AnttiKuosmanen

”Neutraali maaperä”

Kun Yhdysvaltain ja Venäjän presidenttien tapaamispaikaksi ilmeni Suomi ja Helsinki, alkoi arvuuttelu siitä, miksi juuri tämä paikka. Siinä yhteydessä käytiin taas kerran väittelyä, spekuloitiin ja myös päiviteltiin epäilyillä, joita tämä valinta saattoi paljastaa maailman mahtavien asennoitumisesta Suomeen ja sen sijoittamisesta – tai sijoittamatta jättämisestä – ”länteen”. Eikä asia jäänyt pelkästään kaiken maailman dosenttien lausuntoautomaattien tuotokseksi, vaan siihen puututtiin Suomen presidenttiä myöten.

Viimemainittu tosiseikka panee julkisen informaation varassa olevan tarkkailijan – eli tässä tapauksessa minut – ihmettelemään, onko kenties taustalla ollut jotain vakavammin otettavaa asennoitumista, joka olisi tullut esiin tapaamispaikan valintaa koskeneissa keskusteluissa sen jälkeen kun isännyyttä oli Suomelle ehdotettu. Tai jossain muussa yhteydessä äskettäin. Luulisi, tai ainakin toivoisi, että presidentti ei puuttuisi asiaan pelkän ammattijulkimoiden tavanomaisen mälväämisen takia. Mutta mistä minä tiedän.

Entä itse asia sitten? Mitä tapaamispaikan valinta ja sen ympärillä ilmi tulleet mielipiteet saattaisivat kertoa Suomen asemasta ja siitä, millaisena sitä pidetään. Ovatko nämä kaksi, asema sinänsä ja se millaisena sitä pidetään, ylipäätään erotettavissa toisistaan? Luultavasti eivät ainakaan kokonaan, ja varsinkin suurvaltojen johtajien käsitys Suomen asemasta pitkälti määrää sen millainen tuo asema on, sillä kun he toimivat, he toimivat tietysti käsitystensä pohjalta.

Termi jolla Suomea sopivuutta tapaamispaikkana itse havaitsin luonnehditun, oli ”neutral ground”, neutraali tai puolueeton maaperä. Se ei ole ihan sama asia kuin ”neutral country”, puolueeton maa, vaikka nyanssi ei näytä suurelta. Viimemainittu termi on suoremmin kansainvälispoliittinen ja viittaa puolueettomuuteen vaikkapa sotatilanteessa. Suurvaltablokkien maailmassa se myös viittaa maahan, joka ei kuulu mihinkään niistä, ei siis esimerkiksi Natoon. Ensin mainitussa termissä ei ole samanlaista valtiollista sävyä. Se voi merkitä mitä tahansa paikkaa, joka on molemmille tapaamisen osapuolille ongelmaton siinä mielessä, että kyseisellä maalla on ainakin kutakuinkin hyvät välit kumpaankin ja/tai että se ei ole kummankaan suurvallan kiistojen kohde. Se voi olla mitä jäi jäljelle kun eliminoitiin yksi toisensa jälkeen paikat, jotka jommallekummalle eivät sopineet, oli syy iso tai pieni. Se voi merkitä arkisesti sitäkin, että se on helppo saavuttaa ja sopii kummankin matkaohjelmaan.

Jos vain edellä mainituista merkitysvivahteista olisi kysymys, ei Suomen mieltämisen puolueettomaksi maaperäksi pitäisi olla kenellekään ongelma, ei myöskään suomaalaisille. Mutta suomalaisille kysymys ei tietysti ollut vain noista merkitysvivahteista. Esille kaivettiin tai ehkä nousi kaivamattakin koko kylmän sodan aikaisen kansainvälisen asemamme traumaattinen muisto. Ensin puolueettomuus oli enintä mitä voitiin edes tavoitella, ja siinä vain vajavaisesti onnistuttiin. Sitten kun puolueettomuus kelpasi Neuvostoliitolle ja sitä myöhemmin ovat Suomelle tuputtaneet myös eräät läntiset ulkopolitiikan strategit kuten Henry Kissinger ja Zbigniew Brzezinski, on siitä pyritty kaikin voimin pois. Se varsinainen asia puolueettomuustrauman takana on ollut ja on vieläkin, pitäisikö ja jos pitäisi, miten, päästä pois Venäjän varjosta. Varjon tai ainakin vaaran sen alle joutumisesta koetaan siis edelleen olevan olemassa.

No, varjo tai uhka sen alle joutumisesta on tietysti olemassa niin kauan kuin vieressä on Venäjän kokoinen ja tapainen maa. Silti tämä häly oli hieman pateettista. Minusta oikea reaktio kokouspaikan valinnasta nousseeseen puolueeton vai ei -väittelyyn olisi ollut olla reagoimatta siihen yhtään mitenkään.  Mediaa, ammattikommentaattoreita ja tavallista kansaa ei tosin voi eikä kannatakaan yrittää pitää hiljaisena, mutta valtion viralliset edustajat olisivat voineet niin tehdä. Kysymyksiin ja inttämiseen olisi voinut vastata olankohautuksella (jos ei kirjaimellisesti niin kuitenkin figuratiivisesti). Ottamalla siihen kantaa annettiin turhaa painoa asialle, joka olisi vain hyvin vähän kiinnostanut Suomen ulkopuolella.

Some-rytmissä elävässä maailmassa mielenkiinto siihen onneksi hiipui nytkin hyvin nopeasti, mutta kyllä selittelyt ja vakuuttelut varmasti rekisteröitiin niissä instansseissa, joiden asiana on seurata, mitä Suomessa tehdään ja sanotaan. Sieltä ne hiipivät muistioihin ja briefeihin, joita valtiojohtajien eteen toimitetaan, kun he valmistautuvat keskusteluihin suomalaisten kanssa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Minusta Venäjä toistuvasti - painostustoimiensa välissä - palkitsee Suomea siitä kv-poliittisesta asemasta, jonka Venäjä itse määrittelemämä maksiminaan meille suo.

Antamalla näitä sulkia Suomen hattuun Venäjä toimittaa lisää polttoainetta heinäluomien, tuomiojien ja näiden hengenheimolaisten Natoa vastustaviin vastavalkeisiin.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Puolueettomuudesta on vaikeaa sanoa pahaa.Pienen valtion ei kannata ryttyillä itään, eikä länteen.Rauhansäilyttäjän perusominaisuus.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Käytänpä nyt tilaisuutta hyväkseni ja kysyn Kuosmasen mielipidettä Venäjän "onnittelusta" Suomen itsenäisyyden 100 -vuotisjuhlan yhteydessä.

Venäjähän ei onnitellut Suomea 100v itsenäisyydestä vaan ainoastaan "itsenäisyysjulistuksen 100 -vuotispäivästä". Presidentikanslia vieläpä taisi salata osan onnitteluviestin sisällöstä - taisi olla selkärankaa repivää onnittelua?

Miltä sanamuoto kuulosti diplomaattipiireissä?

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Presidentin kanslia julkisti ainakin tällaisen otteen presidentti Putinin onnittelukirjeestä 5.12.2017: ”Ottakaa vastaan sydämelliset onnittelut Suomen kansallispäivän – itsenäisyyspäivän – johdosta. Vuonna 2017 tällä merkkipäivällä on erityinen merkitys – maanne juhlii valtiollisen suvereniteetin julistamisen 100-vuotispäivää.”

Venäjän presidenttihallinnon nettisivuilla puolestaan julkaistiin tällainen tiedonanto: “In 2017, this day has special significance as your country marks the centenary of declaring state sovereignty. Over the past century, relations between Russia and Finland had their ups and downs, and there were some challenging periods. Nevertheless, our countries were able to build truly friendly and neighbourly relations between them,” the President of Russia wrote in his message of greetings.

Vladimir Putin praised the achievements in promoting Russian-Finnish ties in various areas, and noted the expanding ties between agencies, parliaments, regions and cities of the two countries, as well as large-scale joint projects and coordinated efforts to address urgent international issues, including in the Council of Europe.

Vladimir Putin said that he strongly believed in Russia and Finland further stepping up their fruitful bilateral relations in the interests of their people.”

Itse kukin voi tietysti tulkita sanamuotoja ja kirjeen julkistamista vain osittain miten haluaa. Muistelen, että hälinää onnittelematta jättämisestä nousi tai nostatettiin jo viime vuoden kesällä, kun Putin kävi tapaamassa presidentti Niinistöä Punkaharjulla ja Savonlinnassa eikä silloin mitään onnittelua esittänyt. Hän sen sijaan lähetti kirjeen itsenäisyyspäivän aattona, ja sehän on tietenkin täysin normaalia, silloin niitä yleensäkin tulee, myös silloin kuin ei täytetä tasavuosia.

Jos on tarpeeksi vainoharhainen tai -haluinen, voi tietysti noistakin lauseista lukea, että Putin ei oikeastaan onnitellut itsenäisyydestä vaan sen julistamisesta. Mutta miten muuten voi tulkita sanamuotoa, ”Ottakaa vastaan sydämelliset onnittelut Suomen kansallispäivän – itsenäisyyspäivän – johdosta.” kuin että siinä tunnustetaan Suomen olevan itsenäinen valtio?

Siinä vastaukseni siihen, miltä sanamuoto kuulosti diplomaattipiireissä, ainakin siinä jonka minä muodostan.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Tuossa jäi epäselväksi oliko suomennos täällä meillä tehty vai saatiinko teksti tuossa muodossa Venäjältä.

Eng. kielinen teksti onnitteli vain julistuksen merkkipäivästä. Muutenkin se oli kummallista englannin kieltä (käytettiin "were" eikä "have been".

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Ehkä pitää vielä täydentää, että Venäjän presidentinkanslian tiedotteen otsikko kuului näin:"Vladimir Putin sent a message of greetings to the President of the Republic of Finland on Independence Day, the country’s national holiday." Itssenäisyyspäivästä ei tietenkään voisi puhua, jollei sitä tunnustaisi.

Risto Koivula

Parempia paikkoja "säästettiin" tärkeämmille tapaamisille!

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Noiden termien ”neutral ground” ja ”neutral country” eron voi nähdä esimerkiksi niin, että ”neutral country” lähestyy asiaa pitkälti Suomen omasta näkökulmasta, kun taas ”neutral ground” on lähinnä noiden suurvaltojen oma käytännön huomio.

Se millaisella nimkkeellä Siomi haluaa itseään (pitkälti omassa sisäpolitiikassaan) kutsua, ei ehkä paljon kiinnosta suurvaltoje. Ne ovat paljon pragmaattisempia, ja jättävät Suomen sisäiset sanojen viilaukset omaan arvoonsa. Suurvaltojen ”neutral ground” -näkökulma tarkoittaisi tässä yhteydessä yksinkertaisesti sitä, että niiden näkökulmasta katsoen Suomeen ei liity sellaisia ongelmia, jotka tekisivät jomman kumman maan osallistumisen kiusalliseksi.

Suomella on hyvät suhteet molempiin - kai myös niiden presidentteihin. Molemmat kaverit kokevat ehkä Sauli Niinistön luotettavaksi puhekumppaniksi. Suomi ei ole sotkeutunut liikaa maailman sotiin, eikä ole pitänyt liikaa meteliä suurvaltojen sotimisista, niiden politiikasta tai niiden johtajien tekemisistä.

Yksi keskeinen syy on hyvin voinut olla myös se, että suomalaiset itse eivät harrasta suuria kiusallisia mielenosoituksia vieraitaan vastaan. Suomi on siis maa, jossa kokous yksinkertaisesti sujuu ilman turhia välikohtauksia, ja oletettavasti hyvin järjestettynäkin vielä.

Minusta tällainen asema on aika hyvä Suomen kannalta. Toisaalta suurvallat ovat pragmaattisia, ja kriisitilanteissa tällaiset asiat eivät paljon paina. Mutta toisaalta tällaiset asiat kyllä painavat jonkin verran silloin, kun kriisi ei ole päällä. Suomi voisi käyttää tätä asemaansa ja mainettaan enemmänkin omaa hyväänsä ja yleistä hyvää ajatellen (monissa asioissa, monilla tantereilla), mutta hyvä näinkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset