AnttiKuosmanen

Brexit ja EU-budjetti

Britannian todennäköisen EU-eroamisen budjettiseuraamuksia koskevassa julkisessa väittelyssä on kummallisia piirteitä. Niin myös EU:n seuraavaa rahoituskehystä koskevassa julkisessa väittelyssä, ja nämä kaksi asiaahan ovat sidoksissa toisiinsa, koska brittien ero, jos se tapahtuu tämänhetkisten tietojen mukaisesti, astuu voimaan täysimääräisenä juuri silloin kun seuraava budjettikehyskin astuu voimaan.

Jos joku lukija ei asiaa vielä tiedä, ”budjettikehys” on 5-7 vuotta koskeva EU:n seuraavien budjettien kokonaissumma, joka jaetaan vuosittaisiin budjetteihin ja niiden suurimpiin osakokonaisuuksiin, mutta ei yksityiskohtaisiin meno- tai tulomomentteihin. Tällaisia kehyksiä on lyöty lukkoon EU:ssa 1980-luvun loppupuolelta lähtien, ja ne pelastivat aikoinaan EU:n jokavuotisista raivokkaista budjettikiistoista; sitä isompia ovat toisaalta olleet näitä kehyksiä koskevat ottelut.

Brittien erotessa sen EU:n budjettiin lähettämät maksut lakkaavat. Näin ollen budjetti pienenee automaattisesti eron seurauksena. Niinpä esimerkiksi eurooppaministeri Terhon retoriikka siitä, että budjettia pitää pienentää eron tapahtuessa, on sikäli tyhjää puhetta, että näin tapahtuu automaattisesti. EU:n budjetti tulee joka tapauksessa olemaan pienempi kuin brittien ollessa jäsen. Ei olisi mitään poliittisia mahdollisuuksia pitää budjettia tasolla, jolla se on ollut Britannian ollessa jäsen. Oleellinen kysymys on, mitä tapahtuu eroamisen myötä budjetin tasapainolle, menojen ja tulojen erotukselle, jota ei EU:n sääntöjen mukaan voi kattaa velantotolla, jos menot ovat tuloja suuremmat.

Britanniaan EU-budjetista maksetut menot eri asioihin kuten maatalouteen, aluepoliittiseen tukeen ja niin edelleen, lakkaavat myös eroamisen myötä. Ne ovat olleet pienemmät kuin brittien suorittamat maksut; ero on ollut 9-11 miljardin euron luokkaa viime vuosina. Vasta siinä, mitä tehdään tälle vajeelle – tai tietysti jos halutaan leikata vielä tuotakin enemmän – olisi kyse EU:n budjetin aidosta pienentämisestä eron seurauksena. Propagandistisessa retoriikassa tätä ei muisteta – tai ei haluta – tehdä selväksi. Pitäisikö EU:n budjetin pienentyä myös tämän summan verran?

Jos näin tehtäisiin, EU:hun jäävien jäsenmaiden maksut budjettiin säilyisivät entisellä tasolla, mutta niille budjetista maksetut varat pienenisivät yhteensä edellä mainitulla summalla. Kaikki siis ”kärsisivät”, nettomaksajat entistä suurempina nettomaksuina, nettosaajat entistä pienempinä nettosaamisina, olettaen tietenkin, että budjetin menopuolen määrittelyjä ei muuteta, ja on vaikea nähdä miten ainakaan nettomaksajat suostuisivat asemansa heikentämiseen. Toisessa äärivaihtoehdossa budjetin tulopuolta, siis jäsenmaiden maksuja siihen, olisi kasvatettava vastaavalla summalla, jolloin menot budjetista säilyisivät ennen brittien eroa vallinneella tasolla. Silloin budjettia ei vielä aidosti pienennettäisi, ei tosin suurennettaisikaan, suhteessa siihen, mitä se oli brittien jäsenyyden aikana.

Tähän liittyy myös Suomen hallituksen tavoite parantaa suhteellista asemaansa EU:sta saatavien tuloutusten suhteen. ”Suhteellisen” aseman parantaminen ei ole sama asia kuin euromääräisen aseman parantaminen. En tiedä tarkkaan mitä hallitus tosiasiassa tavoittelee, mutta Suomen aseman suhteellista parantamista se voi tavoitella ilman että saisi yhtään euroa lisää, jopa vaikka saisi niitä entistä vähemmänkin.

Omaa suhteellista asemaa vain ei voi parantaa ilman, että joidenkin muiden suhteellisen asema heikkenee. Jokainen voi mielessään miettiä, miten suurella ilolla siihen kukaan EU:ssa suostuisi Suomen kohdalla, tai enää tänä päivänä köyhempienkään kohdalla. Jäljelle jää kiistely siitä, miten ”partager à la misère” kuten erään EU-maan pysyvä edustaja, tunnettu pahansisuisuudestaan, aikoinaan entistä pienempien rahojen jakamista luonnehti. En nimittäin jaksa uskoa siihen, että mistään ainakaan oleellisista menolisäyksistä pystytään seuraavaan rahoituskehykseen sopimaan.

Mikä nyt sitten on oleellista; vaikka euromääräiset miljardisummat ovat suuria varsinkin pienen ihmisen, jopa pienen maankin, mittapuulla, ne ovat pieniä koko EU:n yhteenlasketun bkt:n mittapuulla. Ja ne ovat vuosien mittaan reaalisesti pienentyneet: Suomen liittyessä EU:hun sen budjetti oli karkeasti ottaen Suomen bkt:n suuruinen, nyt se on ¾ siitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset