AnttiKuosmanen

A Murder Is Announced

Agatha Christien kirjoitti tuon nimisen dekkarin, jossa sankarihahmona ei kylläkään ollut Hercule Poirot vaan neiti Marple. Ehkä hän paljastaisi syyllisen Salisburyssä tapahtuneeseen murhayritykseenkin, ehkä ei. Yhteistä fiktiivisessä Chipping Cleghornissa tehdyissä dekkarimurhissa ja Salisburyssa tehdyssä todellisissa murhayrityksissä on julkisuus ja sen tarkoituksellinen hakeminen, vaikka viimemainittuja ei mainostettukaan lehti-ilmoituksella etukäteen.

Venäläisen entisen kaksoisagentin Sergei Skribalin ja hänen tyttärensä murhayritystä käsiteltiin eilisessä A-talkissa. En tiedä tapauksesta tarpeeksi esittääkseni kokonaisvaltaista arviota siitä, mitä on tapahtunut ja miksi, saati siitä, mitä kaikkea siitä voi seurata. Kaksi eilisestä keskustelusta nousevaa asiaa kuitenkin provosoi kommentoimaan. Molemmat paikalla olleet ”osapuolet” – niinhän A-talk näyttää olevan useimmiten rakennettu – turvautuivat ainakin yhteen heikosti perusteltuun näkemykseen.

Kansanedustaja Packalenin selitykset, että ei Venäjä näin typerästi olisi menetellyt, eivät vakuuttaneet, sillä jos murhayritys oli Venäjän virallisten tahojen toimesta tai toimeksiannosta tehty, siinä ei välttämättä pyritty toimeksiantajan salassa pitämiseen, joskin kyllä kiistettävyyteen. Valittu tekotapa, vaikeasti saatavissa olevan hermomyrkyn käyttö, suorastaan viittaa päinvastaiseen tavoitteeseen. Siinä katsannossa operaatio on ollut menestys: viesti on mennyt perille enemmän kuin hyvin, ja kiistettävyys on säilynyt.

”Vastapuolen” argumentti, että vastatoimina tehdyt diplomaattien karkotukset eivät olleet sanktio, joilla pitäisi olla juridisesti pitävät perusteet (eli rikosoikeudellisesti riittävä näyttö syyllisyydestä), vaan poliittinen reaktio, ei myöskään vakuuta. Se on tosin totta, että diplomaattien karkotus on poliittinen teko, mutta jos se tehdään reaktiona rikokseen, se ei toteuta poliittista tarkoitustaan, jos rikoksen tekijästä ei ole pitävää näyttöä, vaan pelaa vastapuolen pussiin. Vähintäänkin se pelaa tässä Venäjän pussiin siinä mielessä, että se voi omalle kansalleen argumentoida sitä kohdeltavan väärin. Mutta se pelaa Venäjän pussiin myös vahvistamalla hajaannusta länsimaissa. Näin onkin tapahtunut.

Paras näkökulma eilisessä keskusteliussa oli tämän murhayrityksen asettaminen osaksi pidemmän ajan tapahtumasarjaa, jossa on selviä henkirikoksia ja Venäjän pettäneiden tai nykyregiimin kannalta kiusallisiksi käyneiden muuten outoja kuolemia. Ne luovat vahvan vaikutelmaan siitä, että kyse on järjestelmällisestä vastustajien vainoamisesta ja myös teloittamisesta missä nämä ovatkin. Laajemmassa mielessä siihen ”tarpeeksi saamiseen”, josta länsimaiden reagoinnissa näyttää olevan kysymys, kuuluu tietenkin myös Venäjän aivan kiistämättömästi harjoittama politiikka alkaen Georgian sodasta ja päätyen – tähän asti – sen sekaantumiseen Syyrian sisällissotaan, sekä tietysti monimuotoinen hybridisota. Valitun vastatoimen tarkoituksenmukaisuus, sen tehoamisesta puhumattakaan, on toinen asia.

Summa summarum. Operaatio Skripal on ollut menestyksekäs poliittinen operaatio. Venäjän pettäneille se on karu varoitus: teidät tapetaan, eikä vain teidät vaan myös läheisenne. Toimintamalli on vanha: jo Stalin tuhosi paitsi vastustajansa myös ne, joilla olisi voinut olla motiivi kostaa heidän puolestaan. Presidentti Putinia se on hyödyttänyt vaaleissa ja yleisemminkin vahvistamalla hänen imagoaan vahvana johtajana. Länsimaita se on tahrannut, koska nämä ovat – ainakin tähän mennessä – epäonnistuneet osoittamaan pitävästi että operaatio todella oli Venäjän toimesta tai toimeksiannosta suoritettu, ja silti turvautuneet kostotoimiin sitä vastaan. Siinä sivussa on kasvatettu epäluottamusta niiden omien kansalaisten keskuudessa poliittista johtoa, viranomaisia ja viime kädessä koko yhteiskuntajärjestelmää kohtaan.

Jäljelle jää kysymys: miten tällaiseen tekoon olisi pitänyt reagoida, ja miten ylipäänsä tällaista vastustajaa vastaan voidaan taistella niillä keinoilla, joita länsimaisilla oikeusvaltiolla on käytössään, ilman että vain annetaan lisää aseita tuon vastustajan käsiin? Se vaatisi sitkeyttä ja pitkäjänteisyyttä, jota tuskin mistään enää löytyy. Bisnesmaailmassakin kvartaali on sentään neljännesvuosi, mutta hybridisodassa neljännestuntikin taitaa olla pitkän tähtäimen toimintaa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PekkaVeistola kuva
Pekka Juhani

Tom Packalenin kommentointi menee sikäli ohi että Novichok-hermokaasuun on olemassa vasta-aine nimeltä Atropiini.

Eli vaikka Novichok on erittäin tappavaa jo pieninä annoksina, se voidaan torjua atropiinilla. On todennäköistä että atropiinia laitettiin melko pian elimistöön.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Atropiini

Kim Jong-Nam säilytti repussaan atropiinia kun hänet myrkytettiin VX:llä.

Nämä tapaukset ovat ikäviä.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset