AnttiKuosmanen

Miten Pekingissä nähdään maailma

Financial Timesin maineikas kommentaattori Martin Wolf kirjoitti vappuna kolumnin, jossa selosti vaikutelmiaan käytyään Kiinassa tapaamassa maan ”eliittiä”. Koska mainitsen lähteeni, en pelkää arvostelua plagioinnista, vaikka vedän tässä yhteen hänen sanomansa, omilla kommenteillani maustettuina.

Kiina tarvitsee vahvan keskusjohdon, koska Kiina on jakaantunut yhteiskunta. 500 miljoonaa hyväksyy Deng Xiaopingin uudistukset, 900 miljoonaa pitää parempana Mao Zedongin maailmankuvaa. Siksi kommunistinen puolue on välttämätön kansallisen yhtenäisyyden säilymiseksi, ja koska korruptio jäytää puoluetta, tämä legitimoi Xi Jinpingin kampanjan sen kitkemisseksi, samoin hänen virkakausirajoituksensa poistamisen.

Kommentti: vastaa sitä mitä puhuttiin Pekingin diplomaattiyhteisössä jo 10-12 vuotta sitten (ja mitä myös oppineet kommentaattorit sanoivat); jos Kiinassa pidettäisiin vapaat vaalit, maolaiset voittaisivat ne. Kysymys kuuluu: miksi puolueessa ei ole sama mielipidejakauma kuin koko kansassa? Korruptiokampanja voi olla osaksi aito, mainittua huolta heijastava, mutta autoritäärisessä järjestelmässä siitä tulee helposti myös vastustajien puhdistamisoperaatio.

Läntiset yhteiskuntamallit ovat menettäneet vetovoimansa. Kinalaiset ovat kehittäneet meritokraattisen valtiojärjestelmän, joka on itse asiassa vanhan keisarillisen järjestelmän moderni versio. Lännessä he näkevät vaaleilla valittujen johtajien huonon tason, investointien vähäisyyden (sekä materiaalisiin että henkilöresursseihin) ja talouksien epävakaudden. Kiinassa taas on luotu järjestelmä, jossa valtio johtaa, mutta käyttää markkinamekanismia resurssien allokointiin

Kommentti: vastaa omaa käsitystäni siitä, miten Kiinan johto ja eliitti laajemminkin asiat näkee. Kommunistipuolue, johon nykyään voivat kuulua jopa ”kapitalistit”, on Kiinan uusi mandariiniluokka. Valtion ja taloudellisten toimijoiden suhde on periaatteessa sama kuin Singaporessa, josta ainakin ajatuksellista mallia on otettukin.

Kiina ei halua johtaa maailmaa. Sisäisten ongelmien kanssa riittää tehtävää ilman sellaisia ambitioita.

Kommentti: mutta päinvastoin kuin menneisyydessä, se mitä ulkomailla tapahtuu ja mitä sieltä on opittavissa ja hankittavissa on keskeisen tärkeää. Ja ruokahalun on tapana kasvaa syödessä. Kiina on jo käytännössä luopunut pidättyvyydestä ja varovaisuudesta, joka leimasi sen ulkosuhteita Deng Xiaopingin ajoista Hu Jintaon kauteen asti. Eikä kyse ole vain halusta; sisäiset tarpeet pakottavat aktiivisuuteen ulkomailla, ja mitäpä muuta se Kiinan kokoisen maan kohdalla voi tarkoittaa kuin ”johtamista”, oman tahdon toteuttamista.

Käynnissä on Yhdysvaltain hyökkäys Kiinaa vastaan. Neljä hyökkäystä on käynnissä: Etelä-Kiinan meri, Taiwan, Dalai Lama ja (viimeisempänä) kauppa. Ei johdu mistään mitä Kiina tekee, vaan Yhdysvaltain kokemasta uhkasta hegemoniaansa vastaan.

Kommentti: Yhdysvallat – tai tarkemmin sanoen monet Yhdysvalloissa – kokee varmaan pelkoa maan johtoaseman murenemisesta, mutta paranoiaa tässä silti on, ja luultavasti myös propagandaa, jolla peitellään omaa aggressiivista käyttäytymistä (paraatiesimerkki Etelä-Kiinan meri). Vain kaupan osalta väitteellä alkaa olla todellisuuspohjaa, joskin todellinen kauppasota on vielä näkemättä eikä ole varmaa, nähdäänkö sitä lopulta lainkaan.

Yhdysvaltain päämäärät kauppakeskusteluissa ovat mahdottomia ymmärtää.

Kommentti: rationaalisesti ajatellen ne ovatkin. Mutta Trumpin mielenlaadun ja pakkomielteiden näkökulmasta ne ovat johdonmukaisia. Lisäksi, vaikka osa Kiinalle esitetyistä vaatimuksista, esimerkiksi että kauppataseen vajetta on alennettava 200 mrd. dollarilla, on järjettömiä ja koko kauppapoliittisen järjestelmän perusteita horjuttavia (vaikka Kiina näyttää olevan valmis ainakin näennäisiin myönnytyksiin), niiden taustalla on sinänsä todellinen asetelma, jossa kansainväliset kauppasäännöt eivät oikein ulotu kaikkeen siihen, mitä ”kapitalismi kiinalaisin erityispiirtein” pystyy aikaansaamaan.

Kiina selviää näistä hyökkäyksistä eikä sen nousua ei voi enää mikään estää, mutta Kiinan(kaan) johto ei voi unohtaa maan julkista mielipidettä harkitessaan vastatoimiaan, ja varsinkin mahdollisia myönnytyksiä amerikkalaisille.

Kommentti: vaikea sanoa vastaan.

Tämä vuosi on hankala, vaikka Kiinan ja Yhdysvaltain suhde on monimutkainen ja rasitettu pitkälläkin aikavälillä.

Kommentti: näin on, mutta niin ovat omalla tavallaan kaikki vuodet.

* * * * *

Paljon muutakin Kiinasta voisi sanoa, ja yksi niistä asioista, jotka suomalaisten kannalta olisivat erityisen relevantteja, on Kiinan ja Venäjän suhde. llmeisesti se ei ole asia, joka Pekingin eliittiä pahemmin askarruttaa. Se, että näin on, on sinänsä asia, jonka pitäisi askarruttaa täällä Suomessa. Siitä ehkä myöhemmin lisää tälläkin palstalla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset