska sehän on piilorasistinen romanien nimitys.

Entä mitä voi sanoa itse ilmiöstä?

Ensiksi, ihmislaji eleli ylivoimaisesti suurimman osan historiastaan piennen pienissä metsästäjä-keräilijäryhmissä, joita ei voinut kutsua edes heimoiksi; vasta kaupunkien alkaessa syntyä noin 5500 vuotta sitten alkoi syntyä yhteisöjä, joissa kaikki eivät tunteneet toisiaan. Ja vaikka jonkinlaista, varmaankin suurelta osin tiedostamatonta tunnetta kuulumisesta johonkin suurempaan yhteisöön esimerkiksi kielen, ulkonäön ja/tai joidenkin muiden seikkojen ansiosta ilmeni jo aikaisemmin, kansallistunnetta (joka ei minun kirjoissani ole sama kuin huonon maineen saanut ”nationalismi”), alkoi esiintyä vasta kirjapainotaidon, liikenneyhteyksien parantumisen, teollisen vallankumouksen ja kansanopetuksen myötä 1800-luvulla.

Niinpä kun nyt puhtaan polarisaatiosta ja kansallisten identiteettien (mahdollisesta) heikentymisestä sekä ”tribalismista”, puhutaan oikeastaan paluusta jonkin sellaisen, joka on ollut ihmisten luonnollinen identiteetti lähes koko lajin historian ajan.

Eri asia on, että vaikka ensisijaisen samaistumisen kohteeksi alkaisi uudelleen tulla valtiota ja kansakuntaa pienempi yhteisö, se ei voi tarkoittaa paluuta sellaisiin yksikköihin, jotka ennen kansallistunnetta vallitsivat, esimerkiksi maantieteellisiin maakuntiin tai muihin sellaisiin. Mainittu esimerkki poliittisten puolueiden kannattajien muodostamista asuinyhteisöistä on tästä hyvä esimerkki. Muunkinlaisia identiteetin alustoja on tarjolla, jopa runsaasti. Tässä muutamia.

Kaupunkilaisuus ja maalaisuus. Tämä on heimoutumista vanhimmasta päästä, tuhansia vuosia sitten, kaupunkien synnystä lähtien kehittynyttä. Luultavasti sitä edelsi vielä vanhempi ilmiö: maanviljellykseen siirtyneiden kyläläisten ja metsästäjää-keräilijöinä säilyneiden vastakohtaisuus. Nykyisin leimaa-antavaksi ei enää näyttäisi muodostuvan pelkkä kaupunki-maaseutu -vastakohtaisuus, vaan kosmopoliittinen suurkaupunki-muu maa -vastakohtaisuus, sekä maiden sisällä (jos niissä metropoleja on) että maailmanmitassa. Kaupunkilainen elämäntapahan on sinänsä jo kauan sitten levinnyt myös maaseudulle varsinkin rikkaissa maissa, kuten kanadalainen kulttuurifilosofi Marshall McLuhan havaitsi jo 1960-luvulla.

Rikkaat-köyhät -vastakohtaisuus. Myös tämä on ikivanha jakolinja; historiasta tiedetään, että pieni ”eliitti”, 1-2 prosenttia väestöstä, on lähes koko tunnetun historian ajan saanut suurimman osan tuloista ja omistanut ylivoimaisen valtaosan varallisuudesta. Ilmiö on yhtä perustavanlaatuinen kuin työnjako, ja alkoi kärjistyä heti, kun ihminen asettui aloilleen ja alkoi rakentaa kyliä ja kaupunkeja. Tätä normitilannetta tasaisemman tulon- ja omaisuuden jakaantumisen kaudet ovat olleet lyhyitä poikkeuksia ja liittyneet suuriin mullistuksiin. Ennen pitkää on aina palattu entiseen, vaikka rikkaan eliitin kokoonpano onkin saattanut muuttua. Niin tuntuu nytkin olevan tapahtumassa, ja vaikka käynnissä oleva eriarvoistumiskehitys ei tietenkään johda entisten säätyjen paluuseen, sääty-yhteiskuntaan se kuitenkin taitaa johtaa kuitenkin.

Tästä teemasta voitaisiin kirjoittaa kärjistetympi äärivisiokin, malliin bestseller-historioitsija Yuval Noah Harari teoksessaan Homo Deus, tai miksei myös tieteiskirjailija Isaac Asimov jo 1940-luvulla teoksessaan Naked Sun. Visiossa teknologia mahdollistaa käytännössä kuolemattomat superihmiset, jotka eivät enää tarvitse proletariaattia vaivoikseen, koska sen hommat hoitavat robotit (tai tekoäly). Maailman luontokin pelastuisi, kun olisi vain muutama miljoona tällaista superolentoa sitä asuttamassa.

Kahteen jakaminen on kuitenkin aika lapsellinen tapa käsittää heimoutuminen. Internet – ja ehkä sitä seuraavat muut, vielä aavistamattomissa olevat teknologiat – on mahdollistanut omissa kuplissaan elävien ”yhteisöjen” syntymisen mitä kummallisimmin, ja jopa kauhistuttavin, perustein. Niin on muodostunut ja muodostuu koko ajan lukemattomia heimoja, joita yhdistää kenties vain yksi asia, joko sen kannattamisen tai vastustamisen merkeissä. Mikään näistä ”heimoista” ei välttämättä ole perinteisiin verrattuna kovin pysyvä, mutta itse ilmiö voi sitä kuitenkin olla.

Kaiken tällaisen yhteisvaikutus on äärimmäisen vaikea hahmottaa, saati siihen vastata. Valtioilla, jotka ovat tähän mennessä korkein ihmislajin organisoitumisen muoto (näin uskallan väittää, vaikken hegeliläinen olekaan), on edessään toisaalta vanha, toisaalta uusi ongelma, miten pitää itsensä koossa ja taivutella kansalaisensa niihin yksilönvapauden rajoituksiin ja taloudellisin uhrauksiin, joita valtion ylläpitäminen edellyttää. Niin siitä huolimatta, että historian aikaisemmissa vaiheissa, joissa olemassa olevat valtiot ovat syystä tai toisesta hajonneet, siihen on useimmiten liittynyt suunnatonta tuhoa ja kärsimystä, eikä tilalle kuitenkaan ole saatu utopistien odottamia onneloita, vaan uusia valtioita, usein entisiä raaemmin jäseniään kohtelevia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tuolla on tribalismiin liittyen erittäin hyvä kirjoitus aiheesta:

https://www.foreignaffairs.com/articles/world/2018...

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Ainakin uskonto ja uskonnot synnyttävät näitä heimoja. On jehovalaisia, lestadiolaisia helluntailaisia ja tietysti aitoja kirkkouskovaisia sekä aika iso uskonnottomien joukko. Miten paljon näitä vähemmistöhoimoja muissa uskonnoissa vielä onkaan? Olennaista on jako meihin ja muihin ja kuten Pohjanmaalla sanotaan "Moomme oikias, muut on vääräs."

Käyttäjän NikoKaistakorpi kuva
Niko Kaistakorpi

Mainiossa Jonathan Gloverin kirjassa "Ihmisyys - 1900-luvun moraalihistoria" on laaja osuus, joka käsittelee tribalismin vaikutuksia. Meitä läheltä käsitellään Jugoslavian hajoamista ja kuinka tribalismilla oli siihen keskeinen vaikutus.

Käytännössä oli kysymys heimosodasta, jossa pitkään sovussa eläneet päätyivät kauheaan sotaan. Kirjassa todetaan:
"Tribaalikonfliktit eivät juuri koskaan vain "puhkea". Poliitikkojen nationalistinne retoriikka lietsoo vihamielisyyttä. Toiset ryhmät tuntevat itsensä uhatuiksi ja puolustautuvat omalla nationalismillaan. Poliitikot työntäävät ihmiset loukkuun. Seuraavaksi - ja psykologiseti syvemmällä tavalla - kilpailevat ryhmät ajavat toisensa loukkuun reagoituaan toistensa tekoihin. Näin tapahtui Jugoslavian hajoaminen."

Gloverin mukaan "on olemassa sekä pluralistisia valtioita että tribaalivaltioita. Pluralistiset valtiot muodostuvat ihmisistä, joilla on erilaisia etnisiä tai uskonnollisia ominaisuuksia, ja kaikilla heillä on yhtäläiset oikeudet. Tribaalivaltioiden ajatellaan olevan tiettyjen ihmeisten tai tietyn "kansakunnan" valtio, jonka jäsenet erottuvat muista jonkin ominaisuutensa kuten etnisen tausta tai uskonnon vuoksi. Yleensä nationalistiset liikkeet liittyvät haluun luoda tribaalivaltio tai puolustaa tai laajentaa sitä."

Entisessä Jugoslaviassa perheistä noin 40% oli etnisesti sekoittuneita. Kuitenkin kun luotiin erilaisia uhkakuvia, niin etniset kansallisyksiköt tuntuivat olevan ainoa turva muiden uhkaa vastaan.

Vaarallisilla vesillä ollaan, kun luodaan poliitikkojen taholta erilaisia uhkakuvia ja demonisoidaan joitain toisia ryhmiä. On olemassa vaara, että jonkinlainen syöksykierre muodostuu johtaen vakaviin seurauksiin.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

"...ihmislaji eleli ylivoimaisesti suurimman osan historiastaan piennen pienissä metsästäjä-keräilijäryhmissä, joita ei voinut kutsua edes heimoiksi; vasta kaupunkien alkaessa syntyä noin 5500 vuotta sitten alkoi syntyä yhteisöjä, joissa kaikki eivät tunteneet toisiaan."

Antropologit ovat myös tulkinneet, että pitkään eristyksissä toisistaan eläneiden heimojen kulttuurit saattavat erota merkittävästi toisistaan ja kohdatessaan, ajautuvat lopulta konfliktiin keskenään.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Erinomainen kirjoitus. Tribalismi todellakin vaikuttaa selittävän viime vuosina kehittynyttä kahtiajakoa erityisesti Atlantin tuolla puolen – ja miten se on mahdollisuus yhdelle miehelle, mutta uhka ihmiskunnalle.

Yhdysvaltojen heimorajalinjat ovat muotoutuneet 1900-luvulla osin varsin paradoksaalisesti, republikaanien profiloituessa konservatiivisemmin kuin aiemmin. Merkittävää oli erityisesti republikaanien 1960-luvun eteläinen strategia, jolla saatiin demokraatteja aiemmin äänestäneet valkoiset maalaiskonservatiivit kannattamaan republikaaneja. Ilmiössä hyödynnettiin etelässä vallinnutta valkoisen ylivallan henkeä, vaikka paradoksaalisesti juuri republikaanit olivat aikoinaan lopettaneet orjuuden.

Katsoin juuri aamulla Barack Obaman puheen vuodelta 2004, hänen ollessaan vielä ensimmäisen kauden senaattori. Puhe oli hänen ehkä tärkein puheensa ja on tullut niin kuuluisaksi, että siitä on oma Wikipedia-sivunsakin.

    «Well, I say to them tonight, there is not a liberal America and a conservative America — there is the United States of America. There is not a black America and a white America and Latino America and Asian America — there's the United States of America.»

Obaman kyky yhdistää amerikkalaisia olikin varmasin tärkein syy hänen voittoonsa – ja Trumpilla hänen kykynsä hajoittaa.

Jälleen paradoksaalista on se, millä tapaa monet merkittävät puhujat kritisoivat kahtiajakavaa diskurssia, kuten viime viikolla Suomessakin vieraillut Jordan Peterson. Hän monien muiden lailla kritisoi vasemmiston ajamaa identiteettipolitiikkaan perustuvaa kahtiajakoa – jonka siis näkevät nimenomaisesti vasemmiston ja demokraattien tribalistisena liikkeenä. Kuitenkin itse kritiikki paradoksaalisesti usein vahvistaa kahtiajakoa, koska se käytännössä ohjautuu "vastapuolen" kritiikiksi.

Käyttäjän viljoh9 kuva
Viljo Heinonen

Bolgikirjoituksen ja useampienkin kommettien valossa vaikuttaa, että Israel on tribalistinen valtio, jossa oikeasti suvaitaan vain juutalaiset.

tom brunila

Juuri niin ja sen takia Knessetissä on tuskin yhtäkään ei-juutalaista kansanedustajaa! Mitä nyt 120:stä edustajasta 18:sta!

tom brunila

Ei se jako USA:ssa jää kahteen "heimoon". Kyllä niitä "heimoja" on kymmenittäin. Suurin osa niistä on löytnyt kodin Demokraattisesta puolueesta. On mustien heimo, latinojen heimo, muslimit, LGTBQWTF jne. Ja kaikki korostavat omaa erityspiirrettään ja vaativat samaan "heimoon" kuuluvia äänestämään heitä koska kuuluvat samaan "heimoon". Poliittisella mielipiteellä ei ole väliä, äänestyskäyttäytymistä säätelee jäsenyys "heimossa"!

Matti Sarmela

Digitalisaatio luo globaalin, universaalin, planetaarisen yhtenäiskulttuurin, jossa ei enää ole paikallisia rakenteita, ei yhteisöjä, kuntia eikä kansallisvaltioitakaan. Lukekaa kirja ”Postlokaalinen kulttuuri” http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/postlokaaline...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset