AnttiKuosmanen

SS-pataljoona ja juutalaisten murhaaminen

Muutamista Suomen historian ajanjaksoista ja henkilöhahmoista riittää näköjään sanomista vuosikymmenestä toiseen. Kiistämällä edellisen sukupolven (eikä edellisen sukupolven tarvitse olla biologinen sukupolvi; historioitsijasukupolvet voivat seurata toisiaan varsin nopeassa tahdissa) tutkimustulokset näissä asioissa saa takuuvarmasti kirjalleen julkisuutta, ja ehkä niitä jopa myydään jonkin verran. Ainakin ne ovat näkyvästi esillä lehtien kulttuurisivuilla ja tekijät pääsevät Kirjamessujen podiumeille (herran tähden, minäkin syyllistyn anglismiin!) haastateltaviksi.

Tämä tuli vastustamattomasti mieleen, kun olen lukenut juttuja suomalaisen SS-pataljoonan vaiheita koskevasta uusimmasta väittelystä. ”Isänmurha” on taas tehty ja päästy esille esittämällä aikaisempia huomattavasti korkeampia arvioita pataljoonan sotilaiden fasismi- ja natsimielisyydestä ja osallistumisesta juutalaisen murhaamiseen itärintamalla, sekä sen peittelystä aikaisemmissa tutkimuksissa, ennen muuta Mauno Jokipiin uraauurtavassa tutkimuksessa ”panttipataljoonasta” vuodelta 1968.

Pari omaa huomiotani. Ensinnäkin, tässäkin yhteydessä on esitetty pintapuolisesti tasapuolinen, viisas, maltillinen ja sovitteleva huomautus, että totuus asiasta on varmaankin jossain esitettyjen ääripäiden välimaastossa. Aivan kirjaimellisesti ei voida olla varmoja siitä, että noin olisi, sillä vain toinen ääripää on täsmällisesti ilmaistavissa: että suomalaiset SS-miehet eivät olisi osallistuneet yhdenkään juutalaisen murhaamiseen. Toinen ääripää on mahdoton näin ilmaista, sillä silloin olisi esitettävä lukumäärä: kuinka monta he tappoivat tai olivat mukana tappamassa. Tällaista lukua ei ole esitetty ja voitaneen olla varmoja, että ei voida luotettavasti esittääkään.

Mutta vaikka voitaisiinkin esittää, silti ”välimaasto” on harhaanjohtava luonnehdinta. Ajatuskokeena voidaan esimerkiksi tarkastella kahta ääripään väitettä: toinen sanoo, että suomalaiset surmasivat 0 juutalaista, toinen että he surmasivat 1000 juutalaista. Mielemme on niin rakentunut, että vähintäänkin tiedostamattomasti me tulkitsemme ”välimaaston” ”puoliväliksi” eli tässä ajatuskokeessa mielemme sopukoihin iskostuisi, että suomalaiset surmasivat puolisen tuhatta juutalaista. Kuitenkin välimaasto-termin puitteisin mahtuisi sekin, että he surmasivat vaikkapa 10, tai että he surmasivat 990. Periaatteessa nuo 990 olisi voinut surmata 990 miestä, yhden kukin, tai vaikka vain 10 miestä, 99 kukin. ”Välimaasto” voi siis tarkoittaa radikaalisti toisistaan poikkeavia vaihtoehtoja. Vähintäänkin moraaliselta kannalta on aivan eri asia, kun koko pataljoonan ”syyllisyyttä” arvioidaan, syyllistyikö vain muutama johonkin vai syyllistyivätkö kaikki tai useimmat.

Minua on myös hämmästyttänyt se, että ainakaan lehtien palstoilla käydystä debatista ei ole käynyt ilmi, millaisia ponnisteluja on tehty suomalaisten murhaamiksi väitettyjen todellisen lukumäärän selvittämiseksi. Luulisi sen olevan oleellista, jos tällaista väitetään tapahtuneen, vaikka tarkan lukumäärän selville saaminen onkin mahdotonta. Vaikeutena voi olla lähdeaineiston niukkuus; sitähän on voinut tuhoutua ja sitä on voitu tuhotakin.

Kuitenkin pataljoonan vaiheet: koulutus, osallistuminen taisteluihin eri rintamalohkoilla ja lepovaiheet jne., tunnetaan varmasti varsin yksityiskohtaisesti. Etulinjassa taistellessaan sotilaat tuskin osallistuivat mihinkään rintaman takana tapahtuneisiin joukkomurhiin, ja siellähän juutalaiset surmattiin, ei etulinjassa. Myös pitäisi olla ainakin suurin piirtein tiedossa, kuinka paljon pataljoonan rintamalohkoilla oli vallatuilla alueilla ylipäänsä evakuoimatonta väestöä ja kuinka suuri niissä on ollut juutalaisväestön osuus. Siellä missä ei ollut juutalaisia, ei ole voitu heitä surmatakaan, ja se kai on selvää, että suomalainen SS-pataljoona ei ollut mikään Einsatzgruppe, jollaiset liikkuivat rintaman takana valloitetuilla alueilla nimenomaisena tehtävänään juutalaisten ja muiden surmattavaksi määrättyjen teloittaminen. Ainakin pitäisi voida pystyä arvioimaan, missä määrin pataljoona oli ylipäänsä seuduilla, joilla juutalaisten surmaamiseen olisi voinut joutua osallistumaan.

Sehän tiedetään muista tutkimuksista, että vaikka juutalaisten murhaaminen ei kuulut Wehrmachtin tehtäviin eikä ollut edes natsien ”puoluearmeijan”, SS-joukkojen, varsinainen tehtävä, niidenkin jäseniä tappamiseen käytettiin ja osallistui. On siksi järkeenkäypää olettaa, että myös suomalaisen SS-pataljoonan jotkut sotilaat ovat siihen jossain päin itärintamalla mahdollisesti osallistuneet. Tutkijoille tuollaisen olettamuksen täytyisi kuitenkin olla lähtökohta, hypoteesi, joka pyritään osoittaman oikeaksi tai vääräksi, ei ideologinen vakaumus, jota lähdetään todistamaan oikeaksi ja jonka tueksi kelpaavat mitkä tahansa pienetkin vihjeet, jos ne ovat tutkijan oman vakaumuksen mukaisia, eivätkä mitkään, jos ne puhuvat sitä vastaan.

Jos historiantutkimuksen kriteerit täyttävä tutkimus osoittaa syyllisiä olleen, ja mikä olisi vielä parempi, saadaan selville kuinka paljon heitä oli ja kuinka paljon he tappoivat, se on sitten hyväksyttävä, oli se miten epämiellyttävää tai tuskallista tahansa. Mutta jos sellaista ei voida osoittaa, se on sitten myös hyväksyttävä, vaikka sekin olisi epämiellyttävää ja vastoin sitä mitä tutkija olisi mielellään todistanut.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (20 kommenttia)

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Se vaan ei nyt ole mitenkään uskottavaa, että suomalainen SS-pataljoona olisi toiminnut muista saksalaisista SS-yksiköistä täysin poikkeavalla tavalla.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Ei kyse ole uskon asiasta, vaan näytön.

Pataljoona on sotilasorganisaatio, joka toimii kurinalaisesti. Mihin sitä on käsketty, sen se on pyrkinyt tekemään. Sodassa kaikkia yksiköitä ei käsketä toimimaan jollakin keskimääräisellä tavalla kuten kaikki muutkin, vaan suunnitelmallisesti tilanteen mukaan.

Waffen-SS oli rintamataisteluihin käytetty eliittijoukko, toisin kuin esim. keskitysleirin vartijoina toiminut SS.

Käyttäjän KariHaapakangas kuva
Kari Haapakangas

Tai ainakin siitä vähitellen kehittyi eliittiyksikkö. Vielä kesällä 1941 Lapissa taistellut SS-divisioona Nord oli taisteluarvoltaan niin surkea, että Wehrmact osoitti sen suomalaisten "avuksi" Kiestingin lohkolle vain päästäkseen siitä eroon. Ei siitä juuri hyökkäämään ollut, mutta palveli sentään rintamassa tien suunnalla.

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Nyt ei olla oikeussalissa vaan blogin keskustelussa. Totta kai pitää olla näyttöä, mutta se on ihan eri asia. Tuntuu epäuskottavalta, että olivat vain sivustakatsojina kun valloitetuilla alueilla toteutettiin etnisiä puhdistuksia. Viitteitä ihmisoikeusrikoksiin osallistumisesta on näiden sotilaiden kirjeenvaihdossa. Kuuntelin asiaan liittyvän radiodokumentin, jossa historioitsija kertoi kirjeenvaihdosta.

Mikä oli näiden miesten poliittinen tausta? Taisivat olla entisiä suomessa vaikuttaneita äärioikeistolaisia suurin osa. Täytyy tarkistaa tämä historioitsijan radiohaastattelusta muistanko tämän oikein.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen Vastaus kommenttiin #5

Kyseinen ajojahti pyrkii häpäisemään suomalaiset SS-vapaaehtoiset väittämällä heidät osallisiksi sotarikoksiin. Syytös on raskas, oltiinpa sitten oikeussalissa tai ei. Kunnianloukkauksen tunnusmerkit siinä ainakin täyttyvät, jos kyse on perättömäksi osoittautuvasta loan heitosta.

"Tuntuu epäuskottavalta, että olivat vain sivustakatsojina kun valloitetuilla alueilla toteutettiin etnisiä puhdistuksia." Silloin olisi kyettävä ainakin näyttämään, että juuri suomalaispataljoonan alueilla niitä tehtiin, ja tunnistamaan yksiköt, jotka sellaiseen oli käsketty. Vai uskotko, että suomalaiset eivät olisi saaneet osakseen jo itärintamalla riittävästi kovaa sodankäyntiä aseellista vihollista vastaan, ja jotkut ehdoin tahdoin halusivat sen lisäksi vielä etnisiksi puhdistajiksi?

Mistä johtuu, ettei punainen Valpo parhaista yrityksistään huolimatta kyennyt saamaan sellaisesta mitään näyttöä sodan jälkeen? Heillä jos kellä ainakin riitti motivaatiota sellaisen esiin kaivamiseen.

"Viitteitä ihmisoikeusrikoksiin osallistumisesta on näiden sotilaiden kirjeenvaihdossa." Kovin heikkoja viitteitä on ainakin tähän mennessä asialla ratsastava kirkkohistorioitsija, dosentti André Swanström kyennyt esittämään. Aika lapsellista on pitää suorastaan raskauttavana näyttönä pelkästään sitä, jos joku suomalaissotilas kirjoittaa kirjeessään, että hänen ja muiden sotilaiden ampumataidoille olisi parempaakin käyttöä kuin juutalaisten teloittaminen. Noille kirjoittamisen hetkellä tyytymättömän miehen sanoillehan voi olla monia muitakin selityksiä kuin oma osallisuus teloittamiseen, alkaen sarkastisesta kielenkäytöstä huhujen tultua tietoon.

Asiasta on hälyn jälkeen käynnistetty tieteellinen tutkimus, joka löytää vastauksia kysymykseen tai sitten ei.

Poliittisessa kentässä on molemmat äärilaitansa, ja poliittiseen toimintaan ovat osallistuneet monetkin henkirikoksiin syyllistyneet. Oikeusvaltiossa ja sivistysmaassa ei kuitenkaan ole ollut tapana syyttää julkisesti ketään murhaajiksi pelkästään yhteiskunnallisen ideologian pohjalta.

Edesmenneen professori Mauno Jokipiin kanssa Swanströmin on helppo käydä tieteellistä debattia nyt, kun sen voi tehdä yksinpuheluna. Swanströmin säestäjäksi ryhtyneellä Oula Silvennoisella omat poliittiset intohimot vaikuttavat jopa aistihavaintoihin. Helsingin Sanomissa 17.10.2018 hän Swanströmin kirjaa markkinoidessaan nuhtelee painokkaasti Puolustusvoimia:

"PUOLUSTUSVOIMIEN LIPPUJUHLAN vuosittaisessa paraatissa on tähän saakka kuitenkin kulkenut mukana myös SS-pataljoonan lippu. Viimeistään tämän kirjan jälkeen tasavallan asevoimien on tehtävä johtopäätöksensä ja lakattava marssimasta SS:n tunnusten alla."

Kaikille muille lippujuhlan paraateissa on kielekkeisen valtiolipun rinnalla näyttäytynyt Jääkäripataljoona 27:n lippu.

https://aijaa.com/PKvRfV

Käyttäjän jormanordlin kuva
Jorma Nordlin

Aika tehokkaasti esimerkiksi Venäjä on tuomittu USA:n vaaleihin sekaantumisesta ilman näyttöä. Itse en ole kuitenkaan mitään tuomiota esittämässä liittyen blogin aiheeseen.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #6

Nordlin väittää, että venäläisiä GRU-upseereita vastaan nostetut syytteet USA:ssa vaaleihin sekaantumisesta on nostettu ilman syytä epäillä kynnyksen ylittymistä "ilman näyttöä" ja että he olisivat saanet syytteiden mukaisen tuomion. Millä perusteella Nordlin näin väittää? Näitä GRU upseereita ei ole tuomittu, vaikka Nordlin näin väittää. Nämä syytteen saanet upseerit tuskin vastaavat saamiinsa syytteisiin USA:n maaperällä.

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

Se ei ole mitenkään uskottavaa, että suomalaisilla vapaaehtoisilla olisi ollut motiivi juutalaisten tappamiseen. Kerro vielä oliko Suomessa jonkinlainen juutalaisviha silloin yleistä ja lähtivätkö nämä nuoret miehet siksi Saksaan, että saivat tappaa juutalaisia aivan mielensä halusta?

Mitä sinä tekisit, jos sinulle annetaan ase ja käsketään ampua joku ja ellet tee sitä, sinut ammutaan? Kuvitteletko että näistä tehtävistä olisi voitu kieltäytyä?

Kuvitteletko vielä, että jos ampumaan olisi joutunut, siitä ei olisi jäänyt haavaa sydämeen. Jos näin on tapahtunut, rangaistus on tullut jo moninkertaisesti eikä siitä pitäisi enää enempää rangaista. Täytyy olla aika kova kaveri jos ei vaikuta mitään. Jopa Urho Kekkonenkin tunnusti, ettei ollut helppo homma ampua punaisia.

Pekka Iiskonmaki

Mitä merkitystä on hifistellä kauan sitten sodassa tapahtunutta?

Suomen SS -pataljona omana aikanaan toimi ammattimaisesti ja korkealla taistelumoraalilla.

Kommunistien hävityspataljonat esim. Virossa on vielä suomalaisilta retostelematta.

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Vuosina 1945-48 kommunistinen Valpo tutki suomalaiset SS-miehet perusteellisesti.

Juutalaisiin kohdistuvista rikoksista ei yksikään entinen SS-mies joutunut syytteeseen.

Aiheesta on tehty erinomainen pro gradu-tutkielma Jyväskylän yliopistossa vuonna 2005.

Anu Vertanen : Rintamalta Ratakadulle. Suomalaiset SS-miehet kommunistisen Valpon kohteena 1945-48.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Tuo Anu Vertasen gradu on erittäin mielenkiintoinen ja sisältää monipuolista tietoa. Suosittelen!

Käyttäjän aveollila kuva
Antero Ollila

Sen vähän, mitä olen nähnyt näistä väitetyistä juutalaisten tappamisista, niin näyttö on olematon eikä missään tpauksessa tieteellisesti perusteltavissa. Jos jollakin on parempaa tietoa, niin tuokoon esiin.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tutkimuksissa tulisi ottaa huomioon myös se, että suomalaispataljoonassa ei ollut kovinkaan montaa saksankielentaitoista sotilasta, joten vaikka turuilla ja toreilla oli suorastaan huudettu juutalaisten murhista, niin suomalaiset eivät sitä olisi välttämättä tienneet.

Ei muuten välttämättä huudeltu.

Siviiliasuisia venäläis ja ukrainalaispartisaaneja ammuttiin siekailematta kostoksi, koska venäläiset teloittivat runsaasti vangiksi saamiaan saksalaissotilaita, erityisesti waffen SS:n univormua käyttäviä. Myös siinä junassa on saattanut mennä myös jokunen juutalainen, eikä ampuja ole välttämättä luullut kuin ampuvansa partisaanin.

Siviiliasuisten taistelijoiden teloittaminen ei ollut tuohon maailmanaikaan rikos ensinkään.

Jossain omistamassani muistelmateoksessa on kuvaus, jossa Waffen SS:n upseeri kieltäytyi ammuttamasta vanhuksia, naisia ja lapsia saksalaisten valtaamasta kylästä. Tokkopa siviilit sillä pelastuivat, mutta kyseinen upseeri vältti sotaoikeuden kaatumalla seuraavassa taistelussa.

Waffen SS oli nimenomaisesti eliittijoukkoa. Heillä oli uusimmat jalkaväen aseet sekä eri sotilasarvot ja mm. maastokuvioidut kenttävaatteet, jotka erottivat heidät wehrmachtista. Sen upseerit eivät olleet sotakorkeakouluja käyneitä ja tästä syystä suhde miehistöön oli läheisempi kuin wehrmachtissa. Waffen SS kutsuttiin paikalle, kun wehrmachtin eteneminen pysähtyi. Yleensä SS pääsi läpi, joskin sen tappiot kasvoivat tätä myöten suuremmiksi kuin muilla yksiköillä.

Puhumme kohta sata vuotta vanhoista tapahtumista. Yhtälailla voisimme kaivella juutalaisten murhia satavuotisen sodan ajoilta tai vaikkapa Rooman imperiumin jäljiltä.

Ilkka Luoma

.
Suomalainen kosketus eliittijoukkoihin

Suomalaiset aihetta lukeneet muistavat panttipataljoonan 3], joka oli nimityksenä virheellinen – meidän nuoret miehet menivät vapaaehtoisina Waffen SS:ään – itärintamalle, kokivat liki Stalingradin ja Kaukasuksen. Suomalaiset SS-miehet saivat arvostetun aseman taistelijoina (myös saksalaisten SS-miesten keskuudessa), jotka täyttivät määräykset ja toteuttivat hyvin annetut tehtävät, loppuun saakka.

SS on tabu –

SS oli alun alkaen Adolf Hitlerin henkilökohtainen vartiokaarti, jonne pääsyyn oli erittäin tiukat vaatimukset. Vain pohjoinen ”arjalainen” rotu, riittävän pitkinä, kelpasivat – rikosrekisteriä ei saanut olla ja muutoinkin piti olla täysin nuhteeton elämäntapa, eikä ”väärää verta suvussa” suvaittu. Tuolloin ihanteita maalattiin rotuopeista, joiden tutkintaa Suomessakin harjoitettiin – muun muassa lasten lääkärinä kuuluisaksi tulleen Arvo Ylpön 4] toimesta.

Hitlerin valiokaarti laajeni nopeasti, laskelmoivan, hiljaa puhuvan ja hyvämuistisen Heinrich Himmlerin 5] toimesta eliittiarmeijaksi 6], jossa palveli yli 10 maan kansalaisia (eräänlainen ylieurooppalainen sotavoima) – muslimeja myöten! Erityisen kunnostautuneita vierasmaalaisia olivat eestiläiset, tanskalaiset ja itävaltalaiset – tosin Anschslush 7] oli Itävallan liittänyt Saksaan jo 1930 -luvun loppupuolella.

SS oli laaja organisaatio,

kuin valtio valtiossa, sillä oli oma liiketoiminta, varainhankinta, teollisuustuotanto, sairaalajärjestelmät ja omaa asetuotantoa – näin se täytti kaikki ne elementit, joilla muodostetaan eliittijoukot, joita kaikki viholliset pelkäsivät ja jopa kunnioittivat. Tässä kirjoituksessa emme puutu kuin Waffen SS:n ominaisuuksiin ja tekoihin – tuo toinen puoli SS:stä on saanut riittävästi synkkää mainetta ja palstametrejä toimistaan keskitysleireissä ja niin edelleen.

.
Asia, josta ei puhuta - SS

27.4.2013 15:06 Ilkka Luoma

129 kommenttia
~ http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/138904-... -

...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Suomella ei ole mitään syytä häpeillä II maailmansodan tapahtumista eikä tuolloin juutalaisten kohtelustakaan.

Tällainen omituinen syyllistäminen on pelkkä skid marks on the pants 80 vuotta tapahtumien jälkeen, kun kaikki todelliset ajan tietäjät ovat jo kumpujen alla.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Myönnän: aihe on inhottava. Isäni - tuohon aikaan toki poikamiehenä - osallistui suomalaisena vapaaehtoisena taisteluihin itärintamalla Dneprin takana. On tukalaa ajatella, että juuri hänen osastonsa olisi...

Mutta. Arvo Kokko (s. 20.6.1918) oli Karjalan korvessa puolitoista vuotta aikaisemmin tulikasteensa saanut talvisodan veteraani, joka SS-joukoissa päätyi "divisioonan miehiin", "pataljoonan poikien" eräänlaisena vastakohtana. Kokko kuului osastoon, joka siirtyi nopealla moottorimarssilla kohti itää, ja oli lokakuussa 1941 ehtinyt jo Ukrainan itäpuolelle Aleksandrovkan kylään.

Etulinjan konekivääriampujan elinajanodote 2. maailmansodan etulinjan taisteluissa mitattiin ymmärtääkseni sekunneissa, mutta Kokko sai räjähtävästä luodista osuman "vain" olkavarteensa, ja henki säästyi. Isäni kertoi myöhemmin, ettei tuossa hyvin kansainvälisessä Waffen-SS:n taisteluosastossa ollut kuin kolme suomalaista. Ne kaksi muuta, Jussi Boijer (s. 1913) ja Esko Flink (s. 1922) menehtyivät samana päivänä kuin Arvo haavoittui: 21.10.1941.

Minua totta kai tympii, että nyt on alettu vihjailla tai jopa väittää suomalaisten SS-vapaaehtoisten yleisesti voineen olla osallisina juutalaissiviilien surmaamiseen.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Minulle se on se ja sama osallistuiko suomalaisia puhdistuksiin vai ei.

Pidän tärkeämpänä hahmoittaa sitä, että mikä tuohon johti ja miten saatiin ihmiset tekemään tällaisia.

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Hitlerin julistettuna politiikkana oli käydä itärintamalla totaalista sotaa aivan toisella tavoin kuin länsirintamalla. Kansainvälisillä sopimuksilla ei siinä ollut sijaa, ja joukkotuhontaa käytettiin tietoisesti. Vastapuoli sovelsi saksalaiseen osapuoleen aivan samoja käytäntöjä vastaavasti, ja sota oli humanitäärisessä mielessä raaempaa ja julmempaa kuin esimerkiksi Suomen jatkosota.

Yksittäisellä sotilaalla ei ollut valtaa näitä linjanvetoja muuttaa, ja sotilaskäskyjä vastaan kapinointi olisi merkinnyt asianomaiselle itselleen välitöntä hengenvaaraa. Molemminpuolisen koston kierre ruokki julmuuksia lisää antaen niille näennäisen oikeutuksen.

Suomelle Saksan tuki taistelussa Neuvostoliittoa vastaan oli elinehto, ja sen tuen varmistamiseksi "Panttipataljoona" aikanaan Saksaan koulutukseen ja itärintamalle lähetettiin – eikä siksi, että Suomessa olisi 1941 koettu erityistä viehtymystä joukkotuhontaan juutalaisia tai slaaveja vastaan, mikä taas liittyi kansallissosialismiin ideologisista syistä.

Vapaaehtoisina lähteneet eivät voineet tietää etukäteen, ettei heitä sijoiteta Wehrmachtin vaan Waffen-SS:n joukkoihin, tai että heidän on annettava uskollisuudenvala Hitlerille. Nämä selvisivät heille vasta perillä, eikä heiltä enää tuossa vaiheessa kysytty halukkuutta.

Saksan apu toteutui koko sodan ajan syyskuulle 1944 saakka, vaikka välillä Suomen oman erillissodan luonteen vuoksi aiheutui näkemyseroja ja kitkaa Saksan kanssa, mikä vaikutti materiaaliavun toimituksiin. Ratkaisevinta oli, että kesän 1944 torjuntavoitto Saksan tuella tuli mahdolliseksi ja pelasti Suomen Baltian maiden kohtalolta.

Syyllistyivätkö suomalaiset joukot tai yksittäiset sotilaat sotarikoksiin Waffen-SS:n riveissä? Asiaa lienee mahdotonta selvittää täsmällisesti yli 75 vuotta myöhemmin vain muutaman ollessa enää elossa. Aika näyttää, mitä käynnistetty tutkimus tuottaa tulokseksi ja mitä uutta on löydettävissä tähän saakka tiedossa olleen lisäksi. Aiheesta kohua nostattavat saavat Suomessa itselleen ainakin runsasta henkilökohtaista julkisuutta.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Oman näkemykseni mukaan se oli juurikin se Neuvostoliittoon hyökkäys totaalisena sotana että kaikin keinoin.

Se vaan että saksalaiset tiesi, että Neuvostoliitto käyttää poltetun maan taktiikkaa niin eihän siellä riitä ruoka. Koska ravinto tarvittiin eteneville armeijoille niin suuresta määrästä nälkäisistä, ylimääräisistä ihmisistä tulee ongelma.

Siinä oli sitten jo eläimellistetty joukko ihmisiä mitä haluttiin hätistellä pois mutta siihen ei sitten aika riittäny niin vähän etnistä puhdistelua siellä sitten, että ruoka riittää ja tuo kuului keskeisenä osana sotasuunnitelmia.

Ihan logistinen syy siis mutta että ihmiset saadaan lahtaamaan siviilejä niin kyllähän siinä sitten tarvittu eläimellistämistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset