AnttiKuosmanen

Onko presidentti Trumpin ulkopolitiikka isolationismia vai jotain muuta?

Presidentti Donald Trumpin ympärillä riehuva myrsky sen kun vain kiihtyy, kuten olemme saaneet nähneet, kuulleet ja lukeneet niin amerikkalaisista kuin suomalaistakin tiedotusvälineistä viime päivinä. Mitään kovin uutta eivät uusimmatkaan paljastukset kuitenkaan tosiasiassa ole tuottaneet. Presidentin käyttäytyminen niin julkisuudessa kuin ilmeisesti yksityisesti makuukamaria myöten (varsinaiset sänkytouhut kuitenkin muissa sängyissä kuin Valkoisen talon makuukamarissa sijaitsevassa) on paljastettu jokseenkin laajalti jo monesti ja paljon aikaisemmin. Kommentoinkin tässä kirjoituksessani niiden sijaan The Financial Timesin apulaispäätoimittajan ja kolumnistin Janan Ganeshin lehdessään 8.8.2018 esittämää huomionarvoista näkemystä Yhdysvaltain ulkopolitiikasta Trumpin aikakaudella. Vailla yhtymäkohtia presidentin persoona ja hänen politiikkansa eivät tietenkään ole.

Ganesh piti vääränä näkemystä, että Trumpin politiikka olisi ”isolationismia”, eristäytymistä ja vetäytymistä syrjään muusta maailmasta. Ganeshin perustelut kannalleen olivat päivänpoliittisia ja ”journalistisia”, esimerkkejä Trumpin tempauksista ja puheista vaalikampanjan aikana ja vaalituksi tulon jälkeen. Puheitahan ei puutu ja tekojakin on alkanut kertyä.

Yhdysvalloissa on kyllä maan synnystä lähtien ollut varsin voimakas mielipidesuunta, joka on vierastanut sekaantumista muun maailman asioihin. Ensimmäinen presidentti George Washingtonkin siitä varoitti virkakautensa päättyessä. Asenteen juuret ovat historiassa: Amerikkaan muutti miljoonittain ihmisiä pakoon ”vanhan mantereen” sotia ja sääty-yhteiskunnan eriarvoisuutta, ja sitä taustaa vasten halu pysyä omissa oloissaan oli luonnollista. Itsenäisyyden alkuvuosikymmenet se oli vallitsevakin suuntaus, ja vielä 1930- ja 40-lukujen taitteessakin varsin voimakas, kun taitettiin peistä siitä, pitäisikö Yhdysvaltain liittyä mukaan toiseen maailmansotaan. Ilman Pearl Harboria suuntaus olisi voinut jopa voittaa, ja jos niin olisi käynyt, koko sota ja sen jälkeinen maailma olisi voinut muodostua hyvin toisen näköiseksi kuin se nykyäänkin vielä on.

Toisaalta Yhdysvalloissa on hyvin voimakas vastakkainen mielipidesuunta. Senkin juuret ovat historiassa: amerikkalaisille muodostui varhain käsitys maansa ainutlaatuisuudesta ja poikkeuksellisuudesta, ja myös tehtävästä levittää oman mallinsa mukaista demokratiaa kaikkialle maailmaan. Tämän rinnalle syntyi maan kasvettua taloudelliselta voimaltaan maailmanmahdiksi 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa myös reaalipoliittisiin näkökohtiin nojaava halu ja tarve puuttua muun maailman asioihin. Molempien maailmansotien kohdalla voidaan puhua kummastakin tekijästä samaan suuntaan vaikuttavina: Saksan (ja Japanin) maailmanvaltapyrkimysten muodostama uhka Yhdysvaltain asemalle ja totalitääristen järjestelmien uhka amerikkalaisten ihanteille.

Minua on tämän isolationismi- tai eristäytymistermin käyttö kaivellut laajemminkin, ei vain Yhdysvalloista käytettynä. ”Sisäänpäin kääntyminen” on iskulause, jolla ei tarkoiteta vain sitä, mitä noiden sanojen merkitys kirjaimellisesti on, vaan rakennetaan vaikutelmaa arkuudesta, taantumuksellisuudesta, moukkamaisuudesta vastakohtana urbaanille, avoimmelle ja edistykselliselle maailmankäsitykselle (jota termin käyttäjä ja hänen hengenheimolaisensa tietenkin edustavat). Tämä leimaaminen ei rajoitu vain ulkopoliittiseen käyttäytymiseen, vaan on usein sisäpoliittista, vaikka viljellyt kielikuvat olisivatkin ulkopolitiikan piiriin kuuluvia.

Toisin sanoen, isolationalismi on usein leimaava ilmaisu, nenänvartta pitkin katsomisesta kertova viesti. Lievemmässä muodossaan se on patronisoivan, holhoavan hyväntahtoisuuden ilmaisu: joo joo, kyllähän me ymmärrämme teidän tuntemuksenne, mutta parempi antaa meidän viisaampien huolehtia tällaisista asioista. Tällaisen asenteen kohteet eivät ehkä harrasta kovin analyyttista ajattelua, vaan pikemminkin reagoivat tunteella, mutta heidän vainunsa on tarkka. Siksi heidän reaktionsa on voimakas, ja voimakkaasti torjuva.

Isolationismin vastakohta on englanniksi ”engagement”, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä).  WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua ”engagementia” tuntuisi vastavan ”kytkentä” tai ”kytkeytyminen”. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään.

Meillä vallitsee länsimaissa laajoissa piireissä idealisisoitu ja idealistinen käsitys siitä, mitä kaikkea tällainen ulkomaailmaan sidoksissa oleminen merkitsee ja mitä seurauksia sillä voi olla. Idealismi ilmenee edellä selostamassani suhtautumistavassa ”engagementin” vastakohtaan, siis isolationismiin, mutta myös siinä, että kaiken sidoksellisuuden kuvitellaan olevan lähtökohtaisesti myönteistä, vain hyvää aiheuttavaa. Samantapainen suhtautuminen siis kuin ”interdependenssiin”, keskinäisriippuvuuteen.

Myös väkivaltainen kanssakyminen, siis sota, alistaminen ja sorto, on kytkeytymistä ulkomaailmaan, sidosten luomista siihen. Keinot vain sotivat jyrkästi niitä ihanteita vastaan, joiden mukaisesti meillä oletetaan lähtökohtaisesti kansainvälisen järjestyksen rakentuvan, tai jos ei nyt rakentuvan vielä, niin kuitenkin sitten kun meidän ihanteemme väistämättä toteutuvat kaikkialla. Ehkäpä kannattaisi muistaa sekin, että ”rules of engagement” tarkoittaa englannin kielellä sääntöjä, joiden nojalla taisteluun voi ryhtyä.

Lukiessani aikoinaan historioitsijoiden J. R. McNeill ja William H. McNeill kirjaa The Human Web teki minuun vaikutuksen heidän suorittamansa luokittelu eri imperiumien, suurten ja voimakkaiden valtioiden, kanssakäymistavoista muiden suhteen. Listalla figureerasi näkyvällä paikalla ”looting”, ryöstely.

Järjestelmällinen ryöstäminen, ryöstöretkikuntien lähettäminen nimenomaan siinä tarkoituksessa liikkeelle lienee nykyään muiden väkivallan harjoittajien kuin valtioiden harrastus. Hienostuneempi taloudellinen riisto ei kuitenkaan ole ollut vierasta vielä äskettäisessä menneisyydessäkään. Hävinneen auttaminen jaloilleen ja sellaisen toiminnan näkeminen voittajan edun mukaisena on todella harvinaista; mieleen ei oikeastaan tule muita esimerkkejä kuin länsiliittoutuneiden – käytännössä Yhdysvaltojen – harjoittama politiikka toisen maailmansodan jälkeen, eikä tätä muuta muuksi se, että mukana oli myös reaalipoliittisia motiiveja (kommunismin leviämisen estäminen).

Ganeshin luonnehdinta Donald Trumpin harjoittamasta Yhdysvaltain ulkopolitiikasta on tosiaankin sattuva: kyse ei ole eristäytymisestä saati syrjään vetäytymisestä, ei edes siinä George Washingtonin julistamassa muodossa, että Yhdysvaltain olisi vältettävä sitoutumista ja sekaantumista vanhan maailman suurvaltojen liittokuntiin. Sen sijaan kyse on yhä enemmän epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja aggressiivisesta kanssakäymisestä. Kyllähän Trumpkin haluaa sitoumuksia, mutta erilaisia kuin edeltäjänsä: diilejä, joilla myydään Yhdysvaltain suojelua kovaan hintaan ymmärtämättä, että koko maailman turvallisuus on jo sinällään Yhdysvalloille hyödyllistä ja edullista.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Risto Koivula

" Isolationismin vastakohta on englanniksi ”engagement”, jota on vaikea kääntää tässä merkityksessä suomeksi (termillä on, kuten niin monella muullakin termillä, useita eri merkityksiä). WSOY:n Englanti-Suomi Suursanakirjan termille antamista käännöksistä parhaiten tässä tarkoitettua ”engagementia” tuntuisi vastavan ”kytkentä” tai ”kytkeytyminen”. Kysehän tosiaan on siitä, että maa (tai mikä kulloinkin on kyseessä), kytkeytyy/on sidoksissa monin eri tavoin muuhun maailmaan. Eikä vain ole kytkeytynyt, vaan aktiivisesti pyrkii sellaisia kytköksiä ja sitoumuksia luomaan ja ylläpitämään. "

Engagement on panttaus (pledge), sitoumus, (juridisesti tmv. velvoittava) lupaus, varaus, vuokraus, tarttuminen, kytkeminen kytkentä.

Sana on mielenkiintoinen etymologisesti. Etymologinen on myös usein aioa sanakirja, joka yhdistää kaikkia englanteja.

https://www.etymonline.com/word/engagement#etymonl...

" engagement (n.)

1620s, "formal promise," from engage + -ment. Meaning "a battle or fight between armies or fleets" is from 1660s; sense of "state of having entered into a promise of marriage" is from 1742; meaning "appointment" is from 1806. Engagement ring attested by 1863. "

Paitsi että sanan gage = pantti johdetaan aivan uskomattomalla tavalla päin persettä englannin etymolohiseksi "kantagermaanin/-indoeuroopan juuresta *wadh-".

https://www.etymonline.com/word/engage#etymonline_...

" engage (v.)

early 15c., "to pledge" (something, as security for payment), from Old French engagier "bind (by promise or oath), pledge; pawn" (12c.), from phrase en gage "under pledge," from en "in" (see en- (1)) + gage "pledge," through Frankish from Proto-Germanic *wadiare "pledge" (see wed). It shows the common evolution of Germanic -w- to central French -g- (see gu-).

Meaning "attract and occupy the attention of" is from 1640s; that of "employ, secure for aid, employment or use" is from 1640s, from notion of "binding as by a pledge;" meaning "enter into combat or contest with" is from 1640s. Specific sense of "promise to marry" is 1610s (implied in engaged). Machinery sense is from 1884. Also from the French word are German engagiren, Dutch engageren, Danish engagere. "

https://www.etymonline.com/word/gage#etymonline_v_...

" gage (n.)

"a pledge, a pawn, something valuable deposited to insure performance," especially "something thrown down as a token of challenge," c. 1300, from Old French gage "pledge (of battle), security, guarantee; pay, reward" (11c.), from Frankish *wadja-, from Proto-Germanic *wadi- (see wed). Italian gaggio, Spanish and Portuguese gage are French loan-words.

gage (v.)

c. 1400, "to deposit as security," from Old French gager, gagier "to guarantee, promise, pledge, swear; bet, wager; pay," from gage "security, pledge" (see gage (n.)). Related: Gaged; gaging. For the measuring sense, see gauge (v.).

"Osaa" ne muutkin kuin Suomen pan-persermanistit...

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Parempi olisi yksinkertaisesti puhua globalisaatiosta ja lokalisaatiosta. Kannattaako USAn ja Suomen pitää kansalaisensa työttöminä ja antaa kiinalaisten tehdä työt vai olisiko parempi että meilläkin olisi työtä ja toimeentuloa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ei se ole isolationismia, vaan kohellusta.

Käyttäjän MarkkuSavikivi kuva
Markku Savikivi

"Ei se ole isolationismia, vaan kohellusta."

Aitoa isolationismia on sen sijaan freudentalistipuolueemme julistama isolationalismi:
Allardtin-Taxellin paradoksista seuraa freudentalistipuolueemme tunnuslause: "Kaksikielisyys edellyttää yksikielisyyttä."

Jotta maamme säilyisi kaksikielisenä, tulee ruotsinkieliset lapset eristää suomenkielisistä kehdosta aikuisuuteen. Eri päiväkodit, eri ala-asteet, eri yläasteet ja eri varuskunnat asepalveluksessa.

Tuollaisesta isolationalismista näyttäisi olevan sellainen seuraus, että surujen lapset helpommin pötkivät ruotsalaisten pariin Ruotsiin, kun eivät luo siteitä kasvuiässään suomalaisiin.

Toki Ruotsissakin surumme haluavat vielä eristäytyä. He ovat vaatineet jo yli kymmenen vuotta kielensä tunnustamista vähemmistökieleksi suomen ja muutaman muun kielen tapaan. Ruotsin valtio ei ole kuitenkaan antanut tukeaan surujen isolaatiopyrkimyksille Ruotsissa.

http://etmu.fi/etmu-palkinto/previous-awards/2004-...

”Erik Allardt on muiden ansioiden ohella ollut käynnistämässä etnisten suhteiden tutkimusta Suomessa. Allardtin levittämä tärkeä oivallus oli, etteivät kansallisuudet ja etniset ryhmät sekä niitä koskevat rajat koskaan synny pelkästään siksi, että on olemassa rodullisia, kielellisiä ja kulttuurisia erityispiirteitä, vaan ne ovat nimenomaan sosiaalisia tuotoksia. Etnisyys ei siis ole ihmisen pysyvä ominaisuus, vaan potentiaalisesti muuttuva piirre.”

Allardtin ideat siis käynnistivät finländareitten sosiaalisen eristämisen finneistä.

-------------------------------

Jos freudentalistit ovat fiksuja, niin kai finnien tulee seurata heidän esimerkkiään ja vaatia etnisesti puhtaita kouluja ja päiväkoteja.

Ainakin Allardt on nimitetty kunniatohtoriksi Uppsalan yliopistossa, jossa oli ennen Hitlerillekin vinkkejä tarjonnut rotutieteen laitos vuoteen 1956 asti.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Libertaarien vastaukset ovat lyhyitä ja järjettömiä tässä kontekstissa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vanha sanonta kuuluu: "Kun näet edessäsi hullun, niin vaikene." (Tämä koskee sekä suhtautumista Trumpiin että joihinkin kommentaattoreihin...)

Risto Koivula

Valtioilla on oikeus torjua esimerkiksi robottien tekemää turhaa muovinsilppua kuten tyhmiä leluja, joita ostetaan vain sen takia, että ne on halpoja, ja tehdään vain sen takia että niitä ostetaan toisella puolen maapalloa.

Aivan samoin Kiinan kannattaa torjua USAlaista paskatuontia, vaikka kansa, esimerkiksi rikkaat, olisikin kiinnostunut.

Risto Koivula

Trump haluaa säilyttää valtiollisen poliittisen päätösvallan, vaikka onkin kapitalisti. Sitä saatetaan tarvita. Ja sitä ollaan kynnet pystyssä myös viemässä, mm. sotilasliittolaisille ja ylikansallisille konserneille, erilaisille Micrsofteille ja Monsantoille. Ne on taähän asti aina olleet USA:n "liittolaisia" ja myös työkaluja, mutta nyt sellaisieen ei automaattisesti voikan luottaa. Kyseessä ei ole isolationismi, ei ainakaan ideologinen sellainen.

Käyttäjän ilkkah kuva
Ilkka Huotari

"epäluulon ja vihamielisyyden leimaamasta ja"

Nuo sanat olisin ottanut kirjoituksesta pois. Muuta muutettavaa ei ole.

Käyttäjän TapaniTuominen1 kuva
Tapani Tuominen

Vähäiseksi jäi tämän pitkän vuodatuksen anti. Sen pystyi tosin jo arvaamaan alusta, johon oli saatava mahtumaan Trumpin makuuhuoneen ovesta sisään kurkistaminen, vaikka se ei sitten edes yrittämällä liittynyt millään tavalla itse aiheeseen. Olisikin suotavaa, että edes suurlähettilästasolla pysyttäisiin asiassa, varsinkin kun kyse on näinkin merkittävästä kysymyksenasettelusta. Ei tarvitse laskeutua normimedian tasolle, vaikka sitä oman puheenvuoronsa alustana käyttääkin.

Lukion äidinkielen opettaja olisi antanut kirjoituksesta 7+ ja kehottanut tiivistämään sanontaa ja pysymään otsikon aiheessa. Pitkien termianalyysien jälkeen kirjoittajan loppupäätelmä on varsin kevyesti kokoon keitetty. Sinänsä sääli, sillä pitkällä kokemuksella olisi voinut saada aikaan hyvinkin analyyttisen lausunnon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset