AnttiKuosmanen

Suomen kielellä julkaiseminen

Vastoin odotuksiani herätti taannoinen mielipidekirjoitukseni (HS 9.2.2018) tiedejulkaisemisesta suomen kielellä vastarektion, eikä keneltäkään mitättömyydeltä, vaan teoreettisen fysiikan julkkisprofessori Kari Enqvistiltä (HS 11.2.2018). Mielipiteeni olivat hänestä ”yksinkertaisesti järkyttäviä”.

Aika vähäinen asia riittää näköjään järkyttämään Enqvistiä. Koska en ollut viitannut häneen mitenkään alkuperäisessä kirjoituksessani, arvelin olevan oikeudenmukaista saada julki oman vastineeni hänen kirjoitukseensa, joka minusta sisälsi huonosti harkittuja ja arrogantteja kannanottoja. Hesarin mielipideosaston toimittajat eivät ole vastinettani julkaisseet, antavat siis Enqvistille viimeisen sanan. Minä en anna, joten julkaisen sen itse täällä Facebookissa edes sille pienelle yleisölle, joka ehkä kirjoituksiani lukee. Näin se menee:

”Professori Kari Enqvistin kannattaisi minun tiedejulkaisemista koskevista näkemyksistäni toivuttuaan – pikaista paranemista! – heti lukea kustantaja Kimmo Pietiläisen ja professori Harri Veivon kirjoitukset samasta asiasta. Heidän perimmäinen huolensa näyttää samalta kuin minun: suomen kielen ilmaisuvoiman säilyminen ja kehittyminen. Siihen kohdistuvat uhkat eivät rajoitu vain luonnontieteisiin tai tieteisiin ylipäänsä, mutta niiden kohdalla luopuminen suomen kielestä on edennyt ehkä pisimmälle.

Ehkä väitöskirja ei edusta tieteen korkeinta tasoa. Enqvistinhän se pitää tietää, kun on saanut sellaisen aikaiseksi. Omana opiskeluaikanani katsottiin, että pro gradussa (kandidaatintutkinnon edellytys) ei tarvinnut olla omia tieteellisiä havaintoja, mutta hyväksyttävässä väitöskirjassa niitä piti olla. Enqvistin omalta tieteenalalta löytyy paljon väitöskirjoja, jotka ovat olleet fysiikalle käänteentekeviä. Jos Suomessa väitöskirjaksi kelpaa kisällintyö, se on surkeaa, mutta kai se on linjassa sen kanssa, että gradujenkin vaatimatonta vaatimustasoa on tarkoitus alentaa.

Olen ammatissani joutunut – tai oikeastaan ollut etuoikeutettu – käyttämään useita kieliä. Diplomatiassakin on tärkeää tarkkuus; pienimmätkin merkitysvivahteet voivat olla ratkaisevia. Voin todistaa, että useammalla kielellä rinnakkain työskenteleminen ei ole vain vaivannäköä, se auttaa löytämään omasta ajattelusta virheitä ja aukkokohtia. Olisi siis tutkijankin oma etu näin menetellä.

Varsinainen vastalauseeni Enqvistille kohdistuu kuitenkin hänen tekstistään tihkuvaan ylenkatseeseen. Suomen kieli ei ole kehittynyt parhaimmilleen omia aikojaan, vaan vuosikymmeniä kestäneen systemaattisen työn ansiosta. Vielä 1800-luvulla ylemmät säädyt pitivät sitä rahvaan kyökkikielenä, jolle ei mitään korkeampaa sivistystä voitu rakentaa. Kirjallisuutta, teatteria ja niiden kaltaista korkeakulttuuria voitiin kehittää myös kansan käyttämän kielen rikkautta hyödyntämällä, mutta tieteissä se ei riittänyt. Kvanttimekaniikkaa on vaikea ymmärtää millä kielellä hyvänsä eikä se tarvitse suomen kieltä, mutta suomen kieli tarvitsee kvanttimekaniikan termistöä, eikä ”erkaleliikeopin” epäonnistuminen terminä todista päinvastaista.

Sen lisäksi, että tutkijoiden oma etu on kehittää ja käyttää – tai ainakin auttaa kehittämään ja käyttämään – suomea tieteen kielenä, heidän olisi suomalaisina, joille Suomi on antanut edellytykset tutkijoiksi ryhtymiseen ja siinä menestymiseen, syytä tuntea asiasta myös vastuuta. Minä veronmaksajana, joka olen osallistunut noiden edellytysten luomiseen, joka tapauksessa niin katson, enkä pidä vaatimustani kohtuuttomana, olletikin kun olisin valmis veroillani jopa tukemaan suomeksi julkaisemista. ”Säieteoria” on muuten ihan hyvä termi, vaikka ”string” ei sanakirjan mukaan säiettä tarkoitakaan. Rohkaisen professoria kehittämään niitä lisää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

Hesarin sensuuri on täällä yleisesti tunnettu tosiasia, welcome to the club. He haluavat mieleistänsä mielipiteilyä ja mieluiten myös sen viimeisen mielipiteen.

Äidinkieli, siis se kieli jolla ihminen oppii puhumaan ja ajattelemaan, on aivan erinomaisen erityinen ja tärkeä asia. Esimerkiksi klassinen maailmankirjallisuus tuntee vain harvoja teoksia, jotka on kirjoitettu muulla kuin tekijän omalla äidinkielellä.

Jokainen joka on perehtynyt 1900-luvun kielifilosofiaan tietää ettei rajaa kielen ja ajattelun välille voi vetää. Wittgenstein onnistui sanomaan paljon kielen, ajattelun ja totuuden suhteista.

Kielenhuolto voi mennä harhaan jos se muuttuu itsetarkoitukselliseksi. Myös kvantifiointi voi irrota reaalimaailmasta -- Enqvistkään ei voi varmuudella sanoa onko alkuräjähdys laskennallinen esktrapolaatio vai reaalisesti tapahtunut.

Nämä tieteisuskovaiset vulgaaripositivistit, jotka avoimesti halveksivat filosofiaa, hyökkäilevät joskus oman auktoriteettiuskonsa vallassa ihan muidenkin aiheiden kimppuun. Heille "tietoa" on vain yhtä laatua, ja todellisinta (totisinta, heh) tietoa edustaa matematiikka (tautologia, heh).

"Säieteoria" olisi tietysti oikeammin "jousiteoria", kun mielikuva tulee kai jousisoittimen kielestä, joka kuoliokohdissaan resonoi harmonisilla värähdystaajuuksilla. "Jousi" tuo kuitenkin suomen kielessä mieleen vieterin, joten ei hyvä.

Kukaan ei kai ole ehdottanut termiä "jouhiteoria". Toivottavasti ei ehdotakaan.

Kiitokset sinulle että saatoit asiasi myös tänne US-Puheenvuoroon.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

En ole Enqvistin vastinetta lukenut, mutta ehkä on asioiden suhteuttamiseksi hyvä todeta, että kosmologia on luokiteltu metafysiikkaan.

Pienten kielialueiden ongelma, ettei äidinkielellä tieteellisen julkaisun laatiminen houkuta, jos edes on mahdollista. Tieteilijät laskevat "meiksi" muuta alan tiedeihmiset, eivätkä saman kielen puhujia.

Tähän liittyen on sitten Suomessa paljon yliopisto-opetusta vieraalla kielellä, vaikkei kyse ole lingvistiikasta. Tältä osin kannattaisin opiskelijoiden siirtymistä ulkomaisiin yliopistoihin ja opetuskielten rajaamista Suomessa kotimaisiin kieliin. Toki tällä vieraskielisellä opetuksella olemme saaneet rakennettua vientituotteen: ulkomaisen opiskelijan, joka käy hakemassa Suomesta tutkinnon ja menee sitten maailmalle. Paha kyllä, tästä emme me veronmaksajat paljoa kostu.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Itse tein graduni siihen aikaan (1998) melko poikkeuksellisesti englanniksi. Eipä se mitenkään erityinen ollut, mutta tällä hetkellä sille näyttäisi olevan 39 sitaatiota (Google Scholar). Taitaisi olla 0 jos olisin kirjoittanut suomeksi. No, suomeksi kirjoittamaani LuK-tutkielmaani on tasan 0 sitaatiota. Toki en ole edes vaivautunut julkaisemaan suomenkielistä julkaisua esim. academia.edu:ssa, yms.

Olen sinällään samaa mieltä siitä, että suomeksi olisi hyvä olla korkealaatuista tieteellistä kirjallisuutta ja kirjoitusta. Kuitenkin taitaa olla tosiasia, että tietyn tieteellisen vaativuustason yläpuolella käytännössä kaikki lukijat osaavat lukea myös englanniksi. Tämä siis koskee käytännössä kaikkia yli 16-vuotiaita.

Popularisointiteokset ja kirjoitukset ovat sitten erikseen ja sellaisten tekemiseen ehdottomasti kannattaa kannustaa. Ne ovat kuitenkin muutenkin aivan eri kategorian artikkeleita kuin tieteelliset julkaisut.

Kehitysideana voisi esimerkiksi ajatella, että tutkielmiin täytyisi liittää jonkinlaisen laajennetun tiivistelmän kirjoittaminen, joka olisi julkaisukelpoinen suomenkielinen populaariartikkeli tutkielmasta, sanotaan vaikka 6 sivua, josta puolet kuvia.

Käyttäjän POOL kuva
Olli Porra

Suomen kieltä on kehitetty ainakin 1600-luvulta asti. Erityisen voimakasta ja järjestelmällistä kielemme kehittäminen on ollut jo lähes 200 vuotta.

Antti Kuosmanen kirjoitti aivan oikein: "Vielä 1800-luvulla ylemmät säädyt pitivät sitä rahvaan kyökkikielenä, jolle ei mitään korkeampaa sivistystä halutti rakentaa." Ruotsinkielisten päättäjien juonittelema kieliasetus vuodelta 1850 oli epätoivoinen yritys estää vallan luisuminen kansan enemmistön käsiin. Asetus määräsi, että suomeksi ei saanut julkaista muuta kuin taloudellista ja uskonnollista kirjallisuutta. Katkelma asetuksesta: "Sivistymätön, alempaan kansaan kuuluva lukija muutamissa tapauksissa saattaa väärin käsittää kirjoja, jotka ovat sivistyneelle kansalaiselle vaarattomia."

Tavoitteena oli siis vastedeskin pitää suomenkielinen rahvas sivistymättömänä.

Tänään eivät vain ruotsinkieliset vaan jopa "sivistyneet" suomenkielisetkin haluavat palauttaa suomen kielen taas rahvaan keittiökieleksi. Järkyttävää oman kulttuurimme ja kielemme väheksymistä!

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Suomen kieltä parhaimmin voi arvostaa ja vaalia suomalaiset. Suuressa maailmassa kielemme arvostus ei ehkä voi yltää samalle tasolle, mutta kuitenkin hyvän ymmärryksen tasolle, kun itse osoitamme arvostavamme suomalaisina omaa äidinkieltämme. Meidän ei kansainvälisissä yhteyksissä pidä luovuttaa tätä valtaa itseltämme, vaan puolustaa kieltämme hyvin ja sivistyneesti. Keskustelu siitä, pitääkö opiskelutulokset julkaista suomen kielellä vai esimerkiksi englanniksi, on varmasti tärkeää keskustelua. Päätöksentekoa asiasta tehdään opinahjoissa päivittäin, ja on hyvä voida seurata keskustelua asiasta, kuten tässäkin blogikirjoituksessa tehdään. Olisi omien kansalaistemme aliarviointia päätyä tilanteeseen, jossa suomen kielellä julkaisemista pidettäisiin kannattamattomana. Oman ajattelun selkeyden vuoksi esimerkiksi tohtoriopissa olevien kannattaisi tehdä ja julkaista ensi sijaisesti suomen kielellä ja sitten tehdä käännös niihin kieliin, joiden arvelevat opinnäytteestään hyötyvän. Toki ensisijaisesti kuuluisi oman maan hyötyä ja myös mahdollisesti taloudellisessa mielessä ja ensisijaisesti sivistyksellisessä mielessä.

Käyttäjän KariKallio1 kuva
Kari Kallio

"Kvanttimekaniikkaa on vaikea ymmärtää millä kielellä hyvänsä eikä se tarvitse suomen kieltä, mutta suomen kieli tarvitsee kvanttimekaniikan termistöä, eikä ”erkaleliikeopin” epäonnistuminen terminä todista päinvastaista."
Erkaleliikeoppi- sana on mielestäni Enqvistin keksimä suomennos ilmiölle/teorialle, jota on tavallisen pulliaisen vaikea edes jotenkin ymmärtää. En ihan ymmärtänyt tuota kritiikkiä. Minusta on aina hauskaa, että vierasperäisiä sanoja suomennetaan. Oiva keksintö on ollut sana "sähkö", joka on lie ainutlaatuinen sana koko ihmiskunnassa tuolle ilmiölle? Sen kantasanana voisin kuvitella olevan verbi "sähistä". Ns. sivistyssanoilla snobbailu on rasittavaa luettavaa; ensinnäkin ymmärrettävyyden vuoksi ja toiseksi sen vastenmielisen snobbailuun viittavan tarkoitushakuisuuden takia. Hyvä viestijä käyttää harkitusti vieraita sanoja ja mielellään vain silloin, kun ne kuvastavat asiaa paremmin kuin ehkä se suomennos (?)...Hyvä "kompromissi",eikö?
PS. sanaristikkoharrastus lisää ymmärrystä synonyymien maailmasta ja odotan jännityksellä, milloin törmään "erkaleeseen" eka kerran siinä yhteydessä. http://www.ratkojat.fi/hae?s=erkale
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kvantti
http://kaaoszine.fi/atomikyla-erkale/

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Olen havainnut kirjeenvaihtokoulutuksen hankkineena, että eri kielet ovat syntyjään ja myös käyttöympäristönsä puolesta erilaisia. Suomen kielen sanavarasto ei ehkä yletä kaikkiin newyorkilaisiin hienouksiin, vaan tarvitaan amerikanenglantia asioiden ilmaisuun. Suomen kieli kannattelee, kuten kalevalaisesta runoudestakin tiedämme, syntyjä syviä. Suomen kieli on erinomainen kieli luontoa koskevan runsaan sanavaraston vuoksi. Sen vuoksi suomalaiselle myös akatemiassa toimivalle älymystölle on tärkeää lukea myös kansalliskirjallisuuttamme suomen kielellä. Uskon tällä olevan luovuutta lisäävää vaikutusta, kun kieli avaa mielen syvyyksistä henkilön kannattelemaa vanhaa sivistystä. Suomen kieli on ainutlaatuinen kieli. Parhaimmin suomalaisina osaamme sitä arvostaa ja ymmärtää sen hienoisiakin merkityksiä.
Blogikirjoitus Suomen kielen vaaliminen on tärkeää:
http://tarjakaltiomaa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset