AnttiKuosmanen

Miten jouduttiin toiseen maailmansotaan?

Kunhan sisällissota kamaluuksineen siirtyy taas odottamaan seuraavaa tasavuotta, onkin jo ovella Talvisodan tasavuosi. Itse asiassa jo tämä vuosi on tärkeä tasavuosi sen ja myös parin vuoden päästä odottavan Jatkosodan tasavuoden kannalta. Niinpä otan pienen varaslähdön ja aloitan sen muistelun jo nyt. Kas näin:

12.3.1938: Itävallan Anschluss

14.4.1938: Boris Jartsev ilmaantuu esittämään Stalinin alue- ja tukikohtavaatimukset Suomelle

30.9.1938: München ja ”rauha meidän elinaikanamme”

Maaliskuu 1939: Boris Stein ”virallistaa” Stalinin vaatimukset Suomelle

23.8.1939: Molotov-Ribbentrop -sopimus

Syyskuu 1939: Saksa ja Neuvostoliitto murskaavat Puolan, Iso-Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksalle

Syksy 1939: Baltian maat alistuvat Stalinin vaatimuksiin, Suomi ei

30.11.1939: Talvisota alkaa

13.3.1940: Talvisota päättyy

Kevät ja alkukesä 1940: Saksa miehittää Tanskan ja Norjan, murskaa Ranskan

Marraskuu 1940: Molotov yrittää saada Hitleriltä suostumuksen Suomen miehittämiseen; Hitler on päättänyt operaatio Barbarossasta ja kieltäytyy

Kesäkuu 1941: Operaatio Barbarossa ja Jatkosota alkavat.

Miltä asiat varmaankin näyttivät Stalinin silmissä? Usko siihen, että Hitler tulisi hyökkäämään ja että länsivallat eivät sitä estäisi, ja ehkä suorastaan ruokkivat häntä, ei syntynyt Anschlussista, mutta sai siitä vahvistusta. Lopullisen vahvistuksen usko sai Münchenistä, jossa länsivallat nimenomaisesti luovuttivat Tšekkoslovakian Hitlerin silvottavaksi. Jartsev vaatimuksineen sopii aikataulullisesti tähän skenaarioon täydellisesti: ensimmäinen kosketus heti Anschlussin jälkeen, toinen, korkeamman tason vaihe pian Münchenin jälkeen. Taktinen liitto Hitlerin kanssa oli kyyninen, mutta realistinen veto, jolla Stalin osti aikaa varustautuakseen ja hankkiakseen paremmat lähtöasemat myöhempään voimainkoetukseen. On jopa tiettyä näyttöä siitä, että hän valmistautui hyökkäämään itse kesällä 1941, mutta myöhästyi, katastrofaalisin seurauksin sodan alkuvaiheessa.

Miltä asiat varmaankin näyttivät Hitlerin silmissä? Kaikki meni hienosti vuonna 1938: Anschlussia ei kukaan asettunut vastustamaan; Münchenissä länsivallat suorastaan sopivat hänen kanssaan Tšekkoslovakiasta. Molotov-Ribbentropp -sopimus jatkoi triumfien sarjaa. Jälkeenpäin vain tuntuu ihmeelliseltä, että Hitler antoi Suomen mennä Neuvostoliitolle Baltian maiden mukana, koska neuvostojoukkojen miehittämä Suomi olisi vaarantanut hänen sodankäynnilleen tärkeän rautamalmin ja nikkelin saannin Ruotsista ja Suomesta. Marraskuuhun 1940 mennessä Suomen merkitys oli valjennut, ja hän esti Stalinia viemästä Suomen valloitusta loppuun.

Miltä asiat näyttivät Suomen silmissä? Jälkeenpäin näyttää aika selvältä: jo Anschlussin ja viimeistään Münchenin jälkeen Stalin oli päättänyt vähintäänkin ottaa Suomelta alueita ja alistaa maan poliittisesti valvontaansa. Ehkä koko maan valloitustavoitekin oli muodostunut jo silloin tai ehkä se muodostui asteittain talvisotaa kohti edettäessä. Ilman mitään toiveajattelua ja idealismia tilannetta tarkastelevalle suomalaisellekin tilanteen olisi pitänyt valjeta jo tuolloin, mutta sellaista realismia ei ollut tarpeeksi jos ollenkaan, ja olisi ehkä kohtuutonta sellaista edellyttääkään.

Mitä sitä paitsi olisi voitu tehdä toisin? Sotaan joutumista ei olisi voitu välttää muuten kuin alistumalla. Vaikuttaa täysin selvältä, että alistumisesta olisi seurannut täsmälleen sama kuin Baltian maille: miehitys joskus kevään/kesän 1940 kuluessa. Jos olisi nähty sodan väistämättömyys esimerkiksi jo Anschlussin tai Münchenin jälkeen ja silti päätetty taistella, olisi varmasti varustauduttu aikaisemmin ja vahvemmin. Ehkä puolustus olisi kestänyt paremmin ja johtanut lievempiin rauhanehtoihin, mutta ehkä Stalin olisi siinä tapauksessa kuunnellut kenraaleitaan ja hyökännyt näiden laatiman suunnitelman mukaisesti niin vahvoilla voimilla, että puolustus olisi murtunut kerta kaikkiaan. Jossitella voidaan, mutta vain tapahtunut on todellista.

Jatkosotaa kohti mentäessä Tanska, Norja ja Ranska oli lyöty ja miehitetty, Iso-Britannia taisteli olemassaolostaan. Keväällä 1941 Saksa oli käynyt ohimennen murskaamassa Jugoslavian ja Kreikan. Stalinin aikeet näki tässä vaiheessa jo sokeakin ja mahdollisuus saada takaisin, mitä oli Talvisodassa menetetty, väikkyi silmien edessä. Hitler oli tosin vain vajaat kaksi vuotta aikaisemmin tehnyt Stalinin kanssa liiton, jolla kylmästi ”myi” Suomenkin saadakseen Puolan. Mitään muuta kuin reaalipoliittista laskelmointia hänen mukaansa meneminen Neuvostoliittoa vastaan ei siis ollut, mutta mikä muu vaihtoehto olisi ylipäätään ollut sisä- ja ulkopoliittisesti mahdollinen?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän emailjuuso kuva
Juha Hämäläinen

Sotiin päädytään aina kasvavan asevarustelun kautta. Poikkeuksetta

Vanha typerä sanonta kehottaa valmistautumaan sotaan, jotta voi välttää sen. Tämä on aseteollisuuden myyntiväittämä nro 1.

Kun varustelu kiihtyy niin lähestytään sotaa eikä päinvastoin

Oka Utriainen

Jaa. Taidat myös uskoa, että kun puut alkavat huojua, niin alkaa tuulla.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Stalin olisi ollut hepakassa ilman USA:n ja Britannian materiaalitoimituksia saattuein Muurmanskiin. Tunsin aikanaan erään Bernien, joka oli tuolloin ollut 14 kertaa mukana eri saattueisssa. Kovia ja pelotttavia matkoja olivat kuulema olleet.

Operaatio Barbarossa meni kiville, koska Mussolin tyri pahasti Kreikassa ja täten hyökkäys Neuvostoliittoon myöhästyi pahasti.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

Neukkula sai tavara-apua kolmea reittiä pitkin, suuri osa tuli neukkulaivoin Japanin valvovien silmien alla itäiseen sulasatamaan. Siinä mielessä mielenkiintoista, kun Japani kuului Hyvän/Pahan-akseliin yhdessä Italian ja Saksan kanssa.

Käyttäjän JuhaMerentie kuva
Juha Merentie

Aikalailla samaa mieltä. On merkillepantavaa, että länsimaisessa historiankirjoituksessa oletetaan poikkeuksetta Stalinin aikeiden olleen pelkästään defensiiviset. Tätä ei tue muu kuin miehen itsensä sana. Se, että Suomi ei varustautunut paremmin ennen talvisotaa, oli paha virhe. Sotilaiden verellä se sitten maksettiin. Sodan lopputulosta parempi varautuminen olisi tuskin muuttanut, mutta oppia siitä voisi ottaa tähänkin päivään..

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson

Nykyään historioitsijat ovat enenevin määrin myöntäneet että puna-armeija oli ryhmittynyt hyökkäykseen ja suunnitelmat sotaretkestä länsieurooppaan olivat olemassa vuonna 1941 kun Hitler antoi joukoilleen hyökkäyskäskyn 22.06.1941. Kun hyökkäys alkoikin yllättäen puna-armeija ei ehtinyt saada etulinjan joukkonsa puolustusasemiin kunnolla ennekuin niitä oli jo saarrettu ja murskattu. Ensimmäisten viikkojen aikana Saksan armeijan eteneminen olikin nopeaa ja vastarintaa huonosti koordinoitu vaikkain paikoittain kovaa ja epätoivoista. Mutta jo loppukesästä alkoivat Saksan tappiot nousemaan ja kalusto, joka oli liian sofistikoitu Venäjän huonoille teille, alkoi olla huollon tarpeessa.
Kuvaavaa Suomen typeryydelle ennen talvisotaa oli Vickers panssarivaunujen tilaaminen Englannista ilman optiikka ja aseistusta säästösyistä.

Heinäkuun 29. päivänä 1939 Juho Kusti Paasikivi ojensi Ruotsin ulkoministerille Richard Sandlerille luottamuksellisen kirjelmän jonka liitteenä oli kaksi listaa sotamateriaalista mitä Suomi halusi ostaa ruotsalaisilta valmistajilta ta välittäjiltä. Nootissa pyydettiin että Ruotsin hallitus oli ”selvitettävä miten nopeasti Suomi voisi Ruotsilta ostaa liitteissä mainutut määrät sotamateriaalia”.
Muutamia päiviä myöhemmin Helsingissä Suomen ulkoministerin Eljas Erkon ja Ruotsin charge dáffaires Per Wijkmanin väliin pidetyssä keskustelussa Erkko alleviivasi asian tärkeyden ja korosti että olisi hyvin tärkeää että asian mahdollista suopeasta käsittelystä olisi saatu vahvistusta ennakkoon ennen puolustusministeri Per Edvin Sköldin virallista vierailua Suomessa.

Ensimmäinen lista piti sisällään materiaalia joihin jo oli myönnetty budjettivaroja ja toinen lista materiaalia ”jonka hankintaa pidettiin tarpeellisena jos nykyinen kriisi jatkuu mutta minkä hankintaan edellyttää tarvittavien budjettivarojen myöntämistä”.
Ensimmäinen lista piti sisällään muun muassa:
- 44 kpl 10,5 cm kenttätykkiä ja niihin 19.000 ammusta
- 4 kpl 25,4 cm ja 12 15,2 cm rannikkotykistön tykkiä ja näihin 5.500 ammusta
- Yhteensä 92 kpl traktoria
- Muita ammuksia yhteensä 11.200 sekä 1200 kpl miinoja sekä torpeedoja.
- 700 eri tyyppisiä radioita ja 7.500 kiikaria.
- Suojausmateriaalia kaasuhyökkäyksiä vastaan mukaan lukien 30.000 hevoskaasunaamaria.

Toinen lista piti sisällään muun muassa:
- 33 kpl 75 mm ja 80 kpl 40 mm ilmatorjuntatykkiä
- 24 kpl 40 mm ja 36 kpl 20 mm automaattitykkiä merimaaleja vastaan
- Suuri määrä ammuksia, yllä mainituille ja muille tykeille, yhteensä 1.650.000 ammusta joiden kaliiperi 20mm -25,4 cm, pääosin kuitenkin 40 mm ilmatorjuntatykin ammusta.
- 19.000 lentopommia, 85.000 käsikranaattia, 40 miljoonaa käsiaseen ammusta, 1000 syvyyspommia, 90 torpedoa ja yli 1100 tonnia räjähteitä ja ruutia.

Jotta oltaisiin Ruotsissa saatu arvio Suomen kyselyyn miten nopeasti sotamateriaalia voisi saada Ruotsin ulkoministeriö ( Utrikesdepartementet ) lähetti listat Boforsille joka oli Ruotsin johtava sotamateriaalien valmistaja ja viejä .
Listat palautettiin Boforsilta Ruotsin ulkoministeriöön lausuntojen kera 4. elokuuta 1939. Bofors voisi valmistaa kaikkia listassa vaadittuja erilaisia tykkejä, niiden ammuksia, sekä lentopommeja, ruutia, ja räjähdysaineita. Kenttätykkien ja muiden tykkien osalta toimitusaika oli noin 2 vuotta tai enemmän ja niiden ammusten osalta runsas puoli vuotta tai enemmän. Useammalle tykkityypille oli aikoinaan myyty valmistuslisenssit Suomelle ” ja Suomen aikomus oli ollut valmistaa niitä mutta se oli todennäköisesti osoittautunut aikaa vieväksi projektiksi”. Lisäksi kerrottiin että Bofors valmistaa erään tyyppistä tykistön vetotraktoria ”mutta ei tiedetä sopiiko se Suomelle” ja että kranaatinheitinammuksia ei oltu vielä valmistettu koska patenttikysymys oli monimutkainen mutta niiden valmistus olisi muuten helppoa. Mitä tuli muihin tarpeisiiin, kuten kiikarit ja optiikka, Bofors ilmoitti ettei niitä valmisteta Ruotsissa ja että radiovarusteet ainakin osittain olivat saatavissa Ruotsista ja että miinoja valmistettiin Motalassa ja torpedoja Karlskronassa.
Niiden tilausvahvistusten perusteella, mitkä annettiin valmistusta ja vientiä valvovalle Krigsmaterialinspektionenille, Suomi teki vuoden 1939 ensimmäisten 9 kuukauden aikana vain vähäisiä tilauksia Boforsilta ja Bofors Nobelkrutilta. Näiden tilausten yhteenlaskettu arvo oli runsaat puoli miljoona Ruotsin kruunua ja käsittivät enimmäkseen tykistön 10,5 cm ammushylsyjä, trotyyliä ja aikasytyttimiä.
Samaan aikaan Boforsilta ja Bofors Nobelkrutilta toimitettiin Suomeen sotamateriaalia 1,5 miljoonan kruunun arvosta. Suurimmat erät olivat 8000 kpl 40 mm ammuksia, 2538 kpl 7,5 cm ammuksia sekä 25 tonnia ruutia ja 481 tonnia trotyyliä.
Myöhemmin ilmeni että mitä Suomi ennen kaikkea tarvitsi oli ilmatorjuntatykistöä ja panssarintorjunta- aseita. Siksi on merkillistä että ilmatorjuntakalustoa oli mukana vasta toisella listalla ja panssarintorjuntakalustoa ei ollenkaan. Luultavasti syynä tähän oli varmasti sama ajatus kuin Ruotsissa oli ettei tulevien sotaoperaatioiden maasto ollut soveltuva panssarivaunujen käyttöön. Puolustusministeri Juho Niukkasen mielipiteen mukaan kaikki panssarintorjuntatykit olivat vasta kehittelyvaiheessa. Ehkä Suomessa ajateltiin että aikanaan saataisiin oma valmistus käyntiin ja voitaisiin näin täyttää armeijan tarpeet mutta aikaa ei sodan alettua enää ollut.
Ruotsin silloinen puolustusministeri Sköld on lyhyesti kertonut käynnistään Suomessa ja hänen kertomuksensa on kommentoinut Niukkanen. Asetoimituksista ei ollut mainintaa tässä yhteenvedossa mutta sen sijaan maininta että Ruotsin hallitus oli päättänyt että ”jos suomalaiset asianosaiset toisivat esille kysymyksen Ruotsin osallistumista mahdolliseen sotaan Neuvostoliiton ja Suomen välillä, minun piti selventää että tämä on poissuljettua.”

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Syksyllä 1939 Suomi sai Ruotsista lainaksi 30 kappaletta Boforssin 37 mm:n panssaritorjuntatykkejä. Pertti Kilkin kirjasta ”Valo Nihtilä – päämajan eversti” voi lukea tapauksesta tykkien suhteen. Kirja perustuu Nihtilän muistelmiin.
”Joulukuussa, kun sota oli ollut jo muutaman päivän käynnissä, minulle soitti eräs aseherroistamme. Hän sanoi, että tulee laina-aika täyteen ja aseet pitäisi luovuttaa pois. Minä sanoin, että johan te olette hullu! Me käymme sotaa. Sotaa käyvä maako antaisi jotakin pois? Ei tule kuuloonkaan. Ilmoittakaa, että ne ovat rintamalla ja niitä ei sieltä miehet anna pois millään” (sivu 34).

Edesmennyt eversti Valo Nihtilä oli erittäin etevä sotilas. Hänen muistelmiinsa voi tutustua mm. Pertti Kilkin kirjan välityksellä, joka julkaistiin vuonna 1994.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Valo_Nihtil%C3%A4

Käyttäjän RalfKarlsson kuva
Ralf Karlsson Vastaus kommenttiin #7

Kuullostaa merkilliseltä että pst-tykkejä olisi vaadittu palautettavaksi taistelujen juuri alettua ja kun Ruotsilta tuli samoja 37 mm tykkejä sekä Madsen 20 mm pst-tykkejä talvisodan loppuun asti. Noita pst-tykkejä oli toimitettu vasta lokakuussa joten 10 huhtikuuta palautettiin 13 37 mm pst-tykkiä jotka olivat olleet suomalaisten osastojen käytössä sekä 7 kpl jotka olivat olleet ruotsalaisen vapaaehtoisosaston käytössä. Ruotsi oli lähettänyt niin paljon sotamateriaalia Suomeen että heidän oma varustautuminen oli jousduttu lykkäämään 1. päivään heinäkuuta. Alunperin oli tarkoitus että uusi kuudes armeijaosasto olisi ollut varustettuna 1. päivänä huhtikuuta. Kun Saksa miehitti Tanskan ja Norjan Ruotsilla oli suuri pelko siitä että Saksa hyökkää myös Ruotsiin ja ottaa Kiirunan malmikentät hallintaansa koska Saksan sotamateriaalien valmistus oli riippuvainen malmitoimituksista Ruotsista.

Käyttäjän veikkohuuska kuva
Veikko Huuska

Suomi ei voinut välttyä joutumasta mainittujen diktaattorien/imperiumien taistelujen alle/kohteeksi.
Suomi yritti reunavaltiopolitiikkaa, Baltiasuuntausta, Pohjoismaista suuntausta, tuloksetta. Se jäi yksin.

Talvisota ehkä olisi ollut vältettävissä, mutta lähinnä vain Stalinin lykätessä hyökkäystä ja valmistautuessa lisää. Mutta koska "pienten valtioiden aika oli ohi", ja niin monet valtioloukkaukset olivat onnistuneet aikaisemmin, oli melko ymmärrettävää, että Stalin antoi tehtävän sotilaille, tarkemmin sanoen Leningradin sotilaspiirille. Kun Suomi yllättäen asettui oikeasti vastahankaan, eikä sotilassoittokunnalle tullutkaan töitä, niin Stalin joutui mobilisoimaan miljoona-armeijan.

Nykyisin minusta tuntuu, että - niin kylmäävältä kuin se tuntuukin - ilman Talvisotaa, ei olisi tullut Jatkosotaa siinä muodossa ja sellaisin lopputuloksin, kuin toteutuneessa elämässä tuli.

Ilman Talvisotaa ehkä Hitler ei olisi hyökännyt vielä 6.1941, ja peli olisi mennyt ehkä toiseksi, - mahdollisesti Stalin olisi ollut se, joka hyökkäsi Saksaa vastaan.
Niin tai näin, Suomi ei voinut jäädä Saksan-Venäjän sotarintaman "rauhoitetuksi" pätkäksi Murmannin-Petsamon ja Baltian väliin, ei tietenkään.
Siitä olisi mahdollisesti, jopa todennäköisesti tullut jomman kumman, tai kummankin, yllätyshyökkäyksen kohde, ja heti perään sotatanner.

Ilman talvisodan yhteishenkeä (MRP, Manila, OWK, Terijoki, urhoollinen taistelu), Suomi olisi ehkä ollut vähemmän koherentti, jakautuneempi, alttiimpi ideologisille ja konjunktuuris-laskelmallisille jakolinjoille, ja siten kyvytön "lopulliseen taisteluun" oman ehjän itsensä puolesta?

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Stalinin tarkoitus oli siirtää suomalaiset Uralin itäpuolelle ja se oli syy Talvisotaan.
”Marsalkka Konev kertoo muistelmissaan, että Isäntä oli Suomen sotaa aloittaessaan sanonut Vorošilovin ja amiraali Isakovin kuulleen: ”Suomalaiset on asutettava muualle… Suomessa on vähemmän asukkaita kuin Leningradissa, ja heidät on helppo siirtää muualle…” Lähde: Edvard Radzinski: STALIN, sivu 505.

Saksalainen edesmennyt kenraali ja tiedustelupäällikkö Reinhard Gehlen kirjoittaa kirjassaan ”Vuosisadan vakooja” itänaapurin tappioista Talvisodassa: ”Omien armeijoidemme esittämien raporttien ja liittolaistemme arvioiden mukaan 430 000 oli kaatunut tai jäänyt invalidiksi Suomea vastaan käydyssä sodassa 1939 - 1940” (sivu 93).

Presidentti Risto Ryti kirjoittaa puolustuspuheessaan sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin liittyen:

"Marraskuun 26 p:nä sattuivat rajalla järjestetyt nk. "Mainilan laukaukset", joista Suomea syytettiin. Suomalaiset ehdottivat Mainilan tapauksen tutkimista rajakomissaareista syyskuun 24 p:nä 1924 tehdyn konvention määräämällä tavalla, mutta venäläiset eivät siihen suostuneet. Kesällä 1941 joutui suomalaisten vangiksi joitakuita venäläisiä, joukossa pari upseeriakin, jotka olivat olleet Mainilassa tämän välikohtauksen tapahtuessa. Omasta aloitteestaan he antoivat yksityiskohtaiset tiedot tapahtuman kulusta, ja välikohtauksen järjestämisestä, jopa siihen osallistuneista henkilöistäkin" (sivu 19).
Edesmenneen presidentti Risto Rytin puolustuspuhe on mielenkiintoista ja historiallisesti erittäin arvokasta luettavaa. Kirja ”Risto Rytin puolustus” julkaistiin näköispainoksena vuonna 1989.

Talvisotaan liittyen kannattaa lukea myös ministeri Holstin selonteko kansainliitolle. Artikkeli on otsikoitu ”Hyökkäyksen valmistelu maatamme vastaan.” Se on julkaistu Helsingin Sanomissa 12.12.1939.

www.hs.fi/aikakone

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Onko tässä nyt koko totuus,kun minusta tuosta puuttuu se missä Suomi valitsi puolensa?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sitä on turhaa ottaa esille, koska valinnassa oli vain kaksi vaihtoehtoa ja toinen niistä olisi ollut alistuminen Stalinin tuhoavan diktatuurin alle.

Käyttäjän JouniHalonen kuva
Jouni Halonen

"Syyskuu 1939: Saksa ja Neuvostoliitto murskaavat Puolan, Iso-Britannia ja Ranska julistavat sodan Saksalle"

Minusta tämä kohta vaatii pohdintaa tuon sodanjulistuksen osalta. Vain Saksalle julistettiin sota(, joka ei oikeastaan johtanut mihinkään toimiin moneen aikaan). Oliko mm. sovittu Stalinin kanssa puolen kuukauden viisästyksestä Puolan jakoon osallistumisessa, jottei sotaanjulistamattomuus näyttäisi niin pahalta? Tuo mm. on tärkeä, sillä tiettävästi länsi kävi neuvotteluja Stalinin kanssa yhteisestä rintamasta Saksaa vastaan ja tässä yhteydessä Suomenkin varalle oli kaavailtu jotakin neukkumiehityksen tapaista.

Yhtä kaikki, samanlaiselta venkoilulta eri osapuolineen nykyinenkin toiminta näyttää.

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Ei ollut sovittu Stalinin kanssa yhtään mitään sen jälkeen kun hän teki sopimuksen Hitlerin kanssa. Länsivallat olivat kyllä neuvotelleet Stalinin kanssa ennen Molotov-Ribbentrop -sopimusta, mutta neuvotteluissa ei päästy puusta pitkään muun muassa siksi, että Stalin vaati niitä hyväksymään sen, että Neuvostoliitto takaisi sen ja Saksan välissä olevien maiden turvallisuuden, ja vieläpä tarvittaessa vastoin näiden tahtoa. Jokainen voi mielessään miettiä, mitä ”turvallisuuden takaaminen” vastoin turvattavien tahtoa mahtoi merkitä.

Tapahtumalistassani en maininnut yhtä asiaa, joka vaikutti asenteisiin lännessä. Iso-Britannia ja Ranska kuvittelivat tyydyttäneensä Hitlerin valloitushalut myöntymällä Tšekkoslovakian silpomiseen, mutta niinhän asia ei ollut, vaan hän otti muutamaa kuukautta myöhemmin maasta loputkin. Siihen päättyi ”rauha meidän aikanamme” Chamberlaininkin mielessä, ja kun Puolan vuoro sitten tuli, Britannialla ja Ranskalla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lunastaa Puolan puolustamislupauksensa. Kummallakaan ei vain ollut kapasiteettia ryhtyä todelliseen sotaan Saksaa vastaan, ja tavallaan – joskaan ei moraalisesti – koko sodanjulistus oli yhtä tyhmä kuin Münchenin sopimuskin.

Hitlerillä sen sijaan oli strategista näkemystä – asia joka tuntuu olevan vaikea myöntää, koska niin suurta pahaa aikaansaaneeseen ei haluttaisi liittää mitään myönteisiä ominaisuuksia. Hän pyrki välttämään sotaa Britannian kanssa, itse asiassa mieluiten jakamaan maailman sen kanssa niin, että briteille jäisi siirtomaaimperiuminsa ja Hitlerille manner-Eurooppa. Hän ei kuitenkaan ymmärtänyt Britannian omaa vuosisataista suurstrategiaa, johon aina kuului manner-Euroopan johtavaa valtaa vastaan asettuminen. Hitlerin maailmanvalloitusideologia oli sen kanssa totaalisessa ristiriidassa, ja vaikka britit vanhana suurvaltana asennoituivat reaalipoliittisesti, ei Hitlerin natsiaate lisännyt sympatiaa häntä kohtaan, vaikka sen pahimmat rikokset olivat vielä tuntemattomia ja kaikkein pahimmat tekemättäkin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset