AnttiKuosmanen

Brexit: hoippuen kohti mitättömyyttä

Britanniassa on nähty taas uusi käänne Brexit-saagassa, liian mones jotta se enää hätkäyttäisi. Saaga tuntuu sekä noudattavan että jättävän noudattamatta Marxin teesiä, että viime kerran tragedia toistuu ensi kerralla farssina. EU-eron seuraukset voivat olla vain traagiset. Ne vain tulevat esiin niin hitaasti, että sitä ei tavallinen kansalainen (muut kuin kansalaiset voivat olla poikkeus) välttämättä pitkään aikaan huomaa. Toteutumatta jäävä talouskasvu on määritelmällisesti jotain sellaista, jota ei voi suoraan kokea. Britannian kansainvälisen aseman marginalisoituminen on jo hyvässä vauhdissa, mutta ei sekään ole asia, joka liikuttaa suuria äänestäjäjoukkoja. Itse eroprosessi on saanut yhä farssimaisemia piirteitä. Siispä ensin näyttää syntyvän farssi ja vasta sitten, joskus vuosien kuluttua, havaitaan eletyn tragediassa.

Venyessään Brexit on turruttanut mielet ja siksi(kin) syrjäytynyt polttavimpien poliittisten ongelmien agendalta. EU:n puolella tämä on ymmärrettävissä, sillä vahingollisuudestaan huolimatta Brexit ei kuitenkaan ole elämän ja kuoleman kysymys jäljelle jäävälle EU:lle, ei ainakaan niin kauan kuin Britannia ei näytä saavan seuraajia. Toisekseen, EU:n taivaalle on taas noussut Brexitiäkin pahempia ongelmia kuten maahanmuuttokriisin kroonistuminen ja siihen liittyvä Saksan hallituksen hoippuminen kaatumisen partaalla.

Britanniassa tunnutaan elävän jonkinlaisessa absurdissa keinotodellisuudessa. Kiistellään sellaisista Brexitin toteuttamisvaihtoehdoista, jotka ovat joko erittäin huonoja tai vielä huonompia, mutta joille on yhteistä se, että EU ei voi niitä hyväksyä luopumatta kauppapoliittisen autonomiansa ja sisämarkkinoiden pyhimmistä periaatteista. Sinänsä loogista on, että polttavimmaksi ongelmaksi nousi EU:n ulkorajan ilmaantuminen Irlannin tasavallan ja Pohjois-Irlannin välille, mikä uhkaa romuttaa jo rauhoittuneeksi uskotun konfliktin. Ulkorajan vääjäämättömyys on asia, jota ei ole onnistuttu millään tempulla häivyttämään epämääräiseksi, molempien osapuolten omien tarpeiden mukaan tulkittavaksi fudgeksi. Brittipuolelta hahmotellut ratkaisut ongelmaan vaikuttavat sekä riittämättömiltä että käyttökelvottomilta. Tullirajan vetäminen Brittien saarten ja Pohjois-Irlannin väliin poistaisi ongelman Irlannista, mutta jakaisi Yhdistyneen kuningaskunnan kahteen tullialueeseen ja on siksi – sinänsä ymmärrettävästi – Mayn hallitukselle mahdoton poliittisesti. Raja EU:n ja Britannian välille nousee kuitenkin myös muuanne kuin Irlantiin, ja vaikka siitä ei väkivaltaisen konfliktin uhkaa Doverin ja Calais’n välille tulekaan, taloudellisesti se on ajan mittaan turmiollista. ”Pehmeä Brexit” auttaisi, mutta, ironista kyllä, kovimpien brexiteerien valitus siitä, että Britanniasta silloin tulisi EU:n vasallivaltio (tai siirtomaa kuten Boris Johnson viimeksi sanoi), on tavallaan oikea. Britannia joutuisi noudattamaan laajaa osaa EU-säännöistä, mutta ei enää voisi olla mukana päättämässä niiden sisällöstä, mikä on jotakuinkin täsmälleen päinvastainen tulos kuin Brexitillä tavoiteltu. Heidän ratkaisunsa olisi, että luovutaan myös pääsystä EU:n markkinoille, välittämättä siitä mitä se maksaisi; itse asiassa kiistäen ilmiselvien tosiasioiden vastaisesti, että se maksaisi mitään.

Brexitiä vastustavienkin brittien näyttää olevan vaikea ymmärtää EU:n ja kolmansien maiden suhteen luonnetta ja, ipso facto, oman maansa asemaa eron toteuduttua. Tämä näkyy argumentoinnissa, jota viimeksi (5.7.) FT:n toimittaja James Blitz käytti: että EU:n, 500 miljoonaa asukasta (oikeammin noin 440 miljoonaa), ja Britannian, 60 miljoonaa, suhde ei koskaan voi olla täysin tasavertainen, ja että siksi Mayn hallituksen tavoitteet eroneuvotteluissa ovat epärealistiset. Ja kun se mitä Britannia on tavoitellut, on valikoiva osallistuminen EU-markkinoihin aloilla, joissa se siitä erityisesti hyötyisi, ”rusinoiden poimiminen pullasta”, ”tasavertaisuus” siis tämän käsityksen mukaan merkitsisi oikeutta niitä poimia.

Lähes kymmenen kertaa suurempana EU voisi näyttää briteille kaapin paikkaa sellaisella suurvalta-asenteella, että entinen imperiumi sen varmasti tunnistaisi. Tosiasiassa se ei tee mitään sellaista, vaan sen tavoittelema erojärjestely (ja mahdollinen tuleva pysyvä suhdejärjestely) on nimenomaan tasavertainen. Se vain on tasavertainen alemmalla oikeuksien ja velvoitteiden tasolla kuin jäsenyys, ja niin sen on ei-jäsenen kanssa oltavakin. Miten paljon alemmalla tasolla, sekin on jätetty lähinnä brittien oman valinnan varaan.

Maaliskuun lopun 2019 vääjäämättä lähestyessä on lopultakin merkittävä osa Britannian talouselämästä alkanut tuntea todellista huolta siitä mitä se maksaisi, jos Britannia tosiaan joutuu ulos EU:sta todellisen tullirajan taakse. Kuitenkaan ei siltäkään taholta ole noussut esiin sellaisia – ainakaan merkittäviä – voimia, jotka uskaltaisivat kertoa tai ainakaan pystyisivät vakuuttavasti kertomaan, että keisarilla ei ole vaatteita päällään eli että ainoa todella Britannian taloudelliset edut turvaava ratkaisu olisi perua Brexit. Ei sellaista tahoa tosin ole noussut esiin talouselämän ulkopuoleltakaan, sillä ei Tony Blairia ja muutamia hänen hengenheimolaisiaan voi pitää merkittävinä poliittisina toimijoina nykypäivän Britanniassa. Molemmissa pääpuolueissa on kyllä niitä, jotka eron seuraukset ymmärtävät, mutta niskan päällä ovat brexiteerit, eri syistä mutta järjettömyyden määrässä tasapäisesti kilvoitellen.

Englantilainen jännityskirjailija Peter Lovesey julkaisi vuonna 1971 viktoriaaniseen aikakauteen sijoitetun dekkarin nimeltä ”Wobble to Death”, joka suomennettiin nimellä ”Hoippuen kohti kuolemaa”; kerrankin hyvä suomennos. Mistähän syystä se tuli nyt mieleen? Ehkä siksi, että viktoriaaniseen suuruuden aikaan Brexitin ajajatkin tuntuvat halajavan ja hoippuen heidän maansa matkaa tekee, ei enää suuruuteen vaan mitättömyyteen. Näkyvintä hoippuminen on tietenkin hallitus- ja yleisemmin poliittisten päättäjien tasolla, mutta koskee koko kansakuntaa. Tony Blairia pilkattiin aikoinaan siitä, että hänen hallituksensa käytti slogania ”Cool Britannia” (rf. Rule, Britannia). Brexiteerit voisivat panna paremmaksi tunnuksella ”Fool Britannia”.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Juu... On se EU iso, suuri ja mahtava ja Britannnia pieni maan matonen.

Britannia kuitenkin laski vesille viime vuonna maailman uudenaikaisimman ison lentotukialuksen, joita ei tietääkseni EU:sta löydy. Eikä varsinkaan Saksasta, josta on uutisoitu, ettei sotilailla ole edes kunnon saappaita jalassaan.

Menevätkö Saksan rahat kaikki Venäjän kaasun ostamiseen ?

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

Kiiski on tosiasioista piittaamattomalla, populistisella linjalla. Se näyttää kovin amatöörimäiseltä verrattuna Kuosmasen analyyttiseen ja totuuspohjaiseen tilannekuvaukseen.

Mutta kyllä, juuri tuollaisiin irrallisiin, pölhöpopulistisiin, heittoihin Brexitkin perustui. Pikkuisen reilu puolet kansasta alistui kuuntelemaan joko tuollaista hömppää tai sitten niitä valheita, kuinka Britannia voisi laittaa EU:n polvilleen ja sanella erolleen ehdot.

Brexitin vaikutusta on vielä mahdoton ennustaa, vain pörssikurssit ovat heilahdelleet ja punta syöksynyt 12 % ennen vakaantumistaan. Nykyinen taso saattaa olla pitävä tai se voi olla alempikin neuvottelutuloksesta riippuen. Britannian kokonaisvarallisuus on pudonnut lähes 25 % brittiyhtiöiden ja kiinteistöjen arvon laskun seurauksena.

Vertaaminen Islantiin, Norjaan ja Sveitsiin (seuraava Kiisken heitto) on sekin ihan puuta heinää. Nuo maat pärjäävät kyllä Unionin ulkopuolella. Niiden talous ei ole Eurooppaan kiinnittynyt samalla tavoin kuin perustajajäsenellä.

Mutta juuri päinvastoin kuin Kiiski yrittää tuolla jälkimmäisellä kommentillaan todistella, populismi puree. Populistin ei tarvitse ymmärtää perusteita. Jokunen heitoista osa jää elämään joidenkin silmissä totuutena. Kansahan ei koskaan ole oloonsa täysin tyytyväinen. Kansalaisten muutoshalu on vahva muiden asioiden paineessa (esim. perinteisen teollisuuden hiipuminen, työvoimatarpeen väheneminen, sosiaalisen elämän kuihtuminen, työttömyyden lisääntyminen ja laman seurauksien kertyminen tietyille kansanryhmille). Tyytymättömyyden seurauksena päätökset syntyvät juuri näiden heittojen ympärille.

Brexit-kampanjabussi uskotteli, että erottuaan Britannia voi maksaa jatkossa 52 miljardia vuodessa enemmän terveydenhuoltoon. Uskokoon, ken tahtoo. Katsotaan vaikkapa 10 vuoden päästä, ollaanko tavoitteeseen päästy. Itse uskoin sen voivan toteutua vain, mikäli brexit pudottaisi punnan arvon kolmannekseen.

https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_7...

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Heh !

Eipä tähän kommentiin juuri muuta.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kuosmasen kirjoitus on erinomainen kooste brexitin todellisista ja akuuteista ongelmista - ja niiden ratkaisuvaihtoehtojen mahdottomuudesta. Jo silkka ajan puute taitaa viedä eron ensi alkuun sopimuksettomaan tilaan, ja ehkä vasta alkukriisin jälkeen osapuolet saavat jonkinlaisen sopimuksen aikaan.

Britannia tulee kyllä saamaan reilun sopimuksen EU:n kanssa, mutta se ei takuulla tule olemaan heidän mielestään reilu.

Typerä populismi toi brexitin; joku muu joutuu selvittämään sotkut.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Typerä populismi ei tuonut brexitiä, vaan vapaa rajoittamaton liikkuvuus ja Saksa-Ranska hegemonia EU:n päätöksenteossa.

Miksiköhän ihmiset niin kovasti haluavat Britanniaan - ja varsinkin Irlannista ?
Miksi juuri Britannia on ollut " eldorado " niin monille muille EU:n asukkaalle ja varsinkin afrikkalaisille, jotka pyrkivät Britanniaan muiden EU-maiden kautta ?

Elämä ei ole mahdotonta myöskään EU:n ulkopuolella. Tämän todistavat jo Norja, Sveitsi ja Islantikin, joita on paha mennä syyttämään elinolojen kurjuudesta.

Brexitin sijaan Unionia olisi tullut kehittää demokraattisempaan suuntaan ja kuunnella myös sen toiseksi suurimman nettomaksajan Britannian tuntoja.

EU:n tilanne on nyt se, että valtaa käyttävä kaksikko Saksa ja Ranska ovat tietyllä tapaa täysin eri pooleissa. Toisen maan julkinen velka on kasvanut yli 1.000 miljardia euroa viimeisen vuosikymmenen aikana ja toisesta on kehitetty samaan aikaan hurja vientituloja keräävä talousveturi, joka eurojärjestelmästä hyötyen kahmii itselleen niki 300 miljardin euron vientiylijäämät vuosittain. Kehitys on täysin kestämättömällä pohjalla ilman tulonsiirtounionia, johon Saksa ei suostu iän kuuna päivänä eli ei koskaan.

Ja hyvänen aika pitäähän se olla mahdollisuus myös erota Unionista, jos siihen on mahdollisuus myös liittyä !

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #13
Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #13

Brittien kaupankäynti muun EU:n kanssa on n. 100 miljardia euroa plussalla EU:n suuntaan ja 100 miljardia miinuksella Britannian suuntaan, joka lienee Niemeläisen mielestä OK ?

Kai nyt jokainen voi päätellä, mikäli on aivoja ollenkaan, että yiöanne on epäterve.

Kasva jo edes aikuiseksi, ennen kun alat herjata muita mitättömillä kommenteillasi.

Käyttäjän paavonevalainen kuva
Paavo Nevalainen

Sopimukseton tila mahdollistaa luovat ratkaisut. Luultavasti Britannia hyötyy tilanteessa, koska se olisi päivänselvästi aloitteentekijä. EU on liian iso voidakseen tehdä rationaalisia päätöksiä ja varsinkaan reagoidakseen reaaliajassa.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Sopimus olisi helppo tehdö, mutta EU haluaa kiristää vapaalla liikkumisella joka ei briteille sovi. Sanoisin että harvinaisen fiksu päätös briteiltä erota EU:sta joka on epäonnistunut kaikessa.

Risto Koivula

Ei sitä tulla peruuttamaan. Myös Työväenpuolueen johto kannattaa Brexitiä.

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Markkinataloudessa on tietynlaiset lainalaisuudet "toisen epäonni on toisen onni". Se pätee britti yrityksiin, kansalaisiin ja yhteiskuntaan, eikä sitä voi unohtaa. Brexit on siinä suhteessa huono, se on huono vaihtoehto EU:lle myös.

Briteille avautuu rajun talousromahduksen "Brexitin" seurauksena todellinen kilpailuetu ja veikkaan tulevaisuudessa yhtiöiden palaavan kirkuen Britteihin takaisin.

Ketä nyt kiinnostaisi halpaverotus jne. Vai mitä?.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Markkinatalous ei ole tullimuureja !

Käyttäjän beige03 kuva
Risto Laine

Markkinataloudessa on tullimuureja ja niitä lobbaavat juuri suuryritykset suojatakseen omaa businesta. Eurooppalaiset teräsjätit olivat takana, kun EU asetti kiinalaiselle alumiinille ja teräkselle lisätulli maksut ja polkumyynti maksut.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski Vastaus kommenttiin #22

Markkinatalous ei ole tullimuureja. Protektionismi on. Tässäkin nyt uhkaillaan, että brittien tuotteet eivät pääsisi EU:n järjestäytyneen protektionismin rajojen sisäpuolelle.

Kuinka monta työpaikkaa on 100 miljardin euron viennin menetys EU:n sisämarkkinoilta Britanniaan ns. kovassa brexitissä, jota mm. Trump näyttää puoltavan ?

Eihän tässä uhkailussa ja manailussa brittien päätöstä vastaan ole pienintäkään järkeä, jos nyt on EU:n juoppo Junckerin käytöksessäkään.

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Ainoa taho joka brittejä ja pääministeri Theresa Mayta "kiristää" on Donald Trump, joka suorasuksisesti ilmoitti ettei kauppasopimusta USA:n kanssa synny jos britit hyväsyvät nyt esitetyn brexitin. Taisi käydä niin, kun britit lähtivät sutta pakoon, tuli karhu vastaan.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Trump ei pidä kevyestä brexitistä, vaan kovasta brexitistä, joten kommenttisi on outo ja tyhjänpäiväinen.

Käyttäjän timonenonen kuva
Timo Nenonen

Britit ovat fiksua kansaa. He kansanäänestivät itsensä eroon tyranniasta /vankilasta nimeltä EU. Selvästi näkyy, että kateelliset eivät muuhun pysty, kuin panetteluun ja heinäsirkkaparvista varoitteluun.

Monet valtiot ovat joutuneet sotimaan päästäkseen irti sortovallasta , britit äänestivät itselleen vapauden ja itsenäisyyden.. Respect!

Juha Hämäläinen

On aivan sama eroaako Britannia EUsta tai kaatuuko Merkelin hallitus tai hajoaako koko EU.

Todellisuudessa elämä jatkuu kaikissa tilanteissa ennallaan. EUn tärkein funktio on tullialue ja se tulee säilymään. Se on kaikkien etu.

Jos EU hajoaa, se johtuu vain siitä, että EU pakottaa liian monta jäsentään toimiin, jotka ovat niiden edun vastaisia.

Näitä tekijöitä on mm pienten valtioiden mitätön valta EUssa omien asioidensa osalta. Suurin hajottava tekijä oli ja on massamuuton salliminen.

Kaikenlaisten luonnollisten muutosten ja vikojen korjauksen näkeminen uhkina on lapsellista

Käyttäjän kainiemelainen kuva
Kai Niemeläinen

"Todellisuudessa elämä jatkuu kaikissa tilanteissa ennallaan."

Hassu väite. Mikään ei pysy ennallaan, kun perustilanne muuttuu. Venäjän muutokset ovat keikuttaneet kovasti Eurooppaa, ei täällä reuna-alueella mikään ole enää kuin 70-luvulla.

Tullialue ei säily, jos Unioni kaatuu. Katsopa, millaista kauppasotaa USA on ajamassa maailmaan. EU voi vastata haasteeseen. Jos EU pilkkoontuu, tullit palaavat myös Euroopan rajoille.

Nythän Kiina ja Aasia ovat olleet USAn talousmahdin uhkana sen kannalta liian pitkän aikaa. Kiinan kauppa on joka suuntaan liian vientivoittoista. Mikään maa ei yksin mahda kiinalaiselle markkinatavalle. Historia toistaa itseään (kts. Oopiumsotaan johtaneet syyt).

Kirjoitit eilen blogin, jossa halusit Eurooppaan sotilasliiton. Kauppasopimuksen purkautuessa, purkaantuisi paljon muutakin. Ei sotilasliiton ja sen turvatakuiden säilyminen olisi varmaa riitaisassa talousunionin erossa.

Jos tarkoitat, että muutoksista huolimatta pärjäämme, sinnitellen ja väliin paremmin, olet oikeassa. Mutta ei kaikki ennallaan jatku suurmuutoksen jälkeen. Aika vähän mikään on ennallaan muutenkaan kymmenenkään vuoden päästä.

Muutokset luovat jokaiselle yksittäiselle jäsenmaalle uhkia ja mahdollisuuksia. Uhkien olemassaolon nimitteleminen tai kiistäminen ei uhkia poista.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kuinka onkaan Saksan vientiylijäämien kanssa. Näkökantasi on perin naiivi ja ristiriitainen.

USA:ssa muuten miljoonat uudet saksalaisvalmisteiset autot odottavat romuttamistaan lukuisilla kokooma-alueilla ns. Saksalaisten päästöhuijauksen takia. Saksalaisten järjestelmällisestä kieroilusta kärsii lopulta koko Eurooppa.

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Suurin hajottava tekijä oli ja on massamuuton salliminen."

Tässä on minun mielestäni ajatusvirhe. Ei EU päätä mistään massamuutosta, tai sen sallimisesta.

Päätöksen tekevät valtioiden edustajat ja jos kaikki valtiot eivät ole yksimielisiä mitään päätöstä ei synny.

Päättämättömyydestä tai vääristä päätöksistä ei ole vastuussa EU, vaan Kaikki osavaltiot yhdessä.

EU:n syyttäminen on turhaa, se on väärin ja se on lapsellista.

--------------

Pakolaiskysymyksessä suurin ongelma on eräiden kansalaisten xenofobiset asenteet, joita äärioikeistolaiset populistit lietsovat. Lietsontaan kuuluu vihapuheet, joissa pakolaisista tehdään epä-ihmisiä, rikollisia ja kaikenlaista pelottelua harrastetaan.

Kysymys onkin lähinnä siitä että kansalaiset on näiden vihapuheiden johdosta eri aaltopituudella kuin ne päättäjät jotka päätöksiä tekevät ja joihin vihapuheet eivät ole vaikuttaneet samallatavoin kuin kansalaisiin keskimäärin.

Siispä syytä EU:n mahdolliseen hajoamiseen pitää etsiä jostain muualta kuin EU:n päättäjistä, jotka eivät ole EU:n päätöksentekijöitä, vaan valtioiden päätöksentekijöitä ja jotka eivät ymmärrä eivätkä ole tietoisia vihapuhujien kansalaisissa lietsomista pelkotiloista.

Käyttäjän kraavi95 kuva
Keijo Räävi

Alusta asti oli selvää että brexit oli kusetusta. Nyt britit yrittää edes jotenkuten päästä tukalasta tilanteesta ilman kasvojen menetystä. Harmi vaan että kaikki on liian myöhäistä.

Risto Koivula

Se, mikä häviää on susi globalisaatio: että kaikkien pitäisi joka paikassa tehdä just samalla tavalla joka asiassa.

Tervemenoa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset