AnttiKuosmanen

Kuka enää kelpaa jäävittömäksi?

Valtakunnansovittelija Minna Helteen uudesta työpaikasta Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajana seurannut hulabaloo pani miettimään jäävittömyyden, puolueettomuuden ja luottamuksen olemusta. Onko niitä koskevien vaatimusten suhteen ehkä menty niin pitkälle, että lapsi on mennyt pesuveden mukana eli alun pitäen hyvästä periaatteesta onkin tullut välikappale yhä likaisempia muotoja saavassa poliittisessa taistelussa?

Sinänsä jääviys- eli esteellisyyskäsitettä vastaan ei ole huomautettavaa. Mikäli jossain asiassa ratkaisu- tai vaikutusvaltaa käyttävä henkilö on sellaisessa suhteessa tuohon asiaan tai asianosaisiin, että hänen puolueettomuutensa voi vaarantua, ei hänen tule osallistua sen käsittelyyn.  Puolueettomuuden vaarantuminen on kylläkin arvioitavissa vain subjektiivisesti, ellei turvauduta tiettyihin kaavamaisiin määrittelyihin, ja niihin hallintomenettelylaki, jossa virkamiehen esteellisyydestä säädetään, itse asiassa turvautuukin luetellessaan varsin yksityiskohtaisesti sukulaisia ja ”läheisiä”, joiden asianosaisuus käsiteltävässä asiassa jo itsessään luo jääviyden. Osallisuus käsiteltävään asiaan määritellään kuitenkin viime kädessä hyvin subjektiivisella tavalla: ”odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa”.

Helteen tapauksessa niistä seitsemästä jääviysperusteesta, joita kyseisen lain 28 § 1 momentissa luetellaan, kyseeseen ilmeisesti tulisi niin sanottu intressijäävi eli se, voiko hän saada erityistä hyötyä – tässä tapauksessa Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan tehtävän – mikäli hän ratkaisisi työmarkkinariitoja yleensä työnantajapuolta ja erityisesti Teknologiatollisuutta hyödyttävällä tavalla työtekijäpuolen vahingoksi.

Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Helteen kiinnostusta kyseiseen tehtävään oli tiedusteltu jo kevään sovittelutoiminnan aikana. Tällä perusteella hänen puolueettomuutensa on kyseenalaistettu, ja erityisesti niin teki Rakennusliiton puheenjohtaja, joka on esittänyt todisteena puolueellisuudesta sen, että Helle ajoi sovitteluissaan ratkaisuksi niin sanottua yleistä linjaa, tarkoittaen ilmeisesti, että tulevan työpaikan houkutus ajoi Helteen suosimaan työnantajapuolta. Eli yleinen linja siis jo sinällään olisi ollut työnantajapuolta suosiva.

”Yleisen linjan” mukaisten palkkaratkaisujen perustelu oli vientiyritysten kilpailukyvyn parantaminen ja totta on, että sekä maan hallitus että työantajat sellaista tasoa halusivat. Mutta kelpasi se työntekijäpuolellekin, minkä todistaa se, että kutakuinkin kaikki työehtosopimukset kevään neuvottelukierroksen aikana on tehty tämän linjan mukaisesti, olivatpa ne syntyneet valtakunnansovittelijan myötävaikutuksella tai ilman. Näin teki sopimuksensa lopulta myös Rakennusliitto, ilman valtakunnansovittelijaa, joten sen puheenjohtaja ei siis lopulta puhunut omassa asiassaan, vaan asettui opettamaan muita.

On vaikea nähdä, mitä muuta kuin ”yleistä linjaa” Helle olisi tätä taustaa vasten voinut pitää silmämääränään sovittelijantoimessa tällä neuvottelukierroksella. Toisekseen, eihän sovittelijalla ole valtaa taivuttaa ketään tahtoonsa. Hän voi vain ehdottaa osapuolille sovintoratkaisua, jonka nämä voivat hyväksyä tai olla hyväksymättä. Sille hän ei voinut mitään, että hänelle tarjottiin työpaikkaa silloin kun tarjottiin. Sitä voi kysyä, miksi sitä hänelle tarjottiin jo talvella, kun tarjoajan täytyi ymmärtää, että juuri tämän kaltainen hulabaloo siitä voisi syntyä. Eihän Teknologiateollisuudella voinut olla mitään syytä tahrata Helteen mainetta ja heikentää hänen tulevia toimintamahdollisuuksiaan, kun kerran työtä tarjosivat. Sen sijaan Rakennusliiton puheenjohtajan – ja erinäisten taas kerran apajalle uineiden oikeustieteilijöiden – toiminta on ollut Helteen mainetta tahraavaa. Aiheellisesti on kysytty, olisiko vastaavaa tapahtunut, jos Hellettä olisikin pyydetty töihin ay-liikkeeseen ja hän olisi sellaisen tarjouksen hyväksynyt.

Oikeastaan tartuin kuitenkin näpppäimistöön siksi, että Helteeseen henkilöityneen kohun taustalla on periaatteellisempi, varjoon jäänyt kysymys esteellisyyden luonteesta. Nimittäin se, että esteellisyys voi syntyä edellä kertaamieni konkreettisten mutta siis jo sinänsä subjektiivista arviointia edellyttävien tekijöiden ohella myös, jos ”puolueettomuus on objektiivisesti ajatellen saattanut vaarantua”. Eli kuten asia on myös kuulteni määritelty: ei riitä että on esteetön, on myös näytettävä esteettömältä. Väistämättä herää heti ainakin kaksi kysymystä: 1) millainen ajattelu on tässä ”objektiivista” ja kuka sen päättää, 2) miten ja kuka arvioi sen, onko puolueettomuus ”saattanut” vaarantua? Taustalla lymyää isompikin kysymys: miksei riitä se, että on rehellinen, miksi pitää lisäksi näyttää rehelliseltä? Eikö se ala olla melkein sama kuin että todistustaakka onkin epäillyllä tai jopa että pärstäkerroin ratkaisee?

Jos oikein venyttää hyväuskoisuuttaan, voisi kuvitella, että tällainen lisäehto jäävittömyydelle voi toimia aikana, jolloin yhteiskunnassa vallitsi vielä jonkinlainen perusluottamus, niin että ihan kaikkea ei tarvinnut epäillä käytettävän järjestelmällisen, poliittisin tai muin perustein käytävän loanheittokampanjan välineenä. Nykyisessä ilmapiirissä tällainen ”niin on jos niin väitän” -periaatteeseen nojaava esteellisyys avaa tien – on jo avannut tien – mielivaltaan. Kuka voi enää luottaa jäävittömyytensä hyväksymiseen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän hannuaro1 kuva
Hannu Aro

Jääviys on ainakin kaavoituksessa mielivaltaa. Hallinto-oikeudet tukevat maan tapaa, eivätkä edes tutki jääviydestä tehtyä valitusta. Tuomarit noudattavat poliittisesti sovittua linjaa, pääasia on ideologia eikä laki. Ehkäpä raha sujuvoittaa näitä päätöksiä, laki ei ole sama kaikille.

Käyttäjän mikkoahonen kuva
Mikko Ahonen

Mielenkiintoisesti kirjoitit Antti jääviysongelmasta.

Jääviyden lisäksi M. Helle saattaa kohdata suuren eettisen ongelman uudessa työssään. Hän mahdollisesti joutuu vähättelemään teknologiateollisuuden tuotteiden aiheuttamia haittoja ja vaurioita työntekijöille.

Pistän muutaman esimerkin, miksi näitä caseja tulee jatkossa yhä enemmän:

- http://microwavenews.com/news-center/italian-supre...

- http://www.radiationresearch.org/images/rrt_articl...

- https://www.saferemr.com/2014/08/major-breakthroug...

- https://www.mirror.co.uk/news/uk-news/brit-dad-sue...

- http://www.newsobserver.com/news/business/health-c...

Tiesiköhän Helle todella, mihin helteiseen tehtävään hän suostui ?!?!

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Ilmaisu "saattanut" tekee jääviyskynnyksen erittäin matalaksi.

Helteen olisi työtarjouksen saatuaan pitänyt siirtyä neuvotteluista syrjään. Siten olisi lain kirjain ja myös henki toteutunut.

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Juuri tämän kynnyksen mataluuteen, itse asiassa olemattomuuteenhan minä puutuin. Jos sellainenkin asia kuin pelkkä työtehtävän kiinnostamista koskeva tiedustelu – siitähän kai oli pikemminkin kysymys kuin varsinaisesta tarjouksesta, ainakin ensi vaiheessa – merkitsisi jääviyttä, silloinhan henkilöstä pääsisi aina eroon jos mikä tahansa hänessä ärsyttää, eikä asianomaisella olisi mitään keinoja puolustaa itseään. Esimerkiksi tässä tapauksessa nimenomaan Rakennusliitto, joka olisi halunnut Helteen pyrkivän korkeampiin palkankorotuksiin kuin niin sanottu yleinen linja, olisi voinut tarjota hänelle töitä, vuotaa tiedon siitä mediaan ja sitten vain odottaa hänen eroavan. Vai olisiko kenties niin, että Rakennusliiton työtarjous ei olisikaan jääviyttänyt Hellettä?

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Valtakunnansovittelijan toimi lienee sellainen, että siinä molempien osapuolten luottamus sovittelijan neutraaliuteen on erittäin kriittinen tekijä.

Emme tiedä Helteen ja Työnantajien välistä kommunikaatioita, mutta lienee selvä että Helteelle on tehtävää tarjottu. Tuolla tasolla "kiinnostuksen tiedustelu" merkitsee tehtävän tarjoamista.

Kuosmasen kommentin loppuosa ei tee hänen osaamiselleen kunniaa. Meni sinne salaliittojen puolelle.

Käyttäjän MikaRiik kuva
Mika Riikonen

Kynnyksen mataluus saattaa olla tarkoitettu pelotteeksi. Suomessa virkamieskorruptio on ilmeisen vähäistä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset