AnttiKuosmanen

Sontaa varpaiden välissä

Tämä blogikirjoitus voi lukijan mielestä näyttää tietyn aatesunnan puolustuspuheelta, mutta minulle se on aivan muuta: puolivuosisata sitten tapahtuneen suuren maalta- ja maastapaon mukanaan kuljettaman nomadin viivästynyttä surumieltä menneen ja pitkälti menetetyn kotiseudun puolesta ja myötätuntoa siellä asuneita ja yhä asuvia pieniä ihmisiä kohtaan. Pieniä, väheksyttyjä ihmisiä on tietenkin muuallakin kuin syrjäseuduilla, mutta minua lähinnä ovat ne, jotka olivat minua lähinnä. Kimmokkeen kirjoittamiseen sain jo aikapäiviä sitten, mutta uutta ajankohtaisuutta aihe sai äskettäin julkaistusta tutkimuksesta, joka osoitti maaseudun ja kaupunkien välisen vastakohtaisuuden elävän ja voivan hyvin ihmisten mielissä.

Taannoin, se oli jo viime vuoden puolella, luin Helsingin Sanomien Heikki Pursiaisen ”Paska maa” -teokselle antamasta sivun mittaisesta tekstimainoksesta hänen ajatuksiaan muun muassa poliittisista puolueista. Kaikki saivat jutussa Pursiaiselta turpiinsa, mutta yksi erottuu kuitenkin joukosta. Kun muita moititaan niiden harjoittamasta politiikasta, keskustapuoluetta moititaan siitä, että se on olemassa. Tarkemmin sanoen, Pursiainen ei ymmärrä, miksi sellainen puolue on enää olemassa, kun agraariyhteiskunta on takanapäin.

Yksin Pursiainen ei asenteineen ole. Edistyksellisyyden ja suvaitsevaisuuden mallikappaleetkin, aina Osmo Soininvaaraa myöten, ovat samalla asialla. Soininvaaran kohdalla tämä on erityisen silmiinpistävää hänen muuten usein maltillisten – vihreäksi jopa järkevien – näkemystensä takia. Keskustapuolue on kuitenkin ”agraari”, sanoo hän, vaikka mitä väittäisivät. Tuomas Enbusken (”Maalaiset ovat tyhmiä”) hyökkäyksiä maaseutua vastaan olen jo Facebookissa kommentoinutkin. Hän paljastaa nekin asenteet, joita parempi väki ei aikaisemmin kehdannut julki lausua. Ihan äskettäin sitten Soininvaara palasi aiheeseen asettamalla toivonsa Paavo Väyryseen keskustapuolueen tuhoajana.

Miksi agraarisuus tai ”maalaisuus” on argumentti, jolla katsotaan voitavan hyökätä poliittista puoluetta vastaan niin tehokkaasti, että sitä kannattaa käyttää vuosikymmenestä toiseen? Keskustapuolue (alun perin Maalaisliitto) on vasta 112 vuotta vanha, mutta siihen, tai oikeammin yhteiskuntaluokkaan jonka varaan se alun perin asemansa rakensi, kohdistuva ennakkoluulo on ikivanhaa perua.

Muinais-Egyptin hieroglyfikirjoituksista asti löytyy todisteita ”maalaisten” halveksunnasta (toisinaan tosin myös surkuttelusta). Mika Waltarikin oli niihin tutustunut, ja se näkyy Kaptahin, Sinuhen orjan, ainoassa ylpeilyn aiheessa: niin orja kuin onkin, hän on sentään syntynyt kaupunkiin korkeisiin taloihin eikä sontaa varpaiden välissä. Suomen kielessä ei edes ole maaseudun asukkaille nimitystä, joka ei sisältäisi halveksuvaa sävyä.

Niinpä eivät myöskään Pursiainen, Soininvaara, Enbuske et consortes tätä argumenttia taida viljellä (heh, tuli agraaritermiä käytettyä) siksi, että katsoisivat maanviljelijöiden tai yleisemmin maalaisten olevan yläluokkaa, mikä on paljastettava tavalliselle kansalle, jotta se ei tällaista herrasväen puoluetta äänestäisi. Kaptahin terminologiaa he eivät sentään ainakaan vielä käytä, vaikka Enbuske pääsee kyllä lähelle sitä (sellainen ja pahempikin kyllä leviää kommenttilitanioissa niin lehtiartikkeleiden kuin Facebook-postaustenkin perässä). Jotenkin sopimatonta ja suorastaan säädytöntä (kirjaimellisesti; ”säädytön” tulee ”säädystä”) tuntuu kuitenkin olevan, että sellaisten ihmisten kannattamaa puoluetta yhä muutkin äänestävät. Näitä ymmärtämättömiä siis opetetaan siirtämään tukensa muille, urbaania, edistyksellistä ja modernia yhteiskuntaa edustaville voimille.

Mielenkiintoista ja paljastavaa on sekin, että toisen ”luokkapuolueen”, demarien, kannatuksen perustana olevan teollisuustyöväestön supistuminen ei ole herättänyt vastaavanlaista äimistelyä SDP:n jatkuvasta olemassaolosta, vaan pikemminkin huolta sen kohtalosta. Rasvanahkaisiahan ne työläiset tietysti ovat, mutta eivät sentään syntyneet sontaa varpaiden välissä, vai mitä? Sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä ei loppujen lopuksi taida olla kaikkein tärkeintä – vaikkakin on tärkeää – olla ylimmäinen, vaan se, että ei ole alimmainen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Heh,heh. En kannata Keskustaa, en kuitenkaan pidä maalla asuvia ihmisiä tyhminä. Päinvastoin! Uskon että suurkaupungeissa on paljon enemmän näitä pieniä väheksyttyjä ihmisiä. Vanhusten hoito om maaseudulla usein laadukkaampaa kuin Helsingissä. En voi ihailla Keskustaa puolueena, koska se härskisti ajaa omien etua, samalla kun leikkii olevansa pienen ihmisen puolella. Vaikka toisaalta usko on mennyt kaikkiin puolueisiin - Mikään puolue ei ajattele Suomen kokonaisetua.

Tätä epäonnistunutta sote lakiakin ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Hallituksen olisi ensitöikseen korjattava tulevan lain räikeimmät virheet.

Käyttäjän nita kuva
Nita Hillner

Vielä, jos minulla olisi ajokortti voisin hyvinkin asettua asumaan maalle. Valitettavasti julkinen liikenne ei toimi enää maaseudulla. Kaikilla on oltava oma auto.

Käyttäjän jsalmi kuva
Juha Salmi

Tässä kohtaa voidaankin miettiä miten näkyy etujen ajaminen omalle porukalle. Toisilla on yhteiskunnan lähes kokonaan kustantamat kuljetukset, toiset joutuvat tyyytymään omaan ja itse maksamaansa kuljetukseen.

Käyttäjän jarmolauros kuva
Jarmo Lauros

50-luvulla helsinkiläispoikana sain viettää kesiä ja yhden joulunkin maalla, Armas Hännisen kakaroiden jatkeena Punkaharjun Vaarassa.
Armas, ulkomailla käymätön, viisaudessaan ja maailmantietämyksessään ylittää kaikki 40-vuotisen meriurani varrella tapaamani henkilöt.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#3

Minulla hyvin samankaltaisia kokemuksia Punka_laitumelta_.
Jälkeenpäin tuntuu, että kaikki miehet olivat käytännön filosofeja.
Useimmat olivat sodan käyneitä.

¨¨¨¨

Tuolloin sain kerran postikortin, johon osoitteeksi oli kirjoitettu Punkaharju. Siellä osoite korjattiin Punkasalmeksi, jossa se edelleen ohjattiin Punkaliatumelle.
Maantiedon oppitunti minulle.

Punkalaitumen pahin puute on vesien vähyys.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Antti Kuosmanen: "Kaikki saivat jutussa Pursiaiselta turpiinsa, mutta yksi erottuu kuitenkin joukosta. Kun muita moititaan niiden harjoittamasta politiikasta, keskustapuoluetta moititaan siitä, että se on olemassa."

Heikki "Ajatuspaja" Pursiainen ei liene ihan tosissaan (onko läheskään..) arvostellessaan keskustapuolueen olemassaoloa ja kadonnutta (?) agraarikulttuuria. Wikipedian mukaan Pursiaisen isä on entinen kansanedustaja ja vasemmistoradikaali teologi Terho Pursiainen.

Lainaus Wikipediasta: "SKDL:n kaudellaan hän (Terho Pursiainen) toimi pitkän aikaa muun muassa SKDL:n liittohallituksen jäsenenä ja Vihreässä liitossa valtuuskunnan jäsenenä 1999–2001 (puolueen jäsenenä 1998–2001). SKDL:n sosialistien johtoelinten toimintaan hän osallistui, kunnes aivan SKDL:n toimintansa loppuvaiheessa liittyi SKP:hen."

Voi olettaa, että Heikki-pojan henk.kohtaisessa ajatuspajassa on perintönä joitain maaseutuvastaisia ympäristörasitteita. Mielenkiintoista kylläkin, että Terho Pursiainen on syntynyt Rautavaaralla, tuossa maanmainiossa erämaapitäjässä.

Puolueisiin en ota kantaa, mutta agraariyhteiskunta on ollut Suomen selkäranka.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Tämä maaseudun haukkuminen nyt vain kuuluu hallitusohjelmaan, kaupungit on täytettävä vaikka sitten pakolla ja työttömillä.

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

#7

Kansaa on helpompi hallita kun se on yhdessä kasassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset