AnttiKuosmanen

Arvot mekin ansaitsemme - mutta niin hekin

Vanha sananlasku sanoo, että siitä puhe mistä puute. Tämä on tullut mieleen, kun seuraa puhetta arvoista. Toinen tästä paljosta puheesta mieleen tullut asia on logiikan teoreema, joka sanoo, että vaikka vääristä premisseistä käsin tehty päättely olisi tehty logiikan sääntöjen mukaan oikein, näin syntyvästä päätelmästä ei voi tietää, onko se oikea vai väärä.

Arvojen kohdalla ensimmäinen ongelma on yhteisen käsityksen puuttuminen siitä, mikä on arvo. Pikaisella googlauksellakin löysin tällaisen määrän asioita, joita sillä on tarkoitettu: altruismi, aistillisuus, eläinten oikeudet, elämä, hyvyys, ilo, ihmisoikeudet, isänmaallisuus, itsekkyys, kauneus, koulutus, kunnia, kuntoisuus, laillisuus, laupeus, luonnonkauneus, mielihyvä, moraalinen oikeus, nautinto, oikeudenmukaisuus, oma etu, omanarvontunto, onni, oppi, pyhyys, raha, rakkaus, rikkaus, sota, suloisuus, tahto, taide, tasa-arvo, terveys, tiede, tieto, toivo, totuus, turvallisuus, usko, uskollisuus, valta, vapaus, veljeys, viisaus, voima, voitto, ylevyys, ystävyys.

Tämäkään lista, niin laaja ja absurdisti toisiaan poissulkevia ”arvoja” sisältävä kuin onkin, ei tietysti ole tyhjentävä. Esimerkiksi Gordon Gekkon tärkein arvo, ahneus (”Greed is good!”), näkyy Wikipedian kirjoittajilta jääneen huomaamatta. Ei siis ihme, että arvokäsitettä voi kukin käyttää mielihalujensa mukaan ja päätellä niistä mitä tahansa. Ehkä kaikkia arvoiksi mainittuja asioita sentään yhdistää yksi asia: ne ovat useimpien tai ainakin monien mielestä tavoiteltavia (tai ne halutaan säilyttää).

Arvoista puhuminen on varmaankin aina ollut osa yhteiskunnallista kielenkäyttöä, tietenkin politiikassa mutta myös muunlaisessa aktivismissa, mukaan lukien nykyisin kulovalkean lailla syttyvät ja leviävät some-maailman ilmiöt. Arvot ovat myös kätevä piiloilmaisu suvaitsemattomuudelle, joka ei ole maailmasta sillä kadonnut, että se tuomitaan. Mitä poliitikko tai muu aktivisti itse asiassa arvoista ja varsinkin arvovalinnoista ja arvopohjasta puhuessaan viestittää? Hän viestittää, että minun arvoni ovat hyviä ja oikeita, sinun arvosi ovat vääriä ja pahoja. Eli minä olen hyvä ihminen ja sinä paha ihminen. Sinusta voi tulla hyvä, jos alat kannattaa minua. Tai ehkä ei sittenkään, sillä kuulut väärään ryhmään.

Yksi keskeisimmistä ”meidän” länsimaisista arvoistamme lienee ihmisten välinen tasa-arvo. Ainakin se on puhutuimmasta päästä. Kuitenkin koko biologisen ymmärtämyksemme perusta on evoluutio, joka nojaa kelvollisimman eloonjäämiseen (”survival of the fittest”), siihen, että yksilöt ovat aina erilaisia ja että olemassaolon kilpailussa menestyvät ne, joiden perimä antaa siihen parhaat ominaisuudet. Aineellisen elintasomme nousun takia emme täällä rikkaassa lännessä tarvitse kohdata sitä, mitä tämä käytännössä merkitsee. Siitä saa otetta vaikka Jared Diamondin teoksesta ”The World until Yesterday”, jossa hän kuvaa metsästäjä-keräilijäyhteisöjen käytäntöjä. Jos synnyttäjä sai kaksoset, toinen oli tapettava, koska äiti jaksoi kantaa vain yhtä vauvaa kerrallaan. Vanhukset tappoivat itse itsensä, kun eivät enää jaksaneet kulkea lauman mukana. Afrikan nälänhätäalueilla läntiset avustustyöntekijät kauhistuivat, kun äidit halusivat säästää vähät ruoat vahvimmalle elossa olevalle lapselle ja hylätä heikoimmat. Miten tällainen on sovitettavissa yhteen tasa-arvon kanssa? Ei se olekaan. Koko yhteisön elossa pysyminen, jonka varmistamiseksi nämä toimenpiteet olivat välttämättömiä, oli tärkeämpi arvo kuin tasa-arvo.

Meillä – ja kaipa sama koskee muitakin kulttuuripiirejä – on taipumus käsitellä arvoja ja varsinkin omia arvojamme kuin ne olisivat faktoja, vaikka ne eivät ole. Maa kiertää aurinkoa, vaikka kukaan ei sitä uskoisi tai hyväksyisi, ja funktion logx derivaattafunktio on 1/x, oltiinpa siitä mitä mieltä tahansa.

Mutta onko ihmisten välinen tasa-arvo (käyttääkseni edelleen tätä esimerkkiä) universaali arvo, jos on ihmisiä, sanokaamme vaikka konfutselaisen filosofian omaksuneet, jotka eivät pidä sitä universaalina arvona tai edes tavoiteltavana ihanteena? Kun me sanomme, että se on universaali arvo, me itse asiassa vain vaadimme, että eri mieltä olevat muuttaisivat käsitystään ja olisivat samaa mieltä meidän kanssamme. Tämän periaatteellisen aspektin lisäksi tulee se historiallinen tosiseikka, että länsimaisia arvoja levitettiin pääasiassa miekkalähetyksen keinoin, ja että niiden aito hyväksyminen oli siitäkin syystä kyseenalaista. Tulee mieleeni Belgian EU-suurlähettilään tokaisu COREPERissa kauan sitten, kun häntä kiiteltiin siihen asti vastustamansa asian hyväksymisestä: Mais je n'ai rien accepté, je cède devant la nécessité!

Tekisimme paremmin - ja nöyremmin - jos ajaisimme arvojemme hyväksymistä argumentoimalla niiden oikeudenmukaisuutta ja hyödyllisyyttä hyvän elämän perustana kuin väittämällä niitä a priori universaaleiksi. Vielä paremmin tehoaisi, jos voisimme demonstroida tämän omien yhteiskuntiemme jatkuvalla menestyksellä. Ehkä arvoistamme silloin voisi jonain päivänä tulla universaalisia, a posteriori. Ehkä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän lueskelija kuva
Teuvo Valkonen

Näyttää siltä, että tärkein arvo nykymaailman ihmisille on ollut, on nytkin, mitä ja miten paljon omistat. Raha ja sen määrä on omistamisen edellytys. Se on tärkeä ihmisarvon mittari. Huolimatta siitä mitä teet ja millainen on oppiarvosi. Erilaiset työt ja ammatit sijoittuvat yleisesti ottaen arvoasteikossa siten, miten paljon kustakin toiminnasta saa rahaa.

Käyttäjän gustavadolphus kuva
Vesa Leinonen

Antti Kuosmanen.

Re: ”Arvojen kohdalla ensimmäinen ongelma on yhteisen käsityksen puuttuminen siitä, mikä on arvo. Pikaisella googlauksellakin löysin tällaisen määrän asioita, joita sillä on tarkoitettu”.

Jos aikuisella ihmisellä ei ole tietoa arvojen suunnasta, ja joutuu samaan aita rakennus työryhmään post-modernismi ja subjektiivinen relativismi filosofien kanssa, siinä sitten pitää päättää itselle kuka olet, mistä olet tullut, minne olet menossa ja kenen edestä teet työtä? Tai palaa ruutuun numero yksi.

Samaan aiheeseen liityvä kirjoitus.

"Alone in his small plane, the pilot looked uneasily at the heavy, black clouds that were rapidly approaching. His fuel was getting low. Should he turn back? The airfield behind him was further than the one ahead. He decided to continue in spite of the dark clouds ahead.

Within minutes he was engulfed in an unbroken grayness that seemed to have no dimensions—no up, no down, no right, no left—only unchanging opaqueness. After a time he began to feel that his plane was climbing. Yet, a glance at his instruments assured him he was flying straight and level. Still, the impression that he was climbing persisted and grew stronger. Had his instruments gone awry? Could he trust them? Suppose they were faulty?

Finally, his impressions won. He decided something must have gone wrong with his instruments and that he had better not rely on them. So, he began to “fly by the seat of his pants,” as the saying among pilots goes.

Thus, it was that a farmer making his way under sullen overcast skies to his barn heard a plane flying dangerously low and, in a few moments, heard the dull explosion that told him it had crashed.

What had caused the tragedy? The pilot had an “absolute standard” by which to determine his position— his instruments. However, he decided to trust his impressions and feelings, rather than the instruments."

http://www.bibleinfo.com/en/questions/what-does-bi...

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Veneen keikuttaminen ei ole hyvästä, hallintommekin suitsuttama Arvo Pohja saattaa tippua, vesittyä ja upota kokonaan.

Hyvä kirjoitus.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset