AnttiKuosmanen

Kansalaistottelemattomuutta vai vaalityötä?

Vihreiden eduskuntaryhmän lainsäädäntösihteerin Aino Pennasen tempaus Finnairin Berliinin lennon alkaessa sai valtavasti julkisuutta ja ehkäpä se oli Pennasen tarkoituskin; emme vain tiedä missä määrin hän tavoitteli julkisuutta itselleen ja missä määrin asialleen. Ehkä se selviää kun vihreiden kansanedustajaehdokkuudet aikanaan julkistetaan.

Kuten tavallista, tempauksesta sikeytynyt äläkkä on ollut sekavaa. Olen miettinyt asiaa jonkin verran ja päätynyt seuraaviin päätelmiin taustalla olevasta, itse tapausta suuremmista teemoista.

Varsinainen teema on ”kansalaistottelemattomuus”. Niinpä ensimmäinen vastausta odottava kysymys on, oliko Pekkasen akti kansalaistottelemattomuutta (vai vain tottelemattomuutta). Kirjoitin tästä jo viime vuoden lopulla (silloin Facebookiin), kun Jyväskylässä oli mellakoitu, silloinkin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ja palautettavaksi määrätyn puolesta.

Jos lapsi ei suostu syömään aamupuuroaan, se ei ole kansalaistottelemattomuutta. Se on tottelemattomuutta. Entä jos aikuinen ei suostu maksaman verojaan? Tämä kysymys on tarkoituksella valittu, sillä kansalaistottelemattomuus (civil disobedience) jäljitetään käsitteenä 1800-luvun puolivälin tienoille. Silloin Yhdysvallat oli ryhtynyt valloitussotaan Meksikoa vastaan ja valloittikin siltä suuren alueen, mukaan lukien suuren osan nykyistä länsirannikkoansa Los Angeleseineen ja San Franciscoinen päivineen. Tätä sotaa eivät kaikki yhdysvaltalaiset hyväksyneet ja osa heistä protestoi sitä vastaan väkivallattomasti kieltäytymällä maksamasta verojaan. Civil disobedience -termiä alettiin käyttää tästä mielenosoittamisesta. Tunnetuin kansalaistottelematon oli epäilemättä Intian itsenäisyystaistelija Mohandas Gandhi, joka teki kuuluisaksi väkivallattoman vastarinnan.

Milloin siis kyse on kansalaistottelemattomuudesta eikä pelkästä tottelemattomuudesta? Aivan tyhjentävää ja kaikkialla hyväksyttyä määritelmää ei ole (eikä tule, sillä poliittiseen kielenkäyttöön kuuluu valitettavasti oleellisena osana käsitteiden väärinkäyttö omiin tarkoitusperiin). Seuraavat ehdot kaiketi kuitenkin hyväksytään yleisesti: 1) tavoitteen täytyy olla poliittinen, yhteiskunnallinen epäkohta tai vääryys (toimijan mielestä) joka halutaan korjattavaksi, 2) tottelemattomuuden täytyy kohdistua julkiseen valtaan (joko oman maan tai esimerkiksi miehittäjän tai siirtomaaherran); käytännössä teon seuraukset kuitenkin usein kohdistuvat myös, ellei suorastaan pääosin, myös sivullisiin, 3) toimella täytyy rikkoa jotain lakia, asetusta tai viranomaisen antamaa määräystä, 4) toimen täytyy olla väkivallaton (ja toimijan täytyy alistua väkivaltaiseenkin kohteluun, vrt. Gandhin ja hänen kannattajiensa toimet Intiassa), 5) toimen on oltava julkinen, 6) toimijan on alistuttava siitä koituvaan rangaistukseen.

Pennasen aktin olisin alustavasti valmis luokittelemaan kansalaistottelemattomuudeksi näillä kriteereillä, vaikka sen kaikkia seuraamuksia ja Pennasen suhtautumista niihin ei ole vielä nähtykään (esimerkiksi sitä, millaisen rangaistuksen hän ehkä saa tai millaisiin vahingonkorvauksiin hänet ehkä tuomitaan).

Entä Pennasen teon hyväksyttävyys? Ehdon 3 nojalla kansalaistottelemattomuuden on määritelmällisesti oltava luvatonta, joten se ei koskaan voi olla oikeudellisessa mielessä ”hyväksyttävää” tai oikeutettua. Pennanen kieltäytyi noudattamasta lentokoneen miehistön käskyjä (ja näytti aluksi hangoittelevan myös poliiseja vastaan), joten luvattomuus oli selvä, eikä teko siis ollut oikeudellisesti ”hyväksyttävä”. Niinpä kun vihreiden eduskuntaryhmäkanslian päällikkö sanoi Iltalehdessä (nettilehdessä 23.8.2018, paperisessa päivää myöhemmin), että Pennanen on ”käyttänyt kansalaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä kansalaistottelemattomuuden keinoin”, se ei ollut ainoastaan asiallisesti väärä lausunto, se oli myös loogisesti absurdi lausunto. Jos tekoon on oikeus, sen tekeminen ei voi olla tottelemattomuutta.

Jäljelle jää kysymys moraalisesta hyväksyttävyydestä. Se on ”katsojan silmässä” kuten kauneuskin. Myös siis minun silmässäni. Joitakin ankkureita, joihin oman näkökantansa voisi ripustaa, voisi kuitenkin hahmotella.

Valtiossa, jossa poliittiseen toimintaan voi kuka tahansa osallistua ja jossa voimassaolevia lakeja ja muita säännöksiä on aina mahdollista päästä muuttamaan, jos menestyy riittävän hyvin vaaleissa, kansalaistottelemattomuuden hyväksyttävyyden kynnys on asetettava hyvin korkealle, sikäli kuin sitä voi ollenkaan hyväksyä. Pennasen puolustajien argumentti, että he turvautuivat kansalaistottelemattomuuteen, koska kaikki muut keinot oli käytetty, ei ole kestävä. Kun vihreiden puheenjohtaja sanoi edellä siteeraamassani Iltalehden jutussa, että kansalaistottelemattomuus on ”osa demokraattista yhteiskuntaa”, se ei tosin ole loogisesti absurdi väite, mutta se on väite, jota ei voi hyväksyä eikä pitäisi hyväksyä. Jos mikään demokraattisen valtion poliittisen järjestelmän mahdollistama keino ei tuottanut haluttua tulosta, silloin olisi pitänyt hyväksyä tappio – ainakin sillä kertaa, ja jatkaa kamppailua näkemystensä puolesta laillisin keinoin.

Autoritäärisissä poliittisissa järjestelmissä, joissa valtiovalta pitää haluamaansa järjestystä yllä väkivallalla ja estää siten opposition syntymisen ja viimeistään sen toiminnan, tilanne on tietysti toisenlainen varsinkin periaatteessa. Käytännössä ei ole välttämättä kovinkaan helppoa määritellä, milloin ja millaista kansalaistottelemattomuutta saati väkivaltaista tottelemattomuutta valtiota vastaan voidaan niissäkään pitää moraalisesti hyväksyttävänä. Ei Gandhikaan rikkonut lentoturvallisuutta vastaan, vaan sellaisia lakeja ja määräyksiä, joilla siirtomaavalta asetti intialaiset eriarvoiseen asemaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala
Käyttäjän juliuslaurilehtinen kuva
Julius Lehtinen

Olipas hyvä ja analyyttinen teksti, kiitos.

Nähdäkseni Pennanen tosiaan protestoi epäoikeudenmukaiseksi katsomaansa lakia tai asetusta vastaan, pakkopalautuksia sekä Suomen turvapaikkaprosessia. Tämän hän teki tietäen seuraukset ja alistuen niihin, käsittääkseni. Ei ainakaan tässä vaiheessa ole viitteitä siitä, ettei Pennanen hyväksyisi seurauksia teostaan.

Kansalaistottelemattomuuden kuulumisesta demokratiaan olen jossain määrin eri mieltä. Kansalaistottelemattomuus (ts. väkivallaton lain rikkominen moraalinsa perusteella ja erityisesti seurauksiin tietoinen alistuminen) on eräs vaikuttamisen keino siinä, missä vaikka AY-liikkeen kautta vaatimuksien tekeminen.

Olennaista kaikessa kansalaistottelemattomuudessa on seurauksiin alistuminen. Tottelemattomuuden moraalisuus jää seuraajien tehtäväksi, kuten hyvin sanoit. Demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen säätämiä lakeja vastaan protestointi luultavasti saavuttaa tukea vähemmissä määrin katsojissa, verraten vaikka autoritäärisen mielivallan protestoimiseen.

En siis suoralta kädeltä sulkisi kansalaistottelemattomuutta demokraattisen yhteiskunnan ulkopuolelle, se on ikään kuin "sisäänleivottu" katsojan antamaan oikeutukseen. Lisäksi demokratian määrittely on tunnetusti hankalaa, ja se tulee monissa eri variaatioissa.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kuten Lehtinen tuossa yllä totesi, on työmarkkinoiden toimet usein lain tuolle puolen meneviä, mutta ne hyväksytään (vaikka niiden vaikutukset ovat satoja tai tuhansia kertoja enemmän haittoja aiheuttavia kuin Pennasen). Oma lukunsa on myös ns totaalikieltäytyjien asema. Ja muitakin esimerkkejä löytyisi(puoluekentän kaikilta suunnilta), eli ajatuksesi siitä, että demokratiaan ei kuulu kansalaistottelemattomuus ja vastaavat toimet toimintakeinona on selkeästi virheellinen. Tosin tässä kannattaa huomata, että esimerkiksi maanviljelijöiden traktorimarssi helsinkiin ja lannan kaataminen eduskuntatalon eteen ei herättänyt lainkaan samanlaista vihaa ja ärtymystä, vaikka laittomia toimia olikin mukana, mutta ehkä selityksenä tässä on se, että omien etujen ajamisessa laittomuudet ovat ok, mutta muiden oikeuksien puolustamisessa näin ei olisi?

Usein puhutaan tuosta lentoturvallisuuden vaarantamisesta, mutta tosiasiassa paikallaan seisovan koneen lentoturvallisuus ei vaarannu siitä, että joku seisoo koneen käytävällä. Kyse on siitä, että lentokone ei saa lähteä nousuun ennen kuin kaikki ovat paikallaan - eli kyse ei ollut vaaran aiheuttamisesta vaan lähdön hidastamisesta protestina.

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Hyvää pohdintaa.

Seuraava poiminta tekstistäsi ilmentää hyvin sitä, miten keskusteluissa syntyy helposti ohipuhumista kun ymmärretään yksittäisiä sanoja tai konteksteja eri tavoin:

"Niinpä kun vihreiden eduskuntaryhmäkanslian päällikkö sanoi Iltalehdessä (nettilehdessä 23.8.2018, paperisessa päivää myöhemmin), että Pennanen on ”käyttänyt kansalaisen oikeutta ilmaista mielipiteensä kansalaistottelemattomuuden keinoin”, se ei ollut ainoastaan asiallisesti väärä lausunto, se oli myös loogisesti absurdi lausunto. Jos tekoon on oikeus, sen tekeminen ei voi olla tottelemattomuutta."

Ymmärrän kyllä, että tuo lausunto on absurdi, jos "kansalaisen oikeutta" tulkitaan viittaavan juridiseen oikeuteen. Yleensä, jos jonkun lausunto vaikuttaa absurdilta, yritän löytää toisen tulkinnan, jonka valossa lausunto olisi mielekäs. Tässä tapauksessa tulkitsisin siis tuon "kansalaisen oikeutta" viittaavan moraaliseen oikeuteen (ellei peräti velvollisuuteen) protestoida moraalittomaksi koettua lakia vastaan.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset