AnttiKuosmanen

#MinäEn

Seuraavasta aiheesta olisi parasta pysytellä mahdollisimman kaukana jokaisen miespuolisen henkilön, ja luoja minua auttakoon, jos obskuriteettini loppuu tähän juttuun. Mutta jokin, sanottakoon sitä vaikka arvopohjaksi, estää kokonaan sivuuttamasta Yhdysvalloista alkanutta seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun vastaista #metoo -kampanjaa. Se ei sitä paitsi enää ainakaan Suomessa näytä rajoittuvan pelkästään seksuaaliseen aspektiinsa, kuten näkyy elokuvaohjaaja Louhimiehen tapauksesta. 

Häirintä ja ahdistelu on selvästi aito ilmiö, johon reagointi massiivisella tavalla on vain odottanut puhkeamistaan. Niinhän yhteiskunnalliset ilmiöt, aina vallankumouksia myöten, useimmiten tapahtuvat. Epäkohtaa on voitu sietää kauan, jopa vuosisatoja, mutta sitten yhteiskunta on muuttunut. Jokin hyvin pienikin tapahtuma laukaisee vastareaktion.

Mutta kun heiluri heilahtaa, se ei pysähdy tasapainotilaan keskelle, vaan se heilahtaa toiseen ääripäähän. Näin on jo käynyt myös tässä asiassa. Yhdysvalloista raportoitiin, että siellä ovat jotkut ankarimmat aktivistit katsoneet asian olevan niin tärkeä, että syyttömienkin uhraaminen on oikeutettua, jotta epäkohta saadaan korjattua. Suomessa katsoin A-studion lähetystä, jossa oli keskustelemassa pari toimittajaa, toinen iltapäivälehdestä, ja naiskansanedustaja. Toimittajat – jopa iltapäivälehden toimittaja! – olivat huolissaan syyttömistä syytetyistä, mutta kansanedustaja kieltäytyi kolmeen kertaan ottamasta siihen kantaa, kunhan vaan jatkoi jankuttamista ”rakenteiden” muuttamisen tarpeesta.

Jos joku asia on perustavan laatuinen oikeusvaltiossa, se on syyttömyysolettama, syyttäjän velvollisuus todistaa syytteensä oikeaksi eikä päinvastoin. Murhankin, ainakin vielä toistaiseksi pahimman lakikirjasta löytyvän rikoksen, kohdalla katsotaan, että on parempi murhaajan kulkea vapaana kuin tuomita syytön. Näin ei näköjään ole kaikkien mielestä asianlaita, jos kyse on seksuaalisesta häirinnästä ja ahdistelusta.

Jotain sekin kertoo, että eräät oikeustieteen professorit ovat kyllä kärkkäitä ensimmäisestä vinkistä antamaan lausuntoja, joissa tuomitaan varsin epäilyttävin perustein milloin mitäkin, jos asia on professorin ideologisten mieltymysten vastaista – ja puolustetaan jos se on professorin mieltymysten mukaista. Mutta kun joku televisiossa kieltäytyy vastaamasta tai väistää kysymyksen syyttömyysolettamasta häirinnän ja ahdistelun kohdalla, siihen ei kosketa kepilläkään. Tietysti voi kysyä sitäkin, miksei yhtäkään oikeusoppinutta ole edes pyydetty televisioon asiasta keskustelemaan.

Odotan kiinnostuneena sitäkin, mitä siitä seuraa, kun – oletan että se on kun eikä jos – suostumus seksiaktiin tulee edellytykseksi, jotta se ei olisi raiskaus. Millainen suostumuksen ilmaisu tulee olemaan riittävä, jotta toinen osapuoli voi luottaa siihen, varsinkin jos tuon ”suostumuksen” saisi perua aina aktiin asti, sen aikana ja joidenkin kannanotoista päätellen kauan aktin jälkeenkin? Eikö suostumuksen, jotta se jotain merkitsisi, olisi sidottava molempia osapuolia, siis myös sitä joka suostumuksen antaa? Toisin sanoen, sen olisi oltava sopimus.

Joku, nimittäin eräs kirjoittaja Helsingin Sanomissa (12.3.2018), ehti jo esittää, että kaikkien haku päällä kulkevien kannattaisi alkaa pitää valmiiksi esitäytettyä suostumuslomaketta taskussaan. Tämä on jo ehditty tuomita koko vakavan asian mitätöimiseksi huumorin varjolla, ja ironiaa kirjoittaja varmaan tavoittelikin ymmärtämättä, että työnsi päänsä silmukkaan. Hänen ei kuitenkaan olisi pitänyt sisällyttää ideaansa mainintaa, että suostumuksen voi sen kirjallisesta muodosta huolimatta yksipuolisesti perua. Samoin hän unohti puolueettomat todistajat.

Itselläni oli sama idea, mutta kun se on jo käytetty, menen askelen pidemmälle ja muistutan jo kohta puoli vuosisataa esitetystä ”ihmeellinen pumpattava Barbara” -ratkaisusta. Robotiikan ja keinoälyteknologian kehityksen myötä Barbarat saataneen pikapuoliin kehitettyä tasolle, jolla he pystyvät tyydyttämään vaativammatkin fyysiset ja ehkä myöhemmin myös emotionaaliset tarpeet. Roboseksuaali ja hänen kaltaisilleen tarjolla olevaa valikoimaa esiteltiinkin jo yleisradion Perjantai-ohjelmassa. Mutta vaara voi vaania tässäkin: entä jos keinoälyllekin kehittyy tietoisuus ja tunteet, ja Barbaratkin valittaisivat kohtelustaan?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän artoartovihavainen kuva
Arto Vihavainen

"Eikö suostumuksen, jotta se jotain merkitsisi, olisi sidottava molempia osapuolia, siis myös sitä joka suostumuksen antaa? Toisin sanoen, sen olisi oltava sopimus."

Tuota minäkin olen pohtinut.

Ajatellaan nyt vaikka että jos poika haluaa lähteä tyttöä saatille, vaikkapa ravintolaillan jälkeen, niin siinähän voi aina käydä niin että jos tyttö suostuu siihen että poika lähtee saatille, hänellä on jo valmiiksi mietittynä mielessään pojan viettely sukupuoliseen aktiin. Pojalla ei välttämättä tällaista ajatusta ole, hän haluaa vain jatkaa seurustelua mahdollisimman pitkään ja enemmän privaatisti.

Jos tyttö haluaa vietellä pojan seksiin, niin voiko poika kieltäytyä? Jos poikä kieltäytyy tyttö voi pettyä ja suuttua ja kimpaantua ja syyttää vaikkapa ahdistelusta tai raiskausyrityksestä. Sellainen olisi maineen menetys pojalle vaikkei asiassa mitään perää olisi.

Saatille lähtö on siis iso riski molemmille osapuolille.

Noilta kiusallisilta tilanteilta voitaisiin osin välttyä jos mukana olisi paperi jossa osapuolten seksuaaliset tavoitteet kirjataan ja sen voi jättää vaikkapa portsarille säilytettäväksi ravintolasta lähtiessä.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Näyttökysymys on keskeinen koko asiassa, eikä sitä ole mietitty loppuun asti. Katsotaan nyt, miten se lainvalmistelussa käsitellään.

Kaliforniassa tuli suostumusta edellyttävä laki voimaan vuonna 2014. Siellä suostumukseksi on katsottu mm. pään nyökkäys ja lähemmäksi siirtyminen. Oikeusjärjestelmien erosta huolimatta lopputuloksia voidaan hyvinkin verrata. Kun lakiehdotusta perustellaan muiden seikkojen ohella sillä, että se tuo naisille paremman turvan (aina siis naiselle?), niin miten ihmeessä suostumuksen näyttö edellä mainituilla seikoilla suojelee naista?

Raiskauksen yritys on rangaistava. Miten saadaan näyttö yrityksestä suostumustapauksessa, sillä tässäkin eletään väitteen varassa?

Vaarana on ajautuminen käänteiseen todistustaakkaan.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Hyvä nähdä, että elät Antti edelleen henkisesti vireää elämää. Eikä ole vain spekulaatiota, että naiset voivat kostaa epäonnistumisensa. Tiedän muutaman tapauksen. Entä, jos naapuri sattuu havaitsemaan tyttären ulkomaalaisen kanssa? Siinä saattaa päästä hätävalhe, vaikka enpä noita lähipiiristäni tiedä.

Nimestä Antti Kuosmanen tulee aina kaksijakoinen olo. Onko kyseessä suuri sankari, vai sittenkin pelkuri ja opportunisti? Kirjoitit yhtenä neuvottelijoista Suomen tiestä EU:n ytimeen ja paljastit, miten neuvottelijat ja poliitikot valehtelivat Suomen kansalle tiettyjen maataloustukien pysyvyydestä, ja saattoipa kirjassasi olla muutakin mielenkiintoista. Kirja vedettiin kuitenkin välittömästi ilmestymisen jälkeen pois markkinoilta ja kirjastoista. Tampereella pääkirjaston rekisteri kertoi kirjan löytyvän jostain sivukirjastosta, mutta eipä kirjaa sielläkään hyllyssä ollut.

No Sinä diplomaattina osasit olla hiljaa ja kohtapuoliin asemapaikkasi oli Kauko-Idässä suurlähettiläänä. Myöhemmin kirjoitit kirjan englanniksi toisen kaverin kanssa yhdessä, ja siinä tuo maatalousbluffikin kerrottiin.

Entäpä jos olisit suoraselkärankaisesti nostanut metelin kirjan sensuroinnista? Kohtalosi olisi silloin ollut hyvin suurella todennäköisyydellä meikäläisen kaltainen. Olisit päässyt eläkkeelle työttömänä, ja vahinkohan oli jo tapahtunut; Suomi oli EU:n jäsen. Vaan tuskinpa Suomi olisi EU:n jäsen, jos olisit paljastanut bluffin jo ennen kansanäänestystä! Harkitsitko silloin sitä mahdollisuutta?

Käyttäjän AnttiKuosmanen kuva
Antti Kuosmanen

Mitä jos lukisit pari viikkoa sitten tällä foorumilla olevan kirjoitukseni "Huuhaata kirjani avulla". Sepustuksesi on sitä samaa huuhaata ja valhetta, ja pahempaakin. Minua ei ole hiljennetty eikä kirjaani sensuroitu pois markkinoilta, minkä itsesi kanssa ristiriitaisesti lopulta edellä toteatkin, koska markkinoilta vetämässäni kirjassa olevat asiat olen julkaissut niin kirjana englanniksi kuin artikkelissa suomeksi. Väitteesi, että olen palkinnoksi tästä tapahtumattomasta hiljentämisestä saanut suurlähettilään paikan on paitsi potaskaa myös kunniani päälle käyvä. Englanninkielisen kirjan olen sivumennen sanoen myös minä kirjoittanut, siinä vain on lopussa kirjan kustantaneen hollantilaisen tutkimuslaitoksen tutkijan kommentaari.

Olen tähän asti kohauttanut tälle, jo parikymmentä vuotta käynnissä olleelle sekopäiselle kirjoittelulle olkapäitäni, mutta jos se ei vaimene siitäkään, että olen sen nyt kumonnut sillä arvovallalla jonka omakohtainen kokemukseni ja vain minulla kiistatta olevat tiedot antavat, täytyy sitten harkita muita toimenpiteitä. En ole pyrkinyt sankariksenne, mutta jos pelkurina pidätte, erehdytte.

Käyttäjän MauriNygard kuva
Mauri Nygård

Pitääpä etsiä blogisi. Siis itse vedit pois kirjasi!! No myös Reino Paasilinna hyväksyi kirjansa poisvetämisen. Toimi sitten kansanedustajana. Kertoi, että kirjassa oli painovirheitä. En muuten tainnut sanoa, että sait palkinnoksi. Se oli nyt oma toteamuksesi. Ja toistan: toisaalta olet suuri sankarini, toisaalta, olisitko voinut tehdä enemmänkin? Joka tapauksessa olet jonkin tason sankari, sillä kaikki muut neuvottelijat ovat olleet bluffista täysin hiljaa. Vaikuttaa olevan herkkä aihe edelleen. Luen blogisi.

Mikael Pentikäinen Hesarin päätoimittajana paljasti, että Jutta Urpilainen oli narauttanut koko eduskuntaa ja Suomen kansaa muka olemattomalla "valtiosopimuksella" Kreikan valtiovarainministerin kanssa. Kahden viikon kuluttua Pentikäinen erotettiin. "EI tiennyt syytä", ja pian hän olikin Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja ja on vihreällä oksalla edelleen.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset