AnttiKuosmanen

"The people are the new oil"

Tohtori (in spe) Ekaterina Shulmanin Ulkopoliittisessa instituutissa 14.5.2018 esittämiä teesejä Venäjän "poliittisesta maisemasta" presidentinvaalien jälkeen (ja yleisemmin koko regiimistä). Hänen ja UPI:n ohjelmajohtaja Arkady Mosheksen mietteiden välillä on paljon samaa. Moshes olikin puheenjohtaja äskenmainitussa tilaisuudessa.

Viime vaalien kaksi merkittävintä uutuutta (olivatkohan ne kokonaan uutuuksia?) olivat

  • vaihtoehto-ehdokkaiden estäminen eli osallistumaan ei päästetty kuin jollakin tavalla narrimaisia, ei-vakavasti-otettavia vastaehdokkaista Putinille. Siksi äänestäjällä oli sisäänrakennettu yllyke antaa äänensä Putinille,
  • äänestäjien mobilisointi työpaikkakohtaisesti, ei enää alueellisesti. Koska on tapahtunut laaja talouden kansallistaminen ja yhteiskunnan ”valtiollistaminen”, tämä oli mahdollista, ja tällä tavalla voitiin luoda vahva ryhmäpaine osallistua vaaleihin. Sitä tuki Venäjän vahva kaupungistuminen. Silti osallistumisaste oli melko alhainen.

Ulkoiset uhat eivät suuresti vaikuttaneet äänestäjien asenteisiin tällä kertaa.

Vaalipuheilla ja harjoitetulla politiikalla ei ole Venäjällä mitään tekemistä keskenään. Ei myöskään vaalien jälkeen julistetuilla suunnitelmilla ja sillä mitä oikeasti tapahtuu. Huomio olisikin keskitettävä siihen, mitä käytettävissä olevilla resursseilla on tehtävissä. ”Valtiollistaminen” on viety jo pitkälle, mutta jotain on kuitenkin yhä silläkin saralla tehtävissä.

Systeemin ydin on resurssien jakaminen, ja siihen on yhä vähemmän mahdollisuuksia talouden stagnoituessa. Regiimi on kuitenkin sitkeä kuten autoritääristen regiimien tapana on. Vertaus Venezuelaan, jossa regiimi on yhä pystyssä.

Eliitin keskinäinen taistelu kuitenkin kovenee näissä olosuhteissa. Korruption vastaiset kampanjat, ”katoamiset” jne. lisääntyvät. Toisaalta eliitin klaanien taistelu muodostaa systeemin ”checks and balances”. Kukaan ei saa päästä ylivertaiseen asemaan yksin eikä liittolaisten tukemana.

Kun materiaaliset resurssit vähenevät, uudeksi kohteeksi tulevat ihmiset: ”the people are the new oil”. Miten näistä saadaan puristettua lisää resursseja? Välittömät verot eivät käy. Mutta välilliset kuten valmisteverot, kiinteistöverot ja sakot käyvät. Samoin eläkeiän nostaminen, joka on jo tapetilla. Edelleen: ammatinharjoittajien verottaminen; nämä ovat laajalti verotuksen ulkopuolella nykyään.

Ei ole mitään suurta suunnitelmaa; regiimi toimii päivästä päivään.

Yleisluonteisia ideoita: suuret infrastruktuuriprojektit, joita varten houkutellaan ulkomaille rahojaan sijoittaneita palauttamaan rahat Venäjälle (muun muassa pelottelemalla länsimaiden asettamilla sanktioilla). Valtiollistamisen yksi (tarkoittamaton) seuraus on ollut, että myös valtion velvollisuudeksi tulevien asioiden määrä kasvaa. Tämän takia pyritään värväämään niin sanottua kolmatta sektoria niitä hoitamaan ja osoittamaan sille tätä varten resursseja. Ongelma: mistä löytää enää uskottavia toimijoita?

Talousreformien tiellä on regiimin kyvyttömyys ja haluttomuus uudistaa itseään, taloutta ja maata. Silovikit eivät luovu vallastaan, ja siksi myöskään oikeuslaitoksen uudistaminen ei onnistu; senhän olisi silloin puututtava myös silovikien toimintaan.

Jotakin demokratian kannalta myönteisiä asioita voi silti tapahtua:

  • järkevä makrotalouspolitiikka jatkuu,
  • virastojen toimintaa voidaan ammattimaistaa,
  • tiede ja teknologia voi saada lisää resursseja, samoin koulutus.

Kaiken ydin on vallansiirto-ongelma, jota mikään autoritäärinen regiimi ei ole ratkaissut. Tämän ymmärtämiseksi on kysyttävä, mikä on Venäjällä presidentinviran varsinainen tehtävä. Niitä on kolme:

  • vallan legitimointi ulkomailla,
  • vallan legitimointi kotimaassa.
  • edellä mainitun tasapainon (checks and balances) ylläpitäminen, riitojenratkaisijana (arbiter) toimiminen).

Pari vuotta menee nyt vaalien jälkeisen tilanteen päivittäisten ongelmien kanssa painiskeluun. Mutta noin vuonna 2020 eliitti alkaa kysellä mitä Putinin jälkeen, sillä edellä mainitut tehtävät eivät enää onnistu entisellä tyylillä, jossa ne ovat yhden henkilön käsissä. Jonkalainen kollektiivinen johto voi olla vastaus, mutta minkälainen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset