AnttiKuosmanen

Holmström, avoimuus ja demokratia

Ehdinkin jo ihmetellä, missä viipyi hyökkäys Nobel-ekonomisti Bengt Holmströmiä vastaan hänen lausuttuaan julki ajatuksiaan avoimuudesta ja demokratiasta. Turhaan ihmettelin, sillä tulihan se sieltä, tosin on jo laantunutkin. Palaan kuitenkin vielä teemaan.

Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein – ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välittyneet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin – hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen.

Holmström elää ja työskentelee Yhdysvalloissa, on ollut siellä vuosikymmeniä. Niinpä voi olettaa, että hän on päätynyt teeseihinsä seurattuaan nimenomaan Yhdysvaltain poliittista elämää ja sen muuttumista. Yksi perustavanlaatuinen kehityskulku siellä on äänestäjäkunnan polarisoituminen mielipiteiltään yhä kauempana toistaan oleviin blokkeihin. Ilmiön perimmäisiä syitä on tässä mahdotonta käydä selvittämään ja tuskinpa niitä kukaan tyhjentävästi tunteekaan, mutta sitä on pahentanut äänestysalueiden jakaantuminen, eikä vain jakaantuminen vaan tarkoituksellinen jakaminen siten, että jo suurin osa kongressiedustajien paikoista on suurella enemmistöllä yhden puolueen hallussa. Seuraus on ollut, että tärkein vaali on itse asiassa kummankin pääpuolueen sisäinen esivaali kongressiehdokkuudesta. Poliittisen aktiivisuuden matalan tason takia siinä taas pärjäävät parhaiten äärimmäisyysajatteluun taipuvaisten puolueaktivistien tukea nauttivat henkilöt.

Tämä kehityskulku ei ole eilen tapahtunut, vaan se on ollut näkyvissä jo vuosikymmeniä. Viime presidentinvaaleissa se ulottui myös Yhdysvaltain presidentin valintaan, ja sen seuraukset ovat siitä syystä nyt räikeästi näkyvissä.

Muissa länsimaissa, Suomessakin, on tapahtumassa samankaltaista kehitystä, mutta se ei ole yhtä pitkällä kuin Yhdysvalloissa, eikä ole varmaa, johtaako se koskaan yhtä pitkälle.

Holmströmin avoimuuskritiikki tuntuu sinänsä järkeenkäyvältä, mutta ”avoimuus” ei oikeastaan kuvaa ilmiötä oikein ja on sitä paitsi edellä kuvaamastani näkökulmasta vain osa suurempaa ongelmaa. Tai ehkä oikeammin oire suuremmasta ongelmasta.

Mediateollisuuden tuottama hellittämätön, armoton julkisuuden valokeilaan asettaminen ei ole yhtä kuin avoimuus. Standardiväite, että kaiken nostaminen julkisuuteen jotenkin suodattaisi esiin ja panisi menestymään parhaat ideat, parhaat politiikan päämäärät ja tekijät, on naiivi. Varsinkaan se ei toimi hedonistisessa kulutusyhteiskunnassa, jossa niin aineellisten kuin aineettomien tarpeiden välitön tyydytys ajaa aina ohi pitkän tähtäimen näkökohtien, tulevaisuuteen investoivan säästämisen. ”Avoimuus” on itse asiassa nimenomaan vauhdittanut kehitystä kohti tällaista hedonistista tarpeentyydytystä.

Holmström olisi varmaankin pääsyt vähemmällä ryöpytyksellä, jos hän olisi esittänyt avoimuuden liiallisuutta koskevan kritiikkinsä osana vielä laajempaa ja perustavampaa poliittisen filosofian kysymystä: kumpi on parempi, edustuksellisen demokratia vai suora demokratia.

Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli – sikäli kuin tiedetään – käytössä antiikin Kreikan muutamassa kaupunkivaltiossa ja Rooman tasavallassa (joskin meillä on taipumusta anakronistisesti heijastaa omia demokratian mielikuviamme kokonaan toisenlaisen maailmankuvan vallassa olleisiin aikakausiin). Kreikassa se sortui ilmiöihin, joista nykytermein käyttäisimme varmaankin nimitystä populismi ja demagogia. Roomassakin koettiin samaa, mutta siellä tasavallan loppua joudutti myös valtakunnan kasvaminen niin suureksi, että kansankokoukseen ei enää voinut käytännössä osallistua, vaikka kansalaisoikeudet olisi ulotettu Rooman ulkopuolelle, mitä roomalaiset evät halunneet tehdä.

Nykyaikaisen demokratian suuri oivallus oli nimenomaan edustuksellisuus: että kansa valitsee vaaleilla itselleen edustajat, jotka käyttävät poliittista valtaa vaalien väliaikoina. Se mahdollisti alueellisesti suurten valtakuntien siirtymisen demokratioiksi, vaikka ei tietysti yksin siihen riittänyt. Tämä perusmallin päälle on sitten rakennettu hallitusten vastuullisuus parlamenteille, puoluejärjestelmät ja muut demokratian toimimisen kannalta oleelliset rakenteet.

Tämä järjestelmä on nyt uhanalainen kahdellakin tavalla. Ensimmäinen uhka ovat kasvavat vaatimukset korvata edustuksellinen demokratia suoralla. Teknisesti se olisikin jo mahdollista maantieteellisen etäisyyden estämättä. Kansanäänestykset ovat yksi esimerkki tästä suuntauksesta, mutta ilmiö on syvällisempi. ”Kansan edustajiin” ja itse asiassa koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta. Siinä ei ole enää kyse terveestä kritiikistä yksittäisiä poliittisia päätöksiä ja niiden tekijöitä kohtaan, vaan yhä suuremmassa määrin epäluottamuksesta koko edustuksellista järjestelmää kohtaan.

Toisekseen, edustuksellinen demokratia on murenemassa sitäkin kautta, että kansan edustajien käyttäytyminen parlamenteissa ja vaalitaisteluissa alkaa muistuttaa yhä enemmän antiikin kansankokousten käyttäytymistä kaikkine kohtalokkaine lieveilmiöineen: tahdin määräävät kansankiihottajat, olivat nämä itse kansanedustajia tai ei. Hellittämätön ja julma julkisuus ”avoimuuden” kaavussa toimii katalysaattorina sille, että vähänkin isompien ja pitkää valmistelua vaativien hankkeiden läpivienti käy yhä vaikeammaksi. Mitä isompi asia, sitä pikkumaisemmat näkemykset. Valmius kompromisseihin rinnastuu jo petturuuteen. Suun paneminen säkkiä myöten ei onnistu, oli vallassa vasemmisto tai oikeisto. On jo näkyvissä, että edellisen parlamentin (ja sen valtaan nostaman hallituksen) päätökset kyseenalaistetaan niin, että luottamus lakien pysyvyyteen on heikkenemässä. Poliittisia vastustajia leimataan rikollisiksi ja uhataan rangaistuksilla kunhan päästään itse valtaan. Antiikin Ateenan ostrakismos-instituutio tulee jo mieleen.

Yhdysvalloissa tämä on pisimmällä, mutta mitä iso edellä, sitä pieni perässä. Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (48 kommenttia)

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Suora demokratia, jossa äänestäjäkunta päättää politiikan sisällöstä ilman välikäsiä oli – sikäli kuin tiedetään – käytössä..."

On käytössä Sveitsissä ja toimii erinomaisesti päätellen vakaasta hyvinvointivaltiosta. Suomi, USA ja lähes kaikki länsimaat ovat näennäisdemokratioita joissa äänestäjillä ei ole todellista vaikutusvaltaa, Suomessa siitä pitää huolen hyvin rasvattu propaganda valtamedian avulla.

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hyvä veto, Jarmo!

Otetaan mallia Sveitsistä, ks. Maaseudun Tulevaisuus:

"Kansa äänesti ruokaturvan perustuslakiin Sveitsissä" (Maatalous 25.09.2017 Riitta Mustonen):

Sveitsin tuottajaliiton aloite saada ruokaturvallisuus perustuslakiin voitti sunnuntain kansanäänestyksessä vahvoin luvuin. 78,7 prosenttia äänesti aloitteen puolesta.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/maatalous/kans...

Katso myös (MT pääkirjoitus 6.8.2018):

"Ruokaturvallisuudesta kauppasodan uhri"

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/p...

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Sveitsissä on kyllä toimiva kansanäänestysmenettely, mutta se on eri asia kuin suora demokratia. Kansanäänestysmenettelyä käytetään vain sellaisissa tapauksissa, joissa riitävän suuri osa kansalaisista sitä vaatii. Näiden tapausten osuus kaikista yhteiskunnallisista päätöksistä on marginaalisen pieni. Menettely on kyllä hyvä edustuksellisen demokratian varaventtiilinä niitä jokseenkin harvoja tapauksia varten, joissa edustuksellinen demokratia ei ole toimintut kansalaisia tyydyttävällä tavalla. Suora demokratia tarkoittaisi sitä, että pääosa yhteiskunnallisista päätöksistä tehtäisiin jonkinlaisen kansanäänestysmenettelyn kautta. Sellaisen systeemin toimimiseen minä en kyllä usko.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Kansanäänestysmenettelyä käytetään vain sellaisissa tapauksissa, joissa riitävän suuri osa kansalaisista sitä vaatii."

Tämä juuri kertoo että kansa pystyy vaikuttamaan politiikkaan ja miksi tehdä useita kansanäänestyksiä jos ollaan pääosin tyytyväisiä tilanteeseen. Suomessa on näennäisesti vastaava kansalaisaloite, mutta eduskunta tai pelkkä valiokunta voi halutessaan repiä aloitteen ja näinhän tehdään jos hallitus niin haluaa eli näennäisdemokratiaa.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto Vastaus kommenttiin #17

Siinä olen samaa mieltä, että Suomen kansalaisaloite on omituinen sekasikiö. Marginaalisen pieni osa äänestäjistä voi saada sellaisen hyväksytyksi. Eduskuntaa se ei velvoita oikeastaan mihinkään. Toisaalta, osaavat ja aktiiviset lobbarit pystyvät saamaan aloitteensa hyväksytyksi ja synnyttämään illuusion, että se marginaalinen äänestäjäkunnan osa, joka on aloitetta kannattanut, edustaisi äänestäjäkunnan mielipiteitä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

USA:n kulttuuriin kuuluvat sellaiset "hierarkkiset" organisaatiot, jossa alemmat tasot eivät tiedä mitään, yhtään mitään, mitä ylemmät tekevät ja - "todella ajavat". Alempaa kuitenkin rekrytoidaan ylemmäksi, ja sitten selitetään kokonaan uudet kuviot. Tällaisten organisaatioiden mallina ovat toimineet mm. mormonikirkko ja vapaamuurarit, mutta se on levinnyt myös politiikkaan, "tieteeseen" esimerkiksi Holmströmin MIT jne. Aiheesta kts. esime. Uskontojen uhrit ry, Pentti Maljanen: Pääsin eroon mormoneista.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

MIT ei ole aikoihin ollut oikea yliopisto: se on hölynpölytiedeharhauttamo:

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/06/v-2013...

Se kusetti härskisti NOKIAakin. Ja rvatkaapa, kuka mm. istui johtokunnassa.

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/10/nokia-...

" http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

” Ja pieni lainaus Yliopisto-lehdestä 16/2001 koskien sitä kuuluisaa MIT-yliopistoa, chomskistien "kotipesää":

"Laitos (MIT:n Pinkerin yhteistyökumppani) on määritellyt tavoitteensa viiden vuoden jaksoissa aivojen ymmärtämisen, suojelun ja luomisen aloilla. Viimeisenä tavoitevuonna 2020 on muun muassa selvitetty niin yksilöllisen kuin sosiaalisenkin tietoisuuden aivomekanismit. ... Koneet luovat ystävällismielisiä suhteita ihmisten kanssa ja voivat osallistua ihmiskunnan henkiseen elämään.

- Niin kuin ihminen ilman korkeita pyrkimyksiä on kuin tuuliajolla oleva laiva, samoin tutkimus- ohjelma ilman suuria tavoitteita heittelee sinne tänne nopeasti kehittyvän tieteen myrskyissä, instituutin johto vertaa.

Tällaista retoriikkaa viljelee japanilainen Riken-instituutti, joka toimii läheisessä yhteistyssä yhdysvaltalaisen huippuyliopiston MIT:n kanssa."

Ei se ollut niinkään tarkoitettu signaaliksi Riken-instituutista,ei SE muodosta Suomessa kauheaa vaaraa... Asioista tiedetään. myös Suomessa, vaikkei sitä lehdistä helposti huomaa. ”

Ja sitten vähän politiikkaa:

http://hameemmias.vuodatus.net/blog/3127175/kuka-p......

Ja lopuilta itse asiaan:

Nokiassa on hörhöilty näkyvästi mm. "ajattelevien tietokeniden" ja "peilineuronien" kaltaisten aivopierujen kanssa...Ja Jungner tätä paskaa tuuttasi YLEllä... Ja varoitettu on...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

" RK
26.01.2003 01:08:45
104125
Re: Lisää ihmemíehiä?

HJP kirjoitti 26.01.2003 (104058)...

>RK kirjoitti 26.01.2003 (104054)...

>>HJP kirjoitti 25.01.2003 (104046)...

>>>Olisitpas kertonut 3-5 vuotta sitten,

>>>että Sonerasta maksetaan ylihintaa

>>>ja vielä törkeää. Olet varmaan aika

>>>varakas mies (henkilö).

>>Minä ainakin toitotin tuota kurkku

>>putkella esimerkiksi erilaisilla

>>palstoilla ja taisin joissakin

>>lehdissäkin, mutta yhäti olen

>>jotakuinkin PA...Mutta jos olisin

>>silloin just UMTS-kaupan aikoihin

>>sattunut vaikka perimään lihavan

>>tukun Sonera-osakkaita,niin sitten

>>olisin todellakin nyt rikas.

>>RK

>Ai jaa! Taas jälkiviisautta. Miksi

>et käyttänyt johdannaisia, jos tiesit,

>että Soneran osakkeella on väärä arvo?

En tullut ajatelleeksikaan keinotella katastrofilla.

En osaa myöskään käyttää niitä johdannaisia.

Ja romahduksen tarkka ajankohta on tietysti arvoitus, mutta tuossa tapuksessa kuitenkin alle kaksi vuotta.

On niitä katastrofeja polittisesti vältettykin, esimerkiksi Tampereella niiden SKOPin / TAMPEL- LAN pilvenpiirtäjien rakennushanke Tampereen keskustaan. Ne olisivat mm. pahimmassa tapauksessa jääneet keskentekoisiksi ja ehkä purettaviksikin, ja miljkardeja oliosi kaatunut tamperelaisten veronmaksajien niskaan.

>Merkillistä, että vaikka maailman

>parhaat aivot parhailla tiedoilla

>miettivät pörssikurssien kehitystä

>hyvin usein onnistumatta

>arvauksissaan, niin silti aina

>ilmestyy amatöörejä, jotka

>ilmoittavat, että he tiesivät

>kehityksen etukäteen, mutta eivät

>viitsineet aikanaan ottaa miljoonia

>pois kuleksimasta. Kerro RK jotakin

>tämän hetken tilanteesta?

Jos yliopistoja ja korkeakouluja lähdetään "yksityistämään" ja viemään pörssiin, seuraa katastrofi, jonka rinnalla pankiikriisit ja sonerat ovat pikkuininää. NOKIAn konkurssin mahdollisuuteen sitä ei kannata yrittääkään verrata, sillä pienellä viipeellä myös NOKIAn tekninen romahdus olisi yksi sen seurauksista.

Että siitä vaan korvan taakse.

Keinotella en tuolla asialla aio, tuli sitten mitä tuli.

RK "

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

" ´Tekoäly´ on vähän eri asia, mutta tuon "ajattelevan koneen" mahdollisuudesta oli Hesarin vieraskynässä 6.9.2003 Nokian tutkijan Pentti Haikosen kirjoitus. Kunhan saan se jostakin linkkinä, niin siltä pohjalta tuosta asiasta olisi mahdollista keskustella. "

http://hameemmias.vuodatus.net/lue/2016/07/helsing...

http://keskustelu.skepsis.fi/Message/FlatMessageIn...

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Valistunut itsevaltius voittaa demokratian mennen tullen!

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Mutta miten se saataisiin pysymään valistuneena, kas siinäpä kysymys. Siinä kun tuppaa käymään niin, että se valistuneisuus siitä karisee ennemmin tai myöhemmin ja jäljelle jää vain se itsevaltius.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Sama ongelma koskee myös demokratiaa, jossa voitaneen suorittaa vallanvaihdos ilman väkivaltaa. Demokratiassa tuppaa valta myös keskittymään.

Ko. kommenttini oli lähinnä hypoteettinen. En havittele demokratian hävittämistä. Parempi sietää huonosti toimivaa järjestelmää kuin pyrkiä muuttamaan se kenties vielä huonompaan.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #23

Demokratiassa valta jakautuu ja aina muutaman vuoden välein päivitetään tilanne äänestämällä vapaissa vaaleissa:

"Vallan kolmijako-oppi tarkoittaa Montesquieun mukaan, että vallan väärinkäytön estämiseksi lainsäädäntövalta, tuomiovalta ja toimeenpanovalta on erotettava toisistaan.....Vallan kolmijako-oppi on perustava osa länsimaisten demokratioiden hallintomuotoa. Suomen hallitusmuodossa kolmijako-oppi otettiin käyttöön itsenäistymisen jälkeisenä vuonna 1919, mutta alkuperäisestä mallista luovuttiin ajan kuluessa kytkemällä lainsäädäntövalta ja toimeenpanovalta kiinteästi toisiinsa. Perusajatus säilyi kuitenkin edelleen uuden perustuslain esitöissä.....Parlamentarismissa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta ovat yleensä kytkettyjä toisiinsa, sillä toimeenpanevan elimen pitää nauttia lakia säätävän elimen luottamusta. Parlamentti voi siis erottaa hallituksen antamalla sille epäluottamuslauseen."
https://fi.wikipedia.org/wiki/Vallan_kolmijako-oppi

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen Vastaus kommenttiin #24

"Parlamentti voi siis erottaa hallituksen antamalla sille epäluottamuslauseen."

Ellei satu olemaan enemmistöhallituksia jotka ovat olleet käytäntönä Suomessa koko EU:n ajan.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #25

Makkonen, kyllä parlamentti voi antaa hallitukselle epäluottamuslauseen vaikka se olisi enemmistöhallitus.

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen Vastaus kommenttiin #27

Voi antaa. Näyttää käytännössä kuitenkin olevan ettei anna, vaikka hallituksen touhu olisi enemmistö kansalaisten mielestä mitä sattuu.
Koska enemmistönä olevien hallituspuolueiden senaattorien joukossa on vaikka minkä sorttisia epämääräisiä "napinpainajia", mutta lojaaleja hallituspuolueille. Ja tietysti saman henkisten äänestäjien tuella valituksi tulleina. Nykyhallituskin pysyy vallassa juuri näiden epämääräisten lojaalisella napinpainalluksella.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén Vastaus kommenttiin #35

Valkonen siis näkee, että perimmäinen ongelma löytyy äänestäjistä. Jos äänestäjät äänestäisivät oikein, hallitukset kaatuisivat useammin. Valkonen varmaan osaa perustella itselleen ja muille lyhytaikaisten hallitusten siunauksellisuuden.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #24

Suomessa vallan kolmijako voisi toimia paremmin, jos presidentin nimitysvaltaa palautettaisiin.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Teoriassa kyllä. Demokratia on tehoton, ja valta korruptoi.

Demokratian mahtijuttu on se, että toimintaa pidetään läpinäkyvänä, poliitikkoja silmätikkuna ja valtaa jaettuna ja tällä varmistetaan se, että kukaan yksittäinen törppö ei pääse aiheuttamaan valtavaa tuhoa.

Demokratian tunnettu haavoittuvuus on populismi, että vetoamalla tunneperäisesti tyhmempään väestönosaan, voi epäpätevälle saada valtaa.

Demokratian, sananvapauden ja yhteiskunnan haavoittuvuuksista voi myös keskustella, ja miettiä miten turvaisi näiden toimintaa. Rajoittaminen on huono asia, sopivat pelisäännöt olisi oikea asia.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

> Valitettavasti on pakko sanoa, että ulospääsyä tästä kuolemanspiraalista ei ole näkyvissä.

Artikkelissa jo käsiteltiinkin eri keinoja, ja niitä on kyllä varastossa muutamia. Elämme nyt jossain mielessä huonoja aikoja, ja on olemassa ilmeinen riski, että tilanne vain pahenee, mutta myös se on täysin mahdollista, että tilanne paranee jatkossa. Esitän joitain hieman positiivisempia näkökulmia asiaan.

Ensimmäinen keino on valistus. Polarisoitunut asenne on tosiaan leviämässä kaikkialle. Esimerkkiä tulee esimerkiksi Yhdysvalloista, missä perinteinen polarisoitunut kaksipuoluejärjestelmä ja negatiivisen markkinoinnin nousu ovat korostaneet tätä ilmiötä. Kaikkialla maailmassa some on vielä opetteluvaiheessa. Se luonnollisesti lisää ylilyöntejä, kun kansa opettelee uude somevaltansa käyttöä. Someasioissa voisi helposti tapahtua parannusta valistuksen ja ymmärryksen kehittymisen kautta. Suomen poiitiot voisivat myös halutessaan korostaa asiallisen keskustelun tärkeää roolia, jos haluaisivat. Kansa kyllä ymmärtää tämänkin puolen (sensaatiohaluisuutensa lisäksi). Yhteikunta voi edesauttaa järkevämoään suuntaan vievää kehitystä kehittämällä politiikan toimintatapoja enemmän järkikeskustelua tukevaksi.

Myös media voi mennä itseensä. Tietenkin media tekee sitä, mitä kansa haluaa, mutta ehkä mediakin sivistyy kansan sivistyessä. Ja Suomessa valtion omistama media voi tietenkin aina ottaa hieman asiallisemman asenteen kuin mitä kaupallisesti tuottoisin (katsojia kosiskeleva ja kuokuttava) asenne olisi.

Tälalisen fiksumman käyttäytymisen soisi leviävän myös kasnsanedustajiin saakka. Mainitsit että "koko niin sanottuun poliittiseen luokkaan kohdistuu yhä suurempi epäluottamus, pilkka ja halveksunta". Ehkä syystä. Ehkä kansanesustajat ovat syyllisiä politiikan nykytilaan siinä missä sensaatioita etsivä kansa ja sensaatioita tarjoava mediakin. Päätöksenteon ja keskustelun vieminen kabinetteihin ei ole demokratiassa mikään ratkaisu. Oikea tyyli on palauttaa politiikan teko asiallisemmille raiteille - vaikkapa valistuksen ja ryhtikampanjan kautta.

Toinen keino voisi olla suora demokratia ja demoratian lisääminen yleisesti. Artikkeli antoi suoran demokratian vaikutuksista kielteisen kuvan. Suoralla demokratialla voi kuitenkin olla myös positiivisia vaikutuksia. Tunnetusti valta voi myös lisätä vastuullisuutta. Sveitsi ei ole tunnettu epästabiilista kohupolitiikasta, vaan enemmänkin suuresta vakaudesta. Suora demokratia voi siis olla myös ratkaisu, eikä välttämättä ongelma, niin kuin artikkelissa oletettiin.

Demokratia (edustuksellinenkin) voi lisätä vastuullisuutta myös paikallistasolla. Osan nykyisistä ongelmista, joita kuvasit ilmauksella "kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään", voi katsoa johtuvan siitä, että kansa kokee menettäneensä mahdollisuutensa vaikuttaa harjoitettuun politiikkaan (Euroopassa vallan katoaminen EU:n kabinetteihin on yleinen kritiikin aihe). Demokratiaa ja kansan luottamusta siihen voisi tässä parantaa antamalla kansalle lisää mahdollisuuksia vaikuttaa. Tämä voisi tapahtua palauttamalla päätöksentekoa suljetuista kabineteista ja lobbarikokouksista kansalle.

Tähän liittyy myös mahdollinen vallan palauttaminen paikalliselle tasolle, eli EU:sta valtioille, ja valtioissa paikallistasolle. Suomessahan paikallistason demokratiaa ollaan nyt ajamassa alas maakuntauudistuksen myötä. Tälläkin voi olla vaikutuksensa siihen, miten paljon kansa kokee politiikan olevan kansan tahdon mukaista. Ja tämä vaikuttaa siihen, luottaako kansa politiikkaan vai ei. Valta voi myös lisätä vastuuta, ja vähentää kapinamielialaa ja kaiken kääntymistä tappelevien julkkisten sirkukseksi.

Yhetenvetona siis: valistus ja demokratian toimivuuden lisääminen voivat vähentää "avoimuuden" (polarisoituminen, kabinetisoituminen, some) aiheuttamia negatiivisia ilmiöitä.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

Jos USA:ssa tulee todellisia sisällöllisiä vaihtoehtoja, se luo ja parantaa demokratiaa. Tämän asti on ollut vain kaksi eri pakettia ja etikettiä.

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Vetoaminen Sveitsin esimerkkiin, jota postaukseni kommentoijat ovat käyttäneet perusteluna suoran demokratian toimivuudesta, pakottaa – tai provosoi – minut pariin vastahuomautukseen.

Ensinnäkin, vaikka vetoaminen kunkin kansan erityiseen historiaan ja jopa niinkin epämääräiseen käsitteeseen kuin kansanluonteeseen onkin kutakuinkin latteaa ja pinnallista, ei sitäkään tässä tapauksessa kannata kokonaan nonchaleerata. Sveitsin irrottautuminen Saksalais-roomalaisesta keisarikunnasta jatkui kylläkin vielä vuosisatoja Valaliiton perustamisen jälkeen eikä itse valakaan tainnut olla mikään itsenäisyysjulistus sellaisena kuin sen nykyään ymmärrämme, mutta silti Sveitsi on varsin omintakeinen paikka (kuten maassa viisi vuotta asuneena voin todistaa), ja on varmasti niin, että se mikä toimii Sveitsissä ei välttämättä toimi muualla.

Toiseksi, ja edellä olevaan liittyen, kommentoijien käsityksenä näkyy olevan, että Sveitsin vakaus olisi nimenomaan seurausta suorasta demokratiasta (joka ei ole Sveitsissä aivan niin suoraa kuin he luulevat, kts. seuraava kappale). Yhtä hyvin voi olla, että Sveitsi on pysynyt vakaana suoran demokratian elementeistä huolimatta, ja että sitäkin siis uhkaavat samankaltaiset polarisaatiovaarat kuin havaitsemme muualla. Ehkä Sveitsi välttää ne, ehkä ei.

Kolmanneksi, Sveitsin järjestelmä ei ole todellakaan sanan varsinaisessa merkityksessä puhdas suora demokratia. Paikallista tasoa lukuun ottamatta (enkä ole ihan varma paikallistasostakaan nykyään) sielläkin on edustuksellisen demokratian elimet, jotka tekevät ylivoimaisen valtaosan lakeina ja muina säännöksinä voimaan tulevista poliittisista päätöksistä ja päättävät julkisista menoista ja tuloista. Kansanäänestykset, joiden muodossa suoraa demokratiaa sovelletaan, vain täydentävät tätä järjestelmää, ja vain keskeisimmistä asioista kuten perustuslakien muuttamisesta kansanäänestys on pakko järjestää. Kansanäänestysten tulosten sitovuuskaan ei ole kovin merkityksellinen asia verrattuna muiden maiden neuvoa-antaviin kansanäänestyksiin, sillä tosiasiassa neuvoa-antava kansanäänestyskin on ”sitova”, kuten tiedämme omasta kokemuksestamme, erinäisissä EU-maissa järjestetyistä EU:n perustamissopimusten muuttamista koskeneista kansanäänesyksistä ja viimeksi vaikkapa Brexit-äänestyksestä.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Sveitsiä ei varmaankaan voi käyttää myöskään esimerkkinä siitä, että suoran demokratian käyttö ja kantonitasoisen päätöksenteon käyttö johtaisivat siihen, että demokratia kärsisi "avoimuudesta" ja polarisoituisi jne.

Avoimuudessa ja suorassa vaikuttamisessa (vaalit, some) on siis puolensa ja puolensa. Demokratia voi toimia vain jos kansa ymmärtää mistä se päättää. Muuten ollaan somen, median ja poliitikkojen järjestämän mielikuva- ja sensaatiosirkuksen armoilla.

Käyttäjän ilkkasiren62 kuva
Ilkka Sirén

#8
Kiitos Antti Kuosmanen. Tämä kommenttisi oli informatiivinen ja sen painoarvoa lisää se, että sen esittää ammattinsa puolesta Sveitsin poliittiseen järjestelmään perehtynyt henkilö, joka on lisäksi asunut maassa useamman vuoden.

Populistiseen demagogiaan sisältyy aina väittämiä, jotka eivät sittenkään pidä paikkaansa. On hyvä, että niiden alas ampumiseen osallistuu henkilö, jonka uskottavuus on osoitettavissa.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

USA:ssa on joka vaalien yhteydessä osavaltioiden kansanäänestyksiä paikallista laeista, siellä voi olla hyvin "kovia" asioita kuten vaikka kannabiksen salliminen, homoavioliitot ja muut perhelait, jopa ulkomaalaisten muuton rajoittaminen on ainakin Arizonassa ollut esillä, joskin siihen kyllä Korkeimman oikeuden eli Perustuslakituomioistuimenkin kantaa odotel- tiin. Noin voidaan säätää valtakunnallisiakin lakeja, mutta ne täytyy hyväksyä joka valtiossa erikseen joko näin tai edustuksellisten lainsäätäjien toimesta. Tämä ei ole muuttanut poliittista järjestelmää. Näistä laeista tappelevat puolueiden sijasta usein uskonlahkot.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Mitä mieltä evp. suurlähettiläs Antti Kuosmanen on poliittisen päätöksenteon vaikutuksesta suoraan myös kansalaiskeskustelun tasoon? Olen itse sitä mieltä, että jämäkkyys ja tosiasioiden tunnustaminen paasikiviläisittäin pitäisi olla kaikkien poliitikkojen ohjenuora edelleen. Poliitikot johtavat myös kansalaiskeskustelua omilla julkilausunnoillaan, eikä heidän vastuuta voi vähätellä yhteiskuntakulttuuria ajatellen. Tällä aikakaudella on tietynlainen avoimuus vielä tärkeämpää poliitikoilta kuin koskaan ennen johtuen sosiaalisen median voimasta. Jos ollaan vain hiljaa ja kusi sukassa eikä siis tiedoteta mitään kansalaisille, niin se herättää enemmän epäilyjä ja hämmenystä kansalaisten keskuudessa kuin mikään muu vastaava tiedotuksellinen linjavalinta, koska olemme siirtyneet sosiaalisen median aikakauteen eikä totalitaristinen tiedotusoppi enää toimi tällä aikakaudella. Taloustieteen nobelistin Bengt Holmströmin muotoilu oli Hesarin haastattelussa vanhoollista ajattelua, eikä se sovi tämän ajan tiedotuslinjaksi yhteiskunnallisella toimijalla. Toisaalta se ei poista poliitikoilta vastuuta pitää linjakkaampaa tiedotusta eikä olla julkisesti patsastelemassa vain mediahuomion takia. Kaikki mediajulkisuus on lopulta käännettävissä eduksi, mutta näin asia ei ole puoluetasolla kun kannatus saavuttaa tietyn osuuden kansan piirissä. Etenkin suurimpien puolueiden on pakko olla Suomessa varauksellisempia ja vähän hitaampia tiedottajia, koska marginaalit ovat pieniä gallupeissa. Vihreät puolestaan voivat vielä irroitella, mutta julkiset irroittelut asettaa vihreät pysyvämmin keskisuureksi puolueeksi.

Hieno mieto puolustuspuheenvuoro kuitenkin tässä Puheenvuorossa oli Holmströmin ajattelua kohtaan.

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Minulla ei ole mitään Kimmo Hoikkalan peräänkuuluttamaa poliitikon eräänlaista suoraselkäisyyttä vastaan (vanhanaikainen termi tosin). Päinvastoin.

Poliitikon on kuitenkin onnistuakseen (toisin sanoen tullakseen valituksi) päästävä kahden kynnyksen yli: 1) saatava viestinsä riittävän suuren joukon huomioon, 2) saatava riittävän suuri osa tuosta joukosta hyväksymään se niin innokkaasti että äänestävät häntä. Sama kynnys on edessä seuraavissa vaaleissa ja sitä seuraavissa, jos kohta kynnys 1 saattaa madaltua, jos hyvin on mennyt.

En ole vakuuttunut, että Hoikkalan kuuluttamalla ihanneprofiililla varustettu poliitikko on vahvoilla näiden kynnysten edessä. Poliitikon sanoma ei voi kovin radikaalisti poiketa siitä, mitä kansa on valmis kuulemaan.

P.S. olen muuten ollut pienissä vaikeuksissa tittelini kanssa kun en kehtaa käyttää piispoille ja professoreille kuulema varattua emeritusta ja evp. tuntuu jotenkin kuuluvan eversteille. Jotain muuta arvokkaalta kuulostavaa olisi siis keksittävä.

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Vahvan reaalitodellisuuden omaava poliitikko ei ehkä tosiaan saavuta niin helpolla kannatusta ja tältä osin demokratian rakenne on pielessä. Poliitikoilla on kuitenkin valta vaikuttaa myös kansalaisten sivistyksen tasoon!

Joo ja heitin evp kevennyksenä, kun olen käyttänyt kai itsekin joskus titteliä evp metallimies, mutta tuo oli uutta tietoa, että ette saa käyttää evp-titteliä, joka on hieman outo juttu eli miksi kirjoittaa sulkuihin eläkkeellä?

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Olen tuumaillut, että demokratian haavoittuuden populismille kun tiedostaa, voisi jokin semmoinen käytäntö toimia, että poliittisissa päätöksissä pitäisi olla se looginen päättelyketju esillä.

Nähdäkseni populismissa oikaistaan suoraan johtopäätöksiin mitä pitäisi tehdä ja vedotaan tunneperäisyyteen. Tunteet toimii nopeammin kuin järki.

Toisekseen ihmisiä ohjaa politiikkaan vaikka jokin asia mikä vaivaa ja muutostoive. Tämä pitäisi jotenkin muotoilla:

1. Mikä oikein riivaa?
2. Mitä asialle pitäisi tehdä, että riivaus poistuu?

Jaan yhteisiäkin näkemyksiä jonkun... radikaalin kanssa mutta toimintatavan oikeellisuus on tärkeätä. Tätä voisi kutsua vaikka "Poliittisen päätöksenteon, poliittikkojen ja mielipiteiden kirjoittelun verifioinniksi".

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

On tietenkin mahdollista että suomalaiset vain ovat keskimäärin tyhmempiä ja sivistymättömämpiä kuin sveitsiläiset ja tulisivat äänestämään väärin suorassa demokratiassa kuten tyhmät britit ja jenkit.

Käyttäjän mauritem kuva
Mauri Temisevä

Kiitos Antti Kuosmanen hyvästä, ajattelua lisäävästi blogista. Yhdysvalloissa on valitettavasti meneillään vahva polarisoituminen, joka näkyy melkein kaikilla elämän aloilla. Sama kehitys on leviämässä Eurooppaan ja Suomeen. Medialla on oma osuutensa tässä polarisointikehityksessä,koska nykytrendin mukaisesti se nostaa esille vastaikkainasettelua.
Politiikassa on kuitenkin pystyttävä kompromisseihin ja sovittelemaan eri näkökantoja. Kun kaikki alusta alkaen julistetaan eri foorumeilla omaksi kannaksi, kompromissien teko vaikeutuu.
Holmströmiin kohdistettu kritiikki on irrotettu asiayhteydestä ja on osin kohtuutonta.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Hieno kiteytys, Antti Kuosmanen! Yksi osatekijä kehitykseen on mielestäni kulttuurinen umpikuja. Uusia tavoitteita ei kerta kaikkiaan ole, ja poliittisen koneiston tärkein (ja suurelta osalta julkilausumaton) tehtävä on päättää, missä järjestyksessä vanhoja, jo saavutettuja tavoitteita ajetaan alas.

Tällaisessa tilanteessa politiikka muuttuu savun ja peilien kanssa puuhailuksi.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Blogiteksti oli ansiokasta avoimuuteen ja demokratiaan liittyvää analyysia. Johtopäätökset jäivät tekstissä hieman hämärämmiksi. Sisältyykö tähän blogikirjoitukseen joitain suosituksia meille suomalaisille (tai muille) siitä, miten asioita tulisi jatkossa hoitaa, jotta ongelmilta vältyyyäisiin? Tai varoituksia siitä, mikä voi olla edessä jos asiat hoidetaan väärin?

Suora demokratia esitettiin kyllä selvästi suuntana, johon edustuksellisesta demokratiasta ei tulisi siirtyä. Mutta toisaalta edustuksellisenkin demokratian vakavat ongelmat todettiin. Sisältääkö tuo sellaisen piilo-oletuksen, että edustuksellista demokratiaa pitäisi kehittää vielä "edustuksellisempaan" (eli välillisempään, etäisempään, suljetumpaan) suuntaan? Jos nåin, miten tämä tapahtuisi? Siirtyisikö osa vaalien välillä tapahtuvasta hallituksen ja eduskunnan toiminnasta kabinetteihin, joista tulokset tuotaisiin kansan keskusteltavaksi vasta joskus vaalien alla?

Tuollainen malli tarjoaisi tietenkin työrauhaa kompromisseja viilaaville poliitikoille, tai omaa agendaa ajaville neljän vuoden enemmistöhallituksille. Toisaalta nytkin hallituksilla on tunnetusti ensin kuherruskuukausi, jonka jälkeen pari vuotta aikaa tehdä kipeitäkin päätöksiä, minkä jälkeen ne ehkä siirtyvätkin jo vaalibudjetin valmisteluun. Hallituksilla on siis aikaa toimia myös somen, median ja opposition sitä vastustavaa liikehdintää vastaan, kunhan saavat aikaiseksi jotain hyvänä pidettyä seuraaviin vaaleihin mennessä. Vaikka kaikenlaista rähinämäistäkin keskustelua on, se ei Suomessa kaada hallituksia.

Tässä voisi väittää, että Suomen viimeaikaisten hallitusten avainhankkeet ovat enimmäkseen kaatuneet hallitusten omaan saamattomuuteen, eivät niinkään siihen, että nuo vastustavat liikehdinnät olisivat hankkeet kaataneet. Ehkä somen, median ja avoimuuden syyllistäminen onkin tässä mielessä Suomessa jo hieman ylilyövää. Yhdysvalloissa tilanne voi olla hieman toinen, sillä siellä politiikan polarisoituminen on paljon selvempi ilmiö.

Mutta vielä takaisin kysymykseen. SIsältyikö tähän suosituksia siitä, miten suomalaista politiikan tekoa pitäisi muuttaa?

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Itse tulkitsin Kuosmasen puheenvuoron mietona puolustuksena Holmströmille ja siinä hän onnistui mielestäni diplomaattisin sanakääntein hienosti.

Olen miettinyt itsekseni, että monet poliitikot haluavat tehdä politiikalla lisää politiikka eli ikiliikkuja on tavallaan keksitty. Politiikalla ei ole taipumusta tosiaan tehdä itseään tarpeettomaksi vaan lähinnä päinvastoin.

Politiikka voitaisiin silti tehdä kokolailla tarpeettomaksi, jos poliittista tahtoa olisi riittävästi ja kansan sivistystaso hyvin korkealla nykyiseen yhteiskuntaamme verrattuna.

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Noin minäkin kirjoituksen tulkitsin, Holmströmin puheenvuoron positiivisia puolia esiin nostavana. Sekään ei ole valitettavasti täysin selvä, mitä Holmströn tarkasti ottaen kannanotollaan tarkoitti. Kuosmasen blogikirjoitus kyllä valotti tuotakin puolta vähän lisää.

Suositeltu suunta jäi molemmissa tapauksissa hieman epäselväksi, joten jäin vielä kaipaamaan tarkennuksia. Ne eivät tietenkään ole välttämättä tarpeen, van myös vapaamuotoinen kekustelu, ilman selviä suosituksia on ok.

Koska kyse on yhteiskuntamme kehityksen kannalta merkittävästä asiasta, on toivottavaa, että keskustelu näistä asioista jatkuu. Politiikka on selvästi muuttumassa kuvailtun uuteen suuntaan, ja muutos on merkittävä, mutta selvästikään meillä (puolueilla, yksittäisillä henkilöillä) ei ole vielä vakaata käsitystä siitä, miten yhteiskunnan kannattaisi vastata noihin haasteisiin.

Käyttäjän PetriHmlinen1 kuva
Petri Hämäläinen

Erittäin hyvä kirjoitus.

Medialls tulisi olla yhteiskunnassa ymmärtävä ja yhdistävä rooli. Nyt meillä on valitettavasti täysin yksipuolinen, kärjistävä ja agendajournalismiin taipuvainen media, joka suosii vain yhtä poliittista näkökantaa (vihervasemmisto). Tämä tuhoaa lopulta yhteiskunnan koheesion ja luottamuksen yhteiskunnan rakenteisiin.

Käyttäjän ristojkoivula kuva
Risto Koivula

" Jos ymmärsin Holmströmin teesit oikein – ja varaus on tehtävä, sillä ne ovat minulle välitty- neet vain haastattelun laatineen toimittajan sanoin – hän katsoo, että avoimuudessa on menty niin pitkälle, että kansa on menettänyt luottamuksensa poliittiseen järjestelmään. Luottamus on mennyt, koska poliitikot ovat siinä määrin julkisuuden valokeilassa, että he eivät pysty tekemään kompromisseja missään asioissa karkottamatta äänestäjiään. Herää kysymys, miksi juuri kompromissit, jotka vaativat jonkinlaista tinkimistä omista, maksimaallisista tavoitteista, johtavat äänestäjien luottamuksen/kannatuksen menettämiseen. "

Kuinka monelle poliittikolle meidän järjestelmässä se edustajanpallin uusiminen lopultakaan on kaikista täyttymyksistä edottomasti korkein - eikä se yli mene vaikkapa mojova virkapaikka, suuryrityksen johtajanpaikka tai eurovirka, sitä mehevämpi, mitä härskimmän ja yllättävämmän kertapetoksen on tehnyt äänestäjilleen?

Puoluekin siitä vähän kärsii, mutta puolueessapannan uusi mato onkeen ja uusi broileri "kasvamaan korkoa"...

Tuollainen Hölmströmin epäluulo koskee soineja ja haakraisia, mutta ei tunnelihannoja, suvianneja, ei toukomettiäisiä, ei pyryharakoita...

Hölmström ei ole ollut päättäjänhommissaan esimerkiksi Nokiassa ainakaan yhtään sen parempi kuin joku polittikko, vaikka Ollila, joka nostettiin sinne heti opiskelijapoliikkona palkintona polittisesta manööveristä yhdessä Thoman Zilliacuksen kanssa, toinen oli SYLin, toinen HY:n ylioppilaskunnan puheenjohtaja, muistaakseni.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Hyvää pohdintaa Antti Kuosmaselta. Ns. suoran demokratian ongelma on polarisoituminen ja alttius demagogialle ja kansankiihotukselle, monimutkaiset asiat pelkistyvät liikaa joko-tai vaihtoehdoiksi. Demokratian edustuksellisuus suodattaa pois ääriajattelua.

Käyttäjän haanpaa kuva
Harri Haanpää

On kyllä ihan vissi pointti siinä, että päätöksiä tekemään valitaan joukko edustajia, jotka sitten myös perehtyvät käsittelyssä oleviin asioihin.

Kuvitellaan vaikkapa, että sote-uudistuksesta järjestettäisiin kansanäänestys. Kuka muka jaksaisi kahlata tuhansia ja tuhansia sivuja valmistelumateriaalia edes yrittääkseen ymmärtää, mistä on kyse? Tai miten muuten näkemyksen muodostaisi?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Eniten demokratiaa halveksitaan federalistien piirissä joka Suomessa käsittää lähinnä kokoomus-vihervasemmistosiipeä. Kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi haluavat ajaa Euroopan konkurssiin ja luoda Uuden Uljaan Maailman jossa ei demokratiasta saa enää edes puhua.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Kun nyt otit puheeksi, Makkonen, niin juuri sinun edustamiesi tahojen takia en kannata ns. suoraa demokratiaa. Suurta osaa ihmisistä on sopivassa tilanteessa liian helppo vetää sellaisten aatteiden matkaan, jotka ovat tuhoisia niin demokratialle, oikeusvaltiolle, sananvapaudelle kuin viime kädessä koko ihmisyydelle. "Kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi", arvaa ketkä käyttivät juuri noita sanoja 1930-luvulla?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"Kansainvälinen kapitalismi ja sosialistinen internationalismi"

EU:n perustuksiin kuuluvat pääomien vapaa liike veroparatiiseihin ja halpatyöntekijöiden liike polkemaan palkkoja halvemmista EU-maista kalliimpiin EU-maihin, siinä kapitalismi ja sosialismi löivät kättä Euroopassa. Suomessa on puoli miljoonaa työtöntä tai alityöllistettyä ja vaaditaan Euroopan ulkopuolelta lisää halpatyövoimaa, sairaaksi on mennyt taloudenpito, veronmaksajat loppuu ja kustannukset kasvaa.

Käyttäjän PekkaNrnen kuva
Pekka Näränen

Makkonen, ketkä käyttivät noita sanoja 1930-luvulla? Jätä liirumlaarumit ja vastaa tuohon, tiedät kyllä! Etkö uskalla tunnustaa (ruskeaa) väriä?

Käyttäjän juholaatu kuva
Juho Laatu

Tuohon korttiin on tunnetusti aika vaikea vastata. :-(

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

EU on monessa suhteessa kuin Neuvostoliitto.

Käyttäjän haanpaa kuva
Harri Haanpää

Varsin samankaltaisia ajatuksia esittää myös Torbjörn Kevin viime sunnuntain HBL:ssä. https://www.hbl.fi/artikel/oppenhet-inte-problemet/ Nämä seuraavat kommentit ovat osin Kevinin referointia, osin omaa pohdintaani.

Ongelma on ennemminkin nykyinen oletus siitä, että poliitikon on oltava 24/7 valmiina vastaamaan. Tämä on saanut alkunsa joskus 1990-luvulta.

Avoimuus sinänsä ei ole ongelma, sehän oli hyvinkin tarpeellista 1970-luvun kunnallisten hyväveliverkostojen tuulettamiseksi. En mitenkään osaa pitää ongelmana, että nykyään esimerkiksi kunnalliset ja eduskunnalliset esityslistat ja pöytäkirjat löytyvät nykyään netistä.

Sen sijaan jatkuvan läsnäolon vaatimus on vienyt politiikasta hitauden, jota tarvitaan, sillä yhteiskunta on mutkikas kapine. Sen on korvannut sosiaalisessa mediassa eräänlainen jatkuva provokaatio; yhä uudet Twitter-kohut tulevat ja menevät, ja kollektiivinen pöyristyminen voi olla ohi jopa tunneissa. Keskustelu populistisoituu, eikä nasevia sutkauksia palkitsevassa ympäristössä ole mahdollista käydä millään lailla vivahteikasta yhteiseen ratkaisuun tähtäävää keskustelua, vaan lähinnä julistaa selkäytimellä omien arvojen karikatyyriä.

Nykyisessä sosiaalisessa mediassa provokatiiviset kommentit leviävät laajalle, ja viha on viraalinen tunne. Tutkitustikin äärilaitojen europarlamentaarikoilla on enemmän seuraajia kuin poliittisen kentän keskivaiheille asettuvien.

Kun nykymuotoinen sosiaalinen media levittää herkimmin kärkeviä ja kompromissittomia näkemyksiä, mikä voima voisi ohjata poliitikkoja keskustelemaan asioista rauhallisesti ja ratkaisukeskeisesti, tai millä foorumilla sellaisia keskusteluja edes voitaisiin käydä?

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

"mikä voima voisi ohjata poliitikkoja keskustelemaan asioista rauhallisesti ja ratkaisukeskeisesti, tai millä foorumilla sellaisia keskusteluja edes voitaisiin käydä?"

En ole nähnyt edes yritystäkään vuorovaikutteiseen keskusteluun, politiikka on ollut koko EU:n ajan sanelupolitiikkaa jossa ei ole vaihtoehtoja, toisaalta EU:n aikana ei edes ole ollut Suomessa vaihtoehtoja ennen perussuomalaisia. Trump ja brexit sekä sosiaalidemokraattisten puolueiden katoaminen kartalta Euroopassa pakotti uusliberalistit puolustukseen jossa ainoa keino voittaa on demokratian hävittäminen koska eurooppalaiset eivät hyväksy sanelupolitiikkaa.

Käyttäjän haanpaa kuva
Harri Haanpää

EU on kyllä mielenkiintoinen esimerkki tässä yhteydessä. Ymmärtääkseni europarlamentissa keskusteluilmapiiri ei ole lainkaan yhtä tulehtunut kuin monissa kansallisissa parlamenteissa. Johtuisiko tämä siitä, että edustajat valikoituvat sinne tiukemman seulan läpi — vai kenties siitä, että 24/7-julkisuuden paine ei kohdistu sinne samalla paineella kuin kansanedustajiin?

Käyttäjän jannekejo kuva
Janne Kejo

Katso alla linkitetyn dokumentin sivulta 96 lähtien... Nykyistä parempi systeemi olisi valita eduskunta arpomalla eikä vaaleilla.

Suomalaisen toisinajattelijan puheenvuoro 2016-2017

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset