Saako naisia neuvoa varomaan?
Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Mari Rantanen on moraalisesti suuttunut (kts. hänen blogikirjoituksensa US Puheenvuorossa 19.7.2018) siksi, että joku, vieläpä nainen, on neuvonut tyttöjä olemaan pukeutumatta liian houkuttelevasti ja paljastavasti ulos mennessään. Hänen mielestään on aivan uskomatonta, että tyttöjä tällä tavalla syyllistetään ahdistelluksi joutumisesta.
Valtuutettu Rantasen sananvalintoja tarkemmin katsomalla selviää, että hänen ärtymyksensä aiheuttaja ei pääasiallisesti kuitenkaan ollut tuo kehotus sinänsä, vaan se, että kehottaja oli viitannut jollain tavalla maahanmuuttajamiehiin erityisenä riskinä. Rantasta kuohuttaa se, että suomalaisten naisten ja tyttöjen pitää varoa juuri näitä. Taka-ajatus, tai ehkä se ei ole niin takanakaan, on, että maahanmuuttajamiehet ne nimenomaan ahdistelevat ja raiskaavat ja että heistä on siis päästävä eroon. Ohitan tässä kuitenkin tuon ulkomaalaisvastaisuusaspektin, sillä naisille annettu varovaisuuskehotus on aiheuttanut ristiriitoja sellaisenaankin, feministisestä näkökulmasta.
Ärtyminen, etten sanoisi raivostuminen siitä että joku julkeaa varoittaa naisia asettamasta itseään vaaranalaiseen asemaan omalla käyttäytymisellään, ei ole uutta. Itse muistan vielä hyvin esimerkiksi vuonna 2003 vuoden poliisiksi valitun konstaapeli Marja Vuennon tapauksen. Tämä poliisi oli ansainnut meriittinsä nimenomaan naisiin ja lapsiin kohdistuneiden rikosten tutkijana. Hän erehtyi jossain haastattelussaan antamaan sellaisen neuvon, että naisten ei kannattaisi lähteä yömyöhällä kännissä tuntemattomien miesten matkaan. Siitä syntyi hirveä äläkkä, ja juuri samalla teesillä kuin valtuutettu Rantanen käyttämä: että naisilla on luovuttamaton oikeus pukeutua ja käyttäytyä juuri niin kuin halusivat ja että tällaisella neuvolla heistä tehdään osasyyllisiä rikokseen, joka heihin voi kohdistua.
Tapasin Vuennon sattumalta seuraavana vuonna Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa olin viran puolesta vastaanottamassa Thaimaan tsunamissa surmansa saaneita vainajia. Puhuimme lyhyesti tästä asiasta, joka oli silloin vielä tuoreena niin hänen kuin minunkin mielessäni. Siksi kai se tuli nytkin mieleeni.
Ensinnäkin, onko se jotenkin yksilön oikeutta loukkaava, että häntä kehotetaan välttämään käyttäytymistä, joka lisää hänen riskiään joutua rikoksen uhriksi? Syyllistetäänkö hänet silloin jo etukäteen, jos hän sitten joutuu rikoksen uhriksi, koska ei ole tällaisista varoituksista välittänyt? Onko niin, että jotkut rikokset ja jotkut potentiaaliset uhrit ovat sellaisia, että saa varoittaa, jotkut muut eivät?
Ihan tavallista on, että varoitetaan taskuvarkaista, autovarkaista tai ilkivallasta. Aika tavallista on, että varoitetaan menemästä alueille, joilla tiedetään olevan kasvanut riski joutua ryöstetyksi, tai jopa kaapatuksi terroristisessa tai muussa tarkoituksessa. En ole koskaan kuullut kenenkään, feministienkään, väittävän, että tällaiset varoitukset tekisivät kenestäkään, edes naisista tai tytöistä, osasyyllisiä, jos he tällaisten rikosten uhriksi joutuvat. Mutta jos se rikos on naisen (tai tytön) häirintä, ahdistelu tai raiskaus ja jos syyllinen on saanut siihen yllykettä uhrin omasta käyttäytymisestä, oli kyse pukeutumisesta, kännistä tai muusta sellaisesta, silloin tällaisen kohtalon välttämiseksi annetut neuvot loukkaavatkin feministien mielestä naisen luovuttamattomia oikeuksia.
Eihän se oikeudellisesti muuta tilannetta miksikään, että uhri on tyhmyyttään tai (omasta mielestään) luovuttamattomia oikeuksiaan toteuttaakseen kasvattanut riskiä joutua rikoksen uhriksi. Tekijä on silti syyllinen ja uhri on syytön, vaikka onkin faktisesti myötävaikuttanut uhriksi joutumiseensa. Rikollisen on kuitenkin helpompi löytää uhrikseen se joka ei varo kuin se joka varoo. Sitä eivät mitkään oikeudet, olivat luovuttamattomia tai muita, muuksi muuta.
Kaikkein tärkein ja minun mielestäni kaiken muun yli käyvä näkökohta, joka puhuu varovaisuuden ja varomaan kehottamisen puolesta, on kuitenkin rikoksen aiheuttama kärsimys ja trauma. Pienempikin rikos, jopa taskuvarkaus, on traumaattinen kokemus, mutta siitä sentään yleensä pääsee yli. Raiskaus ja ylipäänsä väkivalta voivat aiheuttaa trauman (ja tietysti myös fyysisen vamman), josta ei toivu koskaan, ja sen tiesi neuvojaan esittäessään konstaapeli Vuento, joka oli ollut paljon tekemisissä raiskausten ja muun naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa.
Ehkä kuitenkin on parasta ottaa onkeensa eikä enää neuvoa naisia siitä, miten voi omilla toimillaan pienentää riskiä joutua ahdistelun, häirinnän ja raiskauksen uhriksi. Jos ja kun sellaista tapahtuu ja osoittautuu, että tekijä on löytänyt uhrin tämän oman käyttäytymisen takia, täytyy sitten vain todeta, että naisilla on luovuttamaton oikeus käyttäytyä juuri kuten haluavat. Yhteiskunta ei kuitenkaan voi kaikille järjestää henkivartijaa.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Lutkamarssi
Vuosittain tällainen marssitaan suomessakin.
Ilmoita asiaton viesti
On täysin eri asia varoittaa naisia törttöilemästä umpikännissä jossakin hämärillä kujilla kuin jostakin pukeutumisesta tavallisella päivän valolla julkisella paikalla. Varsinkin kun filmipoikki -känniläinen nainen voi olla hyvinkin aktiivinen ja ”yritteliäs” – eikä muista asiasta jälkeenpäin yhtään mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Eikös mistä tahansa saa varoittaa, jos varoitus on aiheellinen?
Ei se tarkoita rikollisten hyväksymistä tai heikennä kamppailua rikollisuutta vastaan.
Voidaanhan sitä varoittaa vaikkapa suojatielle astumisesta, kun kadulla ajaa autoja, vaikka jalankulkija onkin etuoikeutettu siinä kohden.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä tuon sitaatin olet ottanut?
Ilmoita asiaton viesti
Nämä kaksi esimerkkiä eivät taida olla yhteismitallisia keskenään.
”Ihan tavallista on, että varoitetaan taskuvarkaista, autovarkaista tai ilkivallasta.”
Nämä ovat ilkivaltaa, näpistyksiä tai varkauksia, jotka kohdistuvat kenen tahansa kansalaisen omaisuuteen.
”…onko se jotenkin yksilön oikeutta loukkaava, että häntä kehotetaan välttämään käyttäytymistä, joka lisää hänen riskiään joutua rikoksen uhriksi?”
Tämä taas liittyy henkilöön kohdistuvaan, vahingoittamaan tarkoitettuun tekoon, siis ihmisen oikeuteen oman hengen ja ruumiin koskemattomuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
Tuo ero tietysti on totta, mutta se ero ei ole mitenkään relevantti ajatellen perussanomaa siitä, että riskistä varoittaminen on aivan suotavaa, tyyliin: ”Harlemiin ei kannata mennä öiseen aikaan yksin kävelemään.” Tuolloin riski kohdistuu useinkin nimenomaan ruumiin koskemattomuuteen (miehen tai naisen) ja se on aivan todellinen, vaikka sinne kävelemään pyrkivä kuinka inttäisi, että se on hänen oikeutensa.
Muuan hollantilainen kolleegani kertoi asuneensa aiemmin jonkin aikaa Bogotassa ja kun hän oli kertonut siellä työtovereilleen, että mielellään lenkkeilisi iltaisin kotinsa lähistöllä, niin häntä neuvottiin jättämään rannekellonsa pois ja pukeutumaan ihomyötäisiin taskuttomiin trikoohousuihin, lenkkareihin ja kireään T-paitaan. Jokainen voi silloin kaukaakin havaita, ettei hänellä ole mitään ryöstettävää. Voit olla varma, ettei hän protestoinut noita neuvoja vastaan.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kyllähän riskien hallintaa olisi hyvä tehdä.
Riskialtista on ainakin se jos:
-Liikkuu yksin eikä porukassa
-Porukassa on vain saman sukupuolen edustajia eikä sekaisin miehiä ja naisia
-On kännissä eikä selvinpäin
-Heiluttelee rahatukkua, kultakelloa, kameraa jne. kuin että olisi kaikki kiinni ja piilossa niin ettei lähde mukaan kun joku vähän tönäisee
Ilmoita asiaton viesti
”Perussuomalaisten kaupunginvaltuutettu Mari Rantanen on moraalisesti suuttunut (kts. hänen blogikirjoituksensa US Puheenvuorossa 19.7.2018) siksi, että joku, vieläpä nainen, on neuvonut tyttöjä olemaan pukeutumatta liian houkuttelevasti ja paljastavasti ulos mennessään. Hänen mielestään on aivan uskomatonta, että tyttöjä tällä tavalla syyllistetään ahdistelluksi joutumisesta.”
Ymmärrän sen että Mari Rantanen on moraalisesti suuttunut.
Se että onko hän suuttunut siksi, kuten plogisti väittää että joku, vieläpä nainen, on neuvonut tyttöjä olemaan pukeutumatta liian houkuttelevasti ja paljastavasti ulos mennessään.
Minä epäilen että suuttumusta aiheutta se, että Suomalaista naista neuvotaan pukeutumaan siten, kuten koraanissa ohjeistetaan..
Kuuluuko tällainen ohjeistus Suomalaiseen kulttuuriin, sekä naisen vapauteen?
Alla Hämeen-Anttilan suomennokset koraanista naisten pukeutumiseen liittyen.
»Ja käske uskovien naisten pitää katseensa kurissa ja varjella siveyttään, olla näyttämättä muita sulojaan kuin niitä, jotka tavallisestikin ovat näkyvissä, ja peittää kaulansa hunnulla.(…)»
(Koraani 24:31, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
»Profeetta, sano puolisoillesi, tyttärillesi ja uskovien vaimoille, että he panisivat vaatteen päänsä yli. Tämä on parasta, jotta heidät tunnettaisiin siveiksi eikä heitä häirittäisi. (…)»
(Koraani 33:59, suomennos Hämeen-Anttila, 1995)
Ilmoita asiaton viesti
Naisvartalo objektivoitiin 90 – luvun alussa, riisuttiin ’alasti’ ja toisaalla peitetään kokonaan. Muoti ja raha Länsimaissa on vahvasti mukana tässä prosessissa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Seksuaalimoraali
Ilmoita asiaton viesti
Voi pitää paikkasa, että -90 luvun alussa, mutta mikä oli vuosisata? Naisvartalo on ollut todistettavasti mielenkiinnon kohteen niin kauan kuin kuvataidetta on tehty ja tekisi mieli olettaa, että näin on ollut sitä aikaisemminkin. Tuo objektivoida -termi tietysti saattaa olla sieltä 1990 -luvulta peräisin.
Ilmoita asiaton viesti
Kuvaukseni liittyi nykyaikaan ja muutoksiin 1990 – luvulla. Objektivoida – termiä käyttää myös seksuaalimoraalin historiaan perehtyneet kirjoittajat. (esim. linkki). Termin käyttöönottoaikaa en tunne.
P.S. Toisaalta tytöt/naiset itse osallistuvat oman sukupuolensa objektivoimiseen, ostamalla muodin heille määräämiä älyttömiä asusteita.
Ilmoita asiaton viesti
”P.S. Toisaalta tytöt/naiset itse osallistuvat oman sukupuolensa objektivoimiseen, ostamalla muodin heille määräämiä älyttömiä asusteita.”
Ikivanhaa kulttuuria, haluavat päästä naimisiin parhaan mahdollisen uroksen kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
On se pukeutuminen peittävää miehilläkin arabiassa. Oikeasti siellä aavikolla palaa hetkessä (oon käynyt).
Toki eri jutuissta tulee sitten kulttuuria ja omituisuuksia. Onhan meilläkin täällä suomessa näillä helteillä yleensäkin vaatteet päällä vaikka ei oikeastaan tarvitsisi. Hyvin pärjättäisiin luonnon asussa mutta ei vaan nyt sovi meidän kulttuuriin.
Se että joku menisi näillä keleillä nakuna, kokisin sen positiivisena asiana, riippumatta siitä millainen näky on. Voisi vähän rikkoa näitä rajoitteita että minkäs takia meillä nyt näitä vaatteita oikeasti on.. Lämpimänä pysymiseksi, sateelta ja auringolta suojautumiseksi.
Toki varmasti on se semmoinen ”riikinkukko” juttu myös tässä, että onhan noita vanhoja vaatteiden jämiä löydetty ja ovat kovinkin kauniita olleita varmaan aina.
Ilmoita asiaton viesti
Saako ihmisiä varottaa asuntonsa lukitsemisesta, vaikka asunnon omistajalla on luovuttamaton oikeus olla lukitsematta taloaan tai autoaan, eikä kenelläkään ole oikeutta silti mennä luvatta taloon sisäle ja kenties ryöstää.
——–
Ihmisillä on myös luovuttamaton oikeus levitellä rahojaan ravintolan terassilla ja sitten jättää lompakko pöydän reunalle ja lähteä itse vessaan.
Kenelläkäön ei ole oikeutta ottaa lompakkoa siitä pöydätä ja jos niin tehdään, siitä ei tietenkään pidä syyttää lompakon omistajaa, vaan varasta.
Ilmoita asiaton viesti
Kun matkustajalautalle menee, niin ovella on varoitus: ”Take care of your belongings!”
Pitäisikö tästä suuttua, koska ”saanhan minä jättää tavarani minne haluan!”
Ilmoita asiaton viesti
”Pitäisikö tästä suuttua, koska ”saanhan minä jättää tavarani minne haluan!””
Pitäisi suuttua.
Rautatiehallitus yrittää rajoittaa sinun toiminnanvapauttasi,
se harrastaa siis törkeää yksilön valinnanvapautta rajoittavaa toimintaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä myönnän ja totuushan se on. Naisten kohdalla on syytä varoittaa useammissa tilanteissa ruumiin koskemattomuuteen liittyvistä riskeistä. Tämä koskee myös lapsia. Onko tuomittavaa ikärasismia varoittaa lapsia jostain, mistä ei aikuisia välttämättä samalla tavoin varoiteltaisi?
Ilmoita asiaton viesti